Mieheni vanhemmat VALEHTELEVAT asioita heidän edukseen

Mistä ihmeestä tällaisia tarinoita keksitte? Suosittelen uraa satukirjojen kirjoittajana tai vaihtoehtoisesti mielenterveyden palvelujen piiriin hakeutumista.

Samaa vikaa miehen vanhemmissa. Liioittelevat joka asiassa ja muuntelevat totuutta.

Huvittavaa oli kun anoppi on väittänyt että poikansa kirjoitti 6 laudaturia .... koko sukua on palvonut ... tämä ei ole totta nimittäin. Yhden ällän kirjoitti.

Jotenkin hirveän noloa.

Anna mä arvaan - ne on Etelä-Pohjanmaalta.

Onpa harmillinen tilanne. Kuulostaa siltä, että toisella heistä, ehkä anopilla on joku valtava kompleksi. Ehkä samalla alueella tai tuttavapiirissä on ollut nuorena paljon hyväosaisia? Heikko itsetunto ja vahva hyväksymisen tarve ovat kehittäneet tuollaisen mekanismin ja puoliso on lähtenyt leikkiin mukaan, muutenhan nolaisi vaimonsa täysin.

Itse kokeilisin päinvastaista. Kehuisin ihan tavallisia juttuja sekä omien lasten että heidän. Vaikka "olipa maukkaita nuo perunat, juuri sopivasti keitettyjä". Tulipa Liisi nyt iloiseksi kun haettiin pajunkissoja koristeltavaksi. Ehkä huomaisivat vähitellen, ettette välitä tekokoreudesta.

Aivan kuin minun anoppini. Muistaa aina kertoa miten kallista kaikki hänen kotonaan on. Ihan tavallinen koti on paitsi aika sotkuinen. Ja miten hänen lapsensa ovat niin fiksuja ja koulutettuja, nuorinkin poika aikoo lääkäriksi. Totuus on että viidestä lapsesta yksi (mieheni) on käynyt amk:n ja muut ainakin tähän mennessä ammattikoulun. Voihan sitä lääkäriksi tietysti noin vaan mennä opiskelemaan sitten kun siltä tuntuu ;)

Onko meillä samat appivanhemmat? Minun leuhkat appikseni asuvat tuikitavallisessa elementtikerrostalossa ja ovat varallisuudeltaan niukin naukin keskivertoja koska anoppi ei käynyt töissä. Appiukon päivät kuluvat tissutellessa. Silti he ovat kerrassaan hienostoväkeä ja pyrkivät luomaan kuvan huomattavasti sivistyneemmästä ja varakkaammasta perheestä. He tuntevat juhlaetiketitkin niin että voivat neuvoa muita.Anoppi on oikeasti Hyacinth Bucket.Menneisyydestä on kerrottu tarinoita joilla ei liene mitään todellisuuspohjaa.

Oma isäni on myös tittelinkipeä reppana joten olin jo tottunut.

Ehkä he pelkäävät alitajuisesti etteivät ole riittävän hyviä sinulle. Ja siksi koettavat parannella asemiaan valehtelemalla. Jos siis valehtelevat vaan teidän perheelle/perheestä. Jos valehtelvat kaikesta kaikille niin olisiko kyse huonosta itsetunnosta ja yritys pönkittää siitä johtuvaa huonoa oloa.

Tuo, mihin ammattiin lapset AIKOVAT onkin yksi tällaisten ihmisten ylpeydenaihe koko lasten kouluajan. Voi monta vuotta leveillä aikeilla tai oletetuilla sellaisilla. Tunnen tällaisen pariskunnan, joka korosti lapsensa yliopisto-opintoja jo 10 vuotta ennen kirjoituksia, juu ei mennyt yliopistoon eikä korkeakouluun, mutta silloin toki nämä puheet loppuivatkin. Mutta olipa vuosikausia leveilty olemattomilla asioilla.

Mun toinen appivanhempi ei halunnut kilpailla urheilussa mutta kuulemma itsekseen veti triathlonin vähintään kolmesti viikossa. Matkatkin olivat reilusti ylipainoiselle ihmiselle ihan kiitettäviä, ja sanon tämän ihan itsekin lajin harrastelijana, en olisi itse niitä samoja matkoja jaksanut vetää niin usein. Koskaan en tosin nähnyt häntä urheilemassa ja tunnin kävelyilläkin piti pitää taukoa.

Hän oli myös äärimmäisen hyvä laulamaan ja soittamaan pianoa. Harmikseni en koskaan kuullut hänen tekevän kumpaakaan vaikka toki pyysin kun esitteli pianoaan ja kertoi mikä virtuoosi on.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin minun anoppini. Muistaa aina kertoa miten kallista kaikki hänen kotonaan on. Ihan tavallinen koti on paitsi aika sotkuinen. Ja miten hänen lapsensa ovat niin fiksuja ja koulutettuja, nuorinkin poika aikoo lääkäriksi. Totuus on että viidestä lapsesta yksi (mieheni) on käynyt amk:n ja muut ainakin tähän mennessä ammattikoulun. Voihan sitä lääkäriksi tietysti noin vaan mennä opiskelemaan sitten kun siltä tuntuu ;)

Jos anoppi on peruskoululainen

Ap. Elämässä on asioita, jotka pitää laittaa ö-mappiin. Eihän se ole keneltäkään pois, jos itseään kehuvat.

Omassa suvussa on noita lasten urheiluharrastuksilla pätijöitä. Ärsyttävää ja jopa naurettavaa että alakouluikäisen ja jopa nuoremman harrastuksista tehdään hirveä numero ja ollaan niin mestareita ja erityislahjakkuuksia. " Ne on sellainen urheiluperhe", " Viivi taas kilpailee mestaruudesta". Kun on huomattu että lapset eivät ole välkkyjä koulussa, pitää keksiä joku asia jossa olla parempi ja paras.

Omat lapseni harrastaa musiikkia ja heillä on vähän korvaakin siihen, mutta en heitä nyt Victoria Mullovoiksi heti mainosta. Se on pelkkä harrastus ja kaikki lapsethan lähestulkoon harrastavat. Ja puheenaiheena lasten harrastukset on kyllä aika epäkiinnostava.

.

Käyneet peruskoulun? Minkä ikäisistä ihmisistä nyt puhuitkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Elämässä on asioita, jotka pitää laittaa ö-mappiin. Eihän se ole keneltäkään pois, jos itseään kehuvat.

Ehkä se pointti olikin, että on vaikeuksia ymmärtää miksi joku valehtelee, etenkin kun totuus on selkeästi nähtävissä. Että onko kyse siitä että yrittävät itse elää jossain kuvitellussa omassa maailmassaan ja uskovat itse juttunsa vai yrittävätkö todella tehdä vaikutuksen toisiin noilla läpinäkyvillä valheillaan. Näihin törmää aina välillä ja joskus on mielenkiintoista katsoa mitä verkkoja punovat valheillaan ja miettiä että mikä on se toimintamalli ja motiivit sen kaiken takana. Muutaman kerran on jostain ihmisestä varoiteltu, että mihinkään sen juttuihin ei voi uskoa. Sehän siinä on ikävää, jos joku totuutta puhuva uskoo ja tulee pettymyksiä. Etenkin lapsille se voi olla kova paikka.

Hauska kuunnella miten snobien appivanhempien kertomuksissa mieheni lapsuusvuosista on aina joku " me ollaan parempia kuin muut" vivahde. Esim. kertovat miten klassisen musiikin konserteissa mieheni tapasi aina kaupungin kermaa ( eivät siis ole koskaan olleet missään päättävässä asemassa). Miten mieheni asui omakotitalossa kerrostaloalueella ja häntä vieroksuttiin hienompana väkenä ( varakkuutta ei oikeasti ole, appiukko ottaa pikavippejä)

Asenne on että minun pitäisi olla kiitollinen hienoon sukuun pääsemisestä. Minulla on joku hirveä himo esittää junttia heidän seurassaan kun ovat niin snobeja tyyppejä.

Ehkä sinäkin ap löydät jotain salaista hupia appivanhempien seuraamisesta, pelaa vakka sisäistä bingoa " kaupungin kerma mainittu", " urheilumestaruudet mainittu"

Sinänsä ymmärrän että ärsyttää, ollaan kuitenkin laumaeläimiä ja tuossa pätemisessä tulee tunne että sua heivataan sinne hierarkian pohjalle.

