Lue keskustelun säännöt.
Entisen syrjäytyneen nuoren rehellinen mielipide
28.01.2021 |
Itse entisenä syrjäytyneenä nuorena voin todeta, että valtaosasta syrjäytyneille nuorille kootuista palveluista ei ole juurikaan hyötyä.
Itselläni tilanne parani vain itsenäistymällä ja oppimalla asiat itse väkisin kantapään kautta.
Koen, että täällä vain kipataan rahaa sinne tänne ja hyysätään nuoria. Se ei vie heitä eteenpäin.
Elämä opettaa.
Kommentit (51)
Tuon "syrjäytymisen ehkäisyn" ympärille on kehittynyt ihan samantyyppinen bisnesekosysteemi kuin mitä "kotouttamisen" ympärille. Mitä erilaisimmat tahot ovat keksineet, että se on hyvä keino pumpata valtiolta ja kunnilta rahaa. Tuloksilla ei ole väliä vaan tärkeintä on se, että järjestäjäorganisaatio saa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippunee tapauksesta.
Itselläni on adhd ja olisin hyötynyt esim ammatinvalinnanohjauksesta ja neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta
Jouduin siis oppimaan kaiken omillani, selvisin veloista (3500€), jne. Kävin yliopiston ja sain töitä. Pärjään ok. Mitta olisi ollut hyötyä, ettei olisi tarvinnut hakata päätään samaan seinään
Kerro nyt tarkemmin, millaista apua sait ja millä tavalla avusta ei ollut hyötyä. Vaikea ottaa kantaa, kun syrjäytymistä ehkäisevät toimet eivät ole omakohtaisesti tuttuja.
Kun rakenteissa on vikaa niin ei se korjaudu laastarilla. Se mikä syrjäytymiseen oikeasti auttaisi olisi palkkatyöhön työllistymisen radikaali helpottaminen, mutta koska sellainen vaatii kipeitä päätöksiä missä astutaan monien varpaille, niin helpompi on vaan järjestää pupukursseja niin että edes näyttää siltä, että ongelmille yritetään tehdä jotain.
Mä olen ollut syrjäytynyt 90-00-luvulla. Silloin ei ollut tarjolla mitään apua, yläasteellakin oli poissaoloja satoja tunteja lukuvuodessa eikä kukaan puuttunut asiaan millään tavalla. Onnistuin kuitenkin kolmekymppisenä rämpimään takaisin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas auttoi todella paljon etsivä nuorisotyö ja nuorisopsykiatrian poliklinikka.
Olin todella masentunut, kärsin pahasta ahmimishäiriöstä enkä jaksanut nousta sängystä. Nuorisotyön kautta pääsin vapaaehtoistöihin ja sain apua ongelmiini, pääsin jaloilleni ja opiskelen nyt itse ja olen päässyt töihinkin. En olisi tässä ilman ammattiapua.
N18
Järjestelmissä on vikaa, mutta onneksi on yksittäisiä hyviä työntekijöitä, jotka tekevät korvaamattoman arvokasta työtä. Uskon, että syrjäytyneelle nuorellekin on tärkeää, että joku näkee hänet ihmisenä, eikä vaan tilastojen rumentajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi nykyjärjestelmän ongelmista on se, että siinä aikuiseen ei suhtauduta aikuisena vaan jopa 30-vuotias on "nuori". Ihmisten tulisi ottaa vastuu omasta aikuisesta elämästään eikä elää jotain ikuista nuoruutta.
EN VOI ENEMPÄÄ OLLA SAMAA MIELTÄ!! Itse hakenut apua Ohjaamoista, NMKYstä, lukemattomista erilaisista palveluista työtömyyteen ja vointiin. Ei mitään apua, pelkkää hymyä ja läsnäoloa. Kun kysyin että niin, onko teillä yhteyksiä työelämään? Ne kattoo kun olisin alieeni.
Ei mitään konkreettista apua. Paasataan vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole ollut ikinä syrjäytynyt, mutta ongelmia on ollut ja hoitoa olen jonkin verran masennukseen saanut.
Koen, että hoitoa oli vaikea saada ja sitten kun sitä sai, minua ei otettu vakavissaan ja hoito jäi puolitiehen.
Se, miksi minulla ei enää ole ongelmia on itseni ja läheisteni ansiota.
Psilosybiinisienillä sain masennuksen helpottamaan ja toimintakyvyn takaisin, läheiset oli sitten käytännön tukena ja aikuistumiseni hoiti loput.
Sienet oli se ratkaiseva juttu siinä, että sai vakavan masennuksen lieväksi (lievä masennus ei häiritse toimintakykyä) ja ajatusmalleja uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut syrjäytynyt 90-00-luvulla. Silloin ei ollut tarjolla mitään apua, yläasteellakin oli poissaoloja satoja tunteja lukuvuodessa eikä kukaan puuttunut asiaan millään tavalla. Onnistuin kuitenkin kolmekymppisenä rämpimään takaisin elämään.
Mut on jopa "heitetty" ulos psykiatrisen hoidon piiristä alaikäisenä. Hoitaja vaan totesi, että ei tää sovi sulle, lopetti tapaamiset eikä tarjonnut mitään muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EN VOI ENEMPÄÄ OLLA SAMAA MIELTÄ!! Itse hakenut apua Ohjaamoista, NMKYstä, lukemattomista erilaisista palveluista työtömyyteen ja vointiin. Ei mitään apua, pelkkää hymyä ja läsnäoloa. Kun kysyin että niin, onko teillä yhteyksiä työelämään? Ne kattoo kun olisin alieeni.
