Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen ongelmat lapsi arjessa
24.01.2021 |
Moi,
Nyt kaipaisin kovasti apuanne.
Olemme saaneet lapsen, ikää nyt noin 7kk.
Parisuhteemme läheisyys on hävinnyt kokonaan. Olen yrittänyt uudelleen aktivoida sitä mutta naisen vastaus on että ei tee mieli seksiä, mutta haluaisi kuitenkin läheisyyttä, mutta sitten kun läheisyyteen olisi aikaa, on tärkeämppään näprätä kännykkää tai lukea kirjaa.
Siivoan, teen ruokaa, hoidan lasta niin että naisella on omaa aikaa harrastuksiin ja muutenkin silloin kuin sitä tarvitsee, teen aamupalaa, ostan ruusuja yllätyksenä, varaan aikoja hänelle yllätyshierontoihin yms. rentoutus/hemmotteluhetkiin, yritän pyytää kainaloon tai halimaan silloin kun sopiva hetki on, vauva nukkuu.
Nyt olen myös alkanut valvoa öitä niin että nainen saisi nukuttua, tämä on kostautunut töissä virheinä ja niistä olen saanut näpeilleni. Aikaisemmin sovimme yhdessä, että yritän nukkua öisin koska työ vaatii todella paljon, todella haastava, iso vastuu ja paljon stressiä--> iso palkka ja mukava elintaso. Maksan myös ruuat, auton, asunnosta oman osuuden + suurimmat hankinnat + asumisen muut kulut. Nainen maksaa oman osuuden asuntolainasta. Rahasta ei ole koskaan kiistelty.
Jos yritän puhua asioista tulee vain hirveä riita. Naisen näkemys on että haluan vain seksiä mutta se ei pidä paikkaansa. Haluan vain läheisyyttä ja rakkautta. Toki olen myös hyvin seksuaalinen ihminen ja kaipaan seksuaalisuutta osana normaali läheisyyttä, mutta ymmärrän täysin että synnyksen jälkeen voi mennä pitkään ennen kuin halut palautuu.
Korona on myös saanut tähän vielä lisäksi sen että ystävät on etääntyneet, ei niitä hetkiä saunan lauteilla jossa asioista voisi puhua.
Mitäs tässä pitäisi tehdä? Erota, jatkaa yrittämistä, vaihtaa duunia helpompaan ja hyväksyä huonompi elintaso, mennä työterveyteen ja pyytää saikkua, alkaa etsimään läheisyyttä muualta, yrittää etsiä apua ammattilaisilta?
Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tämä teksti vaimolla. Niin hänkin tietää että ero ja pettäminen on jo mielessä.
Vauvavuosi on rankka. Lapsi on niin paljon kiinni iholla, ettei muuta läheisyyttä välttämättä kaipaa vaan haluaa omaa tilaa kun siihen on mahdollisuus. Anna vielä aikaa, mutta puhu asiasta silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Näytä tämä teksti vaimolla. Niin hänkin tietää että ero ja pettäminen on jo mielessä.
Ja siinä ei ole mitään väärää. Hyvä ajatus tuo tekstin näyttäminen.
Oletpa totuttanut naisen melkoisen hyvään palveluun. Pitää sinua varmaan itsestäänselvyytenä. Minkä ikäisiä olette noin suunnilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on rankka. Lapsi on niin paljon kiinni iholla, ettei muuta läheisyyttä välttämättä kaipaa vaan haluaa omaa tilaa kun siihen on mahdollisuus. Anna vielä aikaa, mutta puhu asiasta silloin tällöin.
Luitko aloitusta?
Kerro, että olet pettänyt ja tämän jälkeen sinun ei tarvitse enää tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin."