Vierailija kirjoitti:

Mun toinen appivanhempi ei halunnut kilpailla urheilussa mutta kuulemma itsekseen veti triathlonin vähintään kolmesti viikossa. Matkatkin olivat reilusti ylipainoiselle ihmiselle ihan kiitettäviä, ja sanon tämän ihan itsekin lajin harrastelijana, en olisi itse niitä samoja matkoja jaksanut vetää niin usein. Koskaan en tosin nähnyt häntä urheilemassa ja tunnin kävelyilläkin piti pitää taukoa.

Hän oli myös äärimmäisen hyvä laulamaan ja soittamaan pianoa. Harmikseni en koskaan kuullut hänen tekevän kumpaakaan vaikka toki pyysin kun esitteli pianoaan ja kertoi mikä virtuoosi on.

Musta olisi ihan mahtavaa pyytää tällaista ihmistä lenkille kanssani -jaammehan saman intohimon kohteen.

Ja sukujuhlissa yllyttäisin suureen ääneen soittamaan pianoa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on noita lasten urheiluharrastuksilla pätijöitä. Ärsyttävää ja jopa naurettavaa että alakouluikäisen ja jopa nuoremman harrastuksista tehdään hirveä numero ja ollaan niin mestareita ja erityislahjakkuuksia. " Ne on sellainen urheiluperhe", " Viivi taas kilpailee mestaruudesta". Kun on huomattu että lapset eivät ole välkkyjä koulussa, pitää keksiä joku asia jossa olla parempi ja paras.

Omat lapseni harrastaa musiikkia ja heillä on vähän korvaakin siihen, mutta en heitä nyt Victoria Mullovoiksi heti mainosta. Se on pelkkä harrastus ja kaikki lapsethan lähestulkoon harrastavat. Ja puheenaiheena lasten harrastukset on kyllä aika epäkiinnostava.

.

Työkaveri toi poikansa salibandyturnausmitalin työpisteensä sermiin roikkumaan 🤦

Miehen systeri ja sen mies on samalaisia. Uusi auto oli kuulemma oma, vaikka sitten selvisi, että onkin firman leasing. Asuivat Aallon suunnittelemassa talossa, vaikka ei - naapuritalot olivat Aallon suunnittelemia. Kaverina entinen pääministeri, vaikka vaan lapsi sattuu olee samalla luokalla tuon entisen pääministerin lapsen kanssa.

Joo, mun kaverin vanhemmat! Tällaiselle terveestä perheestä tulevalle se on tosi outoa.

Tuo on tietysti yksi juttu, että kuvitellaan olevan kovinkin koulutettu, kun on käyty vuoden kurssi (ennen ammattikoulu-uudistusta oli näitä vuoden koulutuksia hoitoalalla, maatalousalalla, avustajaksi, ym.). Ja tätä epä-koulutuksen tuomaa ammattitaitoa korostetaan suureen ääneen, kuinka nyt tietää alasta enemmän kuin kukaan muu. Ihan epärealistista liioittelua.

Mutta sitten ihan valehtelu on vielä hämmentävämpää. Kun sanotaan vaikka, että kävin teidän pihalla koputtelemassa, mutta kukaan ei avannut. Kuitenkaan pihalla ei puhtaassa lumessa ole mitään jälkiä, ei auton jälkiä eikä jalanjälkiä.

Omalle lapselleen on valehdellut jopa lapsen sairaudet ihan muuksi. Kun tämä aikuisena sitten tilasi omat terveystietonsa, niin totuus selvisi.

Enkä ole ikinä ymmärtänyt mikä tuon valehtelun pointti on. Kyllä sillä tietenkin on tarkoitus manipuloida, mutta kun siinä jää takuuvarmasti valehtelusta kiinni. Ja sitten nämä ihmiset vielä korostavat, miten rehellisiä ovat. Eli rehelliseksi kuvaaminenkin on valehtelua.

Jos mies ymmärtää, että vanhempansa valehtelevat, niin se on jo hyvä juttu. Ja jos lapsenne ihmettelevät isovanhempiaan, niin olette onnistuneet kasvatuksessa väistämään isovanhempien vaikutuksen.

Lasten kanssa kannattaa varmasti ihan puhua, että isovanhemmilla on tuollainen pöljä tapa, jolla tekevät itsestään naurettavan. Ja että leikki menee niin, että muut vain kiltisti esittävät uskovansa, koska isovanhemmat selvästikin haluavat elää tuossa leikkimaailmassaan.