Ei mitään konkreettista apua. Paasataan vain.
Eihän nykyään työllistytä palkkatyöhön. Paitsi jos on joku huippuosaaja. Perustason vaihtoehto on työpaja missä askarrellaan esim. linnunpönttöjä toisten syrjäytyneiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
EN VOI ENEMPÄÄ OLLA SAMAA MIELTÄ!! Itse hakenut apua Ohjaamoista, NMKYstä, lukemattomista erilaisista palveluista työtömyyteen ja vointiin. Ei mitään apua, pelkkää hymyä ja läsnäoloa. Kun kysyin että niin, onko teillä yhteyksiä työelämään? Ne kattoo kun olisin alieeni.
Ei mitään konkreettista apua. Paasataan vain.
Kurjaa mutta todellista. Aina tosiaan paasataan, että pitää uskaltaa hakea apua. Sitten, kun joku sitä hakee, ei sitä saa. Monesti tällaiset Ohjaamot ym. palvelut ovat vain kosmeettisia toimenpiteitä, joista ei kuitenkaan saa konkreettista apua esimerkiksi työllistymiseen. Feikkiempaattinen hymyily ja hymistely ei auta, jos avunhakijan tarpeita ei tunnisteta eikä niihin pystytä vastaamaan.
Olen pahoillani siitä, ettet omasta aktiivisuudestasi huolimatta ole saanut tepsivää apua. Vika ei ole sinussa vaan järjestelmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN VOI ENEMPÄÄ OLLA SAMAA MIELTÄ!! Itse hakenut apua Ohjaamoista, NMKYstä, lukemattomista erilaisista palveluista työtömyyteen ja vointiin. Ei mitään apua, pelkkää hymyä ja läsnäoloa. Kun kysyin että niin, onko teillä yhteyksiä työelämään? Ne kattoo kun olisin alieeni.
Ei mitään konkreettista apua. Paasataan vain.
Kurjaa mutta todellista. Aina tosiaan paasataan, että pitää uskaltaa hakea apua. Sitten, kun joku sitä hakee, ei sitä saa. Monesti tällaiset Ohjaamot ym. palvelut ovat vain kosmeettisia toimenpiteitä, joista ei kuitenkaan saa konkreettista apua esimerkiksi työllistymiseen. Feikkiempaattinen hymyily ja hymistely ei auta, jos avunhakijan tarpeita ei tunnisteta eikä niihin pystytä vastaamaan.
Olen pahoillani siitä, ettet omasta aktiivisuudestasi huolimatta ole saanut tepsivää apua. Vika ei ole sinussa vaan järjestelmässä.
Miten Ohjaamo voisi työllistää, kun työpaikkoja ei ole? Ainoa mitä on on ilmaistyöt, kiitos järjestelmän.
Ärsyttää tämä suomalainen mentaliteetti että juuri he itse ovat ihmisyyden prototyyppejä. Eli kaikki muut ovat juuri kuten he itse. He tykkäävät jostain, muidenkin pitäisi. He osaavat jotain, kyllä nyt kaikkien muidenkin pitäisi. Heillä meni elämä tietyllä tavalla, kyllä se muillakin menee juuri samalla tavalla. Heillä tietyt sairaudet oirelevat näin, joten kyllä muillakin. He parantuivat tästä lääkkeestä, eli kyllä se muillekin toimii.
Rehellisesti sanottuna pidän tällaisia ihmisiä tyhminä. Ei osata nähdä kuin oma napa.
En saanut mitään muuta kuin työmarkkina ja toimeentulotuen. Muuta en ole saanut sen jälkeen, kun ylä-asteen jälkeen syrjäydyin. Nuoriso takuu tuli kun olin liian vanha ja missasin muutkin nuorten aikuisten projektit, koska synnyin 80-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Kun rakenteissa on vikaa niin ei se korjaudu laastarilla. Se mikä syrjäytymiseen oikeasti auttaisi olisi palkkatyöhön työllistymisen radikaali helpottaminen, mutta koska sellainen vaatii kipeitä päätöksiä missä astutaan monien varpaille, niin helpompi on vaan järjestää pupukursseja niin että edes näyttää siltä, että ongelmille yritetään tehdä jotain.
Mitä nämä kipeät päätökset ovat?
Se on kuten alkoholistin hyysääminen, juominen jatkuu niin kauan kuin hyysääminen sen mahdollistaa. Omaa vastuuta ei ole, on vain loputon määrä eri tavoin tilanteeseen syyllisiä muita ihmisiä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas auttoi todella paljon etsivä nuorisotyö ja nuorisopsykiatrian poliklinikka.
Olin todella masentunut, kärsin pahasta ahmimishäiriöstä enkä jaksanut nousta sängystä. Nuorisotyön kautta pääsin vapaaehtoistöihin ja sain apua ongelmiini, pääsin jaloilleni ja opiskelen nyt itse ja olen päässyt töihinkin. En olisi tässä ilman ammattiapua.
N18
Minäkin olen kuullut hyvää etsivästä nuorisotyöstä. Omaa lastani auttoivat amiksen mahtavat apuvoimat ja kuraattorit. Soittelivat mun (äidin) kanssa ja tönivät nuorta aina tarpeen tullen eteenpäin. Olisipa jo nuoren yläasteella ollut yhtä työhönsä sitoutuneita ihmisiä.
Riippunee tapauksesta.
Itselläni on adhd ja olisin hyötynyt esim ammatinvalinnanohjauksesta ja neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta