Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vanhemmat VALEHTELEVAT asioita heidän edukseen
26.01.2021 |
En voi ymmärtää heidän käytöstään vielä näin 15 vuoden jälkeenkään. Heillä on koko ajan tarvi korostaa heidän paremmuutta, geenejä tai heidän omaisuuttaan.
Todellisuus on se että he ovat olleet aina melko köyhiä (vain yksi töissä), vanhemmat ovat käyneet peruskoulun ja mieheni äiti lisäksi lukion.
Mutta puheissa he tuovat jatkuvasti esille sitä että minun tulisi olla kiitollinen heille miehestänk kun heillä on niin hyvät geenit jotka nyt ovat siirtyneet lapsiimme. He ovat niin koulutettuja ja urheilullinen perhe (mieheni pelannut lapsena 5v jalkapalloa ja hänen siskonsa 1,5v tanssia). Appiukolla kuulemma niin hyvä kroppa että pärjäisi nuoremmillekkin mm juoksussa ja hiihdossa. Heidän talonsa on laatua...niin laatua että ihan 60-luvun orginaaleilla mennään edelleen. Kaikki respottaa mutta silti parempaa ei ole.
Appivanhemmat suorastaan valehtelevat!! Keksivät ulkomaanmatkoja missä ovat käyneet (mies sanoi ettei ole totta), liioittelevat lastensa keskiarvot...appiukko valehdellut jopa olevansa esimies (vaikka oikeasti ihan perus hanttihommia tekee).
En ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä! En aluksi tiennyt kaiken olevan huijausta. Ajattelin vain että kylläpä heillä omakehu haisee. Kun mieheni tutustui kunnolla minun vanhempiini, hän totesi ettei ollut edes ymmärtänyt kuinka kummallisia hänen vanhempansa ovat.
Yritämme pitää asialliset välit...mutta jopa lapsemme ihmettelevät isovanhempiaan ja niiden juttuja.
Kommentit (52)
Ei niistä pätijöistä ja kerskureista kukaan loppujen lopuksi pidä. Oma anoppini on hieno rouva potenssiin sata. Hän ei kuitenkaan kestä oikeasti fiinimpää väkeä ja häntä juntimmat taas eivät osaa ihailla hänen hienoa miestään, kristallilasejan ja huippuälykästä jälkikasvuaan. Vaikeuksia saada sitä ihailijajoukkoa ympärilleen.
On ollut helpotus lukea muidenkin tittelinkipeistä sukulaisista. Se lienee suurille ikäluokille vähän tyypillisempää, luokka-ajattelu elää heillä vielä vahvana ja lapsuudessa jääneet kenties huomiotta. Omanikäisissä nelikymppisissä on ärsyttävää porukka mutta ei valheellisia teeskentelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tällaisia tarinoita keksitte? Suosittelen uraa satukirjojen kirjoittajana tai vaihtoehtoisesti mielenterveyden palvelujen piiriin hakeutumista.
Olet tainnut elää tynnyrissä. Älä viitsi haukkua noin rumasti kun vika on itsessäsi.
Onha noita. Huvittavinta oli kun eräs mummo valehteli joulupukille että lapsenlapset on kympin oppilaita koulussa 🤣. Totuus oli ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun narsisti isä on samanlainen... tai sata kertaa pahempi. Hän myös on väkivaltainen yhäkin ja saattaa käydä aikuisen lapsen, vävyn tms päälle ja repiä ja töniä. Koko suku pelkää sitä.
Mutta omakehu sillä haisee, on rikasta johtajaa (kouluttamatonta rupusakkia). Lisäksi vihaa omia lapsiaan siksi, kun lapsensa ovat koulutetumpia kuin hän itse. Hullu mikä hullu.
Narsismiinko tämäkin liittyy. Ei toki mikään ihme. Merkittävä häiriö täytyy olla ihmisessä, joka valehtelee ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi on samanlainen. Aluksi jutut menivät läpi, mutta tosi nopeasti huomasin, että puhuu puuta heinää. Mies ei meinannut ensin uskoa, että jutut ovat keksittyjä. Lopulta.hänen suhtautuminen äitiinsä ja koko lapsuutensa muuttui. En voi täysin tietää, mikä on totta ei mikä ei.
Meillä on sama silmienavautumisprosessi meneillään. Ei mies ollut tajunnut, että äitinsä valehtelee. Kun sitten aloin mieheltä kyselemään tarkentavia kysymyksiä äitinsä jutuista, niin mieskin alkoi hoksaamaan, että eihän tässäkään taas ihan totta puhuttu. Lopulta mies alkoi ihan oma-aloitteisesti sanomaan, että eihän se oikeasti noin ollut.
Tällä hetkellä mies on varmasti vähän hukassa lapsuutensa ja kaiken suhteen, kun ei voi tietää mikä on totta ja mikä ei. Katsotaan miten tämä etenee. Mies käy kyllä psykologilla juttelemassa.
Mun on myös pitänyt laittaa kaikki äidiltä aikanaan kuullut jutut uuteen kontekstiin, kun aikuisiällä tajusin, että hän on jonkinasteinen mytomaani. En enää tiedä, mitä lapsuudessani on oikeasti tapahtunut ja mikä on satuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi on samanlainen. Aluksi jutut menivät läpi, mutta tosi nopeasti huomasin, että puhuu puuta heinää. Mies ei meinannut ensin uskoa, että jutut ovat keksittyjä. Lopulta.hänen suhtautuminen äitiinsä ja koko lapsuutensa muuttui. En voi täysin tietää, mikä on totta ei mikä ei.
