Ketään muuta jota luonto ei voisi vähempää kiinnostaa

Luulin että puhut ettei kiinnosta luonto ja sen tila, mutta tää on ihan ymmärrettävää. Ei muakaan kiinnosta shoppailu tms urbaanit viihdykkeet, eikä hävetä myöntää. On vaan erilaiset mielenkiinnon kohteet :)

Minäkään en voimaannu luonnosta, metsästä tai retkeilystä. Mökillä olen mieluiten sisällä, joskus kauniilla säällä hetken laiturilla. Vaihtuvat vuodenajat eivät sykähdytä, eikä kiinnosta puut ja kukkaset:

No ei todellakaan kiinnosta! Ja ei tarkoita sitä, etten olisi huolissani ilmastosta ja luonnon tilasta. Minä voimaannun sängyssä maaten lyriikasta! Olemme yksilöitä omissa subjektiivisissa kuplissamme.

Täällä kaksi: minä ja minun mieheni. Kesämökilläkin on terassit yms mukavuudet. Kukat on kivoja, ja koivu ouuna kiva, paksu nurmikko on jees. Rantakalliolla on kiva istua. Valitettavasti luonnossa on paljon epämukavia elementtejä.

Tuo kesämökki on muuten minun perintöäni. Mieheni ei ole käynyt 50 metriä kauempana metsässä...

Nouse, riennä Suomen kieli.

Tarkoitetaan luonnossa olemisesta ja puhutaan luonnosta.

Ei siinä ole mitään noloa. Itse viihdyn luonnossa ja vietän siellä paljon aikaa mutta ymmärrän hyvin ettei se ole kaikkien juttu. En minäkään lähtisi lomalle miljoonakaupunkiin vaikka tiedän että monet lähtevät. Jokainen käyttäköön vapaa-aikansa kuten itse haluaa, ei ole muiden asia arvioida miten se pitäisi tehdä.

No siinä mielessä ei, että olen ihan yhtä rauhassa kaupungissa kuin metsässä.

Mutta kyllä tykkään telttailla! Ja esim. melominen on ihanaa kun pääsee vettä pitkin minne vaan. En ole mikään rinkka selässä viikon vaelluksia tekevä ihminen, vaan enemmänkin autolla mukavasti syrjässä sijaitsevan vuokramökin pihaan -ihminen :D

Ei minuakaan luonnossa liikkuminen kiinnosta. Tai no kävelyllä käyn mielelläni ja luontoakin voin samalla ihailla, mutta minnekään metsään en lähde pomppimaan, enkä todellakaan telttailemaan tms. 

Vierailija kirjoitti:

Nouse, riennä Suomen kieli.

Tarkoitetaan luonnossa olemisesta ja puhutaan luonnosta.

Pistähän ensin oma kielioppisi kuntoon.

Telttailu alkaa olla aika epämukavaa jo. Asuttiin maalla lapsena ja aikuiset oikeastaan vähän naureskeli kun lapset tahtoivat yöpyä metsässä, sen sijaan että kävisi vaan soutelemassa ja uimassa ja yöksi kotiin lämpimään sänkyyn missä hyttyset ei syö. Ennen se luonto ei ollut sellainen itsetarkoitus vaan ihan normaali asia. Veikkaan että yhä nykyäänkin moni ei ole sydämessään eräilijä, se on vaan muotia ja statusasia intoutua sellaisesta tällä kertaa.

Sama.

Kasvoin maalla (maatilalla) ja jo silloin inhosin ulos menoa. En vieläkään maaseudulla suostu ulkoilemaan kuin autosta sisälle ja sisältä autoon. Kaupungissa kävelen kyllä mielelläni hyvin valaistulla kävelytiellä (kesällä).

Tosin olen kokenut poikkeuksia. Ulkomailla olen ollut todella vaikuttunut kauniista vuoristo- ja aavikkomaisemista. Sen sijaan jos katson näitå järvi-suomen tai lapin kuvia joita kuuluisi ihailla, en näe mitään kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Sama.

Kasvoin maalla (maatilalla) ja jo silloin inhosin ulos menoa. En vieläkään maaseudulla suostu ulkoilemaan kuin autosta sisälle ja sisältä autoon. Kaupungissa kävelen kyllä mielelläni hyvin valaistulla kävelytiellä (kesällä).

Tosin olen kokenut poikkeuksia. Ulkomailla olen ollut todella vaikuttunut kauniista vuoristo- ja aavikkomaisemista. Sen sijaan jos katson näitå järvi-suomen tai lapin kuvia joita kuuluisi ihailla, en näe mitään kaunista.

Tämä on ihan parasta maailmassa, jokaiselle löytyy jotakin ja joka paikalle joku joka siitä pitää! T. Lapinhullu

Smam.

Ei ginoo.

Minua kiinnostaa luonto kokonaisuutena (retkeily, maisemat, metsässä tai rannalla oleminen jne), mutta en ymmärrä niitä, joita kiinnostaa jokainen kukka ja tintti ja tunnistavat ne jo 100 metrin päästä... Mutta meitä nyt vaan kiinnostaa eri asiat!

Vierailija kirjoitti:

Nouse, riennä Suomen kieli.

Tarkoitetaan luonnossa olemisesta ja puhutaan luonnosta.

Ei kun nimenomaan ei kiinnosta edes se luonto itsessään.

Luonto ja siellä hengailu on nyt muotia. Kohta se ei taas kiinosta ketään.

Tiedän henkilön joka asuu oikeasti palassa kauneinta Suomea. Maisemat ja asuinpaikka sellainen "tuhannen taalan paikka". Valittaa vaan kurjuuttaan ja olen ehdottanut että menisi sinne ulos ja katselisi ympäristöä ja maisemia jne. Niin EI! Valittaa vaan sisällä. Rehellisesti sanoen en voi käsittää. 

Suot jenkeille, meret kinkeille myi kakkanen, tuo kihomato, miesrukka,  viisaudessa täysin mykkä, rahanahneuden ilmentymä ja -tunkiokukka.

Ja >

Plösö karvapersevauva ei tarvitse luontoa, vaan ainoastaan täysihoitoa äidiltä 

Luonnossa ei ole mitään vikaa kun menee sinne omalla ajalla ja omalla rytmillä. Tuollaiset muiden kanssa tehdyt matkat on aina kompromisseja ja silloin ei pysty nauttimaan. Sitä vieraantuu metsästä kun on vain kotona. Metsä olisi paras juttu hyvinvointiin, mutta sinne meneminen on niin vaivalloista.

Luonnon tila kiinnostaa ja omaa leiviskääni hoidan työmatkapyöräilyllä ja muutenkin menen aina pyörällä kun se vaan on mahdollisuuksien rajamaillakaan. Eli lähes aina.

Mutta luontoharrastukset eivät ole oikein minun juttuni. Ahdistun ja pelkään metsässä ja ajatuskin vaelluksista tai telttailusta on minulle ihan ehdoton ei. Luonnonvesissä on kyllä kiva uida ja avannossa pulahdan mielelläni, mutta silloinkin niin, että pääsen paikalle fillarilla, eikä uimapaikka ole jossain korvessa.

Lapsuus Lapissa pakkomarjastuksineen ja pakkoeräilyineen ja pakkoretkeilyineen teki minusta vannoutuneen kaupunkilaisen. Hienoa, että Lapissa on vielä villiä luontoa ja ikimetsissä elelevät karhut ja ahmat ja mitä niitä nyt onkaan. Kiva ajatella, että ovat siellä ja elävät omaa villiä elämäänsä. Minun ei vain tarvitse olla lähimaillakaan, vaan voin elää onnellisen kaupunkilaisen elämää.