Meillä on sama silmienavautumisprosessi meneillään. Ei mies ollut tajunnut, että äitinsä valehtelee. Kun sitten aloin mieheltä kyselemään tarkentavia kysymyksiä äitinsä jutuista, niin mieskin alkoi hoksaamaan, että eihän tässäkään taas ihan totta puhuttu. Lopulta mies alkoi ihan oma-aloitteisesti sanomaan, että eihän se oikeasti noin ollut.
Tällä hetkellä mies on varmasti vähän hukassa lapsuutensa ja kaiken suhteen, kun ei voi tietää mikä on totta ja mikä ei. Katsotaan miten tämä etenee. Mies käy kyllä psykologilla juttelemassa.
Mun on myös pitänyt laittaa kaikki äidiltä aikanaan kuullut jutut uuteen kontekstiin, kun aikuisiällä tajusin, että hän on jonkinasteinen mytomaani. En enää tiedä, mitä lapsuudessani on oikeasti tapahtunut ja mikä on satuilua.
Onpa "ihana" palvelus lapsille, kun valehtelemalla varastaa lapsiltaan heidän lapsuutensa.
Meillä taas vaimon äiti tekee tuota. On kuin pahin Hyacint.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää näitä! Ihan käsittämätöntä settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa suvussa on noita lasten urheiluharrastuksilla pätijöitä. Ärsyttävää ja jopa naurettavaa että alakouluikäisen ja jopa nuoremman harrastuksista tehdään hirveä numero ja ollaan niin mestareita ja erityislahjakkuuksia. " Ne on sellainen urheiluperhe", " Viivi taas kilpailee mestaruudesta". Kun on huomattu että lapset eivät ole välkkyjä koulussa, pitää keksiä joku asia jossa olla parempi ja paras.
Omat lapseni harrastaa musiikkia ja heillä on vähän korvaakin siihen, mutta en heitä nyt Victoria Mullovoiksi heti mainosta. Se on pelkkä harrastus ja kaikki lapsethan lähestulkoon harrastavat. Ja puheenaiheena lasten harrastukset on kyllä aika epäkiinnostava.
.Työkaveri toi poikansa salibandyturnausmitalin työpisteensä sermiin roikkumaan 🤦
Mun mielestä tämä on ihan symppistä. On eri asia olla ylpeä lapsestaan, vaikka ihan pienistä syistä ja saavutuksksta, kuin valehdella tosiasioissa ja uskotella olevansa parempi kuin muut.
Symppistä? No jaa... eikö tuossa juuri haluta uskotella muille omaa paremmuutta. Vieläpä lapsen saavutuksilla, jotka sinällään eivät vanhempaan edes mitenkään liity. Kukapa ei olisi lapsistaan ylpeä - ylpeys on sisällä oleva tunne, ei oman paremmuuden hakemista ulkopuolisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tälläinen työkaveri, eläkeikäinen siis eli hyvinkin samaa ikäluokkaa kuin muut esimerkit täällä.
Ensimmäisen kerran kun tämä yli 60 v kerskaili vuosikymmeniä sitten olleilla poikaystävillään olin vähän hämmennyksissäni. Puhumattakaan kuinka paljon ja kenen toimesta rouvaa on yritetty iskeä.
Jos vaikka toinen työkaveri käy ulkomailla työmatkalla paikassa 5 kertaa vuoden sisällä, ei tämän henkilön tarinat paikkakunnasta ole mitään. Kyllä ne pitää korjata henkilön joka on käynyt samassa paikassa viimeksi 80-luvulla. Ravintolavinkit tulee kuin tykin suusta!
Terveys on parempi kuin kenelläkään, aina on hoikistunut 2 kiloa jne jne
Mulla jäi suu auki, kun luokkakokouksessa kaverini väitti olevansa graafinen suunnittelija. Oikeasti koulutus oli amiksesta painopinnan valmistaja, töissä tehtaan liukuhihnalla. Ollaan etäännytty sittemmin..
Omassa isässä samaa. Kuvailee meidän lapsuutta ihanaksi ja kuinka hän on tehnyt kaikkea kanssamme (ei pidä paikkaansa), kehuu omia saavutuksiaan koulussa, työelämässä ja harrastuksissa (eivät pidä paikkaansa). Kaikki positiiviset asiat lapsissa on mielestään häneltä perittyjä (hänellä ei kyseisiä kykyjä ole). En tiedä uskooko hän itse omiin tarinoihinsa, loukkaantuu ainakin jos niihin puuttuu ja sanoo etteivät ne pidä paikkaansa. Kaikki ulkoinen on tärkeää, esim. missä lapset opiskelivat, missä ovat töissä, että minä olen naimisissa jne. Oikeasti ei välitä siitä kuinka voimme, miten lapsenlapsi voi ym. Lapsenlapsenkin pitäisi toimia juuri niin kuin hän haluaa, istua kiltisti kuuntelemassa satua vaikka olisi leikit kesken ja kuunnella hänen muistelmiaan vaikka haluaisi jutella muiden kanssa muista nyt käsillä olevista asioista.