Pysähdy nyt ihan kunnolla miettimään, millaisen henkisen ja fyysisen rääkin vaimosi on käynyt läpi viimeisen 7+9 kuukauden aikana. Hänen kehonsa on luonut sen pienokaisenne, kantanut ja puskenut sen ulos. Hänen hormonitoimintansa on kokenut valtavan mullistuksen. Uskon että vaimosi on teistä se joka on loppu.
Kyllä nyt sanoisin jo suoraan puolisolle, että jos asiat ei muutu niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Joko haette ulkopuolista apua tai jos ei siihen suostu niin muutoksen on kuitenkin tultava järkevässä ajassa. Ei niin että lupaa asioiden muuttuvan mutta asialle ei tehdä mitään seuraavaan puoleen vuoteen. Kerrot myös että sinua loukkaa, kun puoliso ei usko että pelkkä halailu/läheisyys riittää nyt alkuun ilman seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi on rankka. Lapsi on niin paljon kiinni iholla, ettei muuta läheisyyttä välttämättä kaipaa vaan haluaa omaa tilaa kun siihen on mahdollisuus. Anna vielä aikaa, mutta puhu asiasta silloin tällöin.
Tunnistan tämän. Tosiaan sitä haluaa vain olla omissa oloissaan kun tilaisuus on, siihen ei halua heti toista viereen kun vauva nukkuu. Siksi en itse vauva-aikana saanut oikein nukuttua päikkäreitäkään, kun halusin senkin ajan olla yksin - hereillä. Kuulostaa siltä, että teet jo paljon ja olet hyvä kumppani. Toivottavasti nainen osaa arvostaa kaikkea mitä teet, vaikkei sitä osaa juuri nyt ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
"Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin."
Pysähdy nyt ihan kunnolla miettimään, millaisen henkisen ja fyysisen rääkin vaimosi on käynyt läpi viimeisen 7+9 kuukauden aikana. Hänen kehonsa on luonut sen pienokaisenne, kantanut ja puskenut sen ulos. Hänen hormonitoimintansa on kokenut valtavan mullistuksen. Uskon että vaimosi on teistä se joka on loppu.
Eikä tätä pidä unohtaa ennen kuin se vaimo on haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niin kuin naiset on kautta aikojen tehneet. Pakkaat lapsesi ja omat tavarat ja muutat pois.
Minun mielestäni et tee mitä sellaista, mitä vastuuntuntoinen isä ei perheessä tekisi.
Jos töissä tulee virheitä väsymyksen vuoksi, niin tarvittaessa teidän pitää hankkia lapselle yöhoitaja edes kerran viikkoon. Jos nimittäin tilanne on se, että vaimo ei pysty hoitamaan syystä tai toisesta lasta yöllä.
Pisti silmään, että nainen haluaa lukea tai näprätä kännykkää, kun mielestäsi on aikaa läheisyydelle. Kuka sen määrittelee, että on aika läheisyydelle? Sinäkö? Moni aikuinen, joka saa sen ensimmäisen hengäshdyshetken nauttii siitä, että saa olla omine ajatuksineen joko kirjan tai esim. sosiaalisen median kanssa.
Kolmas asia joka tuli mieleen, että se lapsi saattaa "roikkua" naisessa niin paljon, että se hengähdyshetki ilman kenenkään toisen ihoa on todella tarpeen. On pakko kokea olevansa edes hetki yksin. Vaikka kuinka kärsisi siitä läheisyyden puutteesta miehensä kanssa, niin se yksinolon hetki on silti elinehto sille, että jaksaa taas seuraavana yönä ja päivänä sitä lapsen läheisyyden tarvetta.
Onko teillä yhtään yhteistä aikaa? Onko lapsella turvallista hoitajaa, jolle jättää lapsi? Keskusteluyhteys täytyy olla ennen läheisyyttä, joten nuo tilanteet kannatta käyttää yhteisellä kävelylenkillä, jolla juttelette yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa 3 lapsen äitinä, että olisin hyppinyt onnnesta, jos mieheni olisi päivittäin tehnyt kotitöitä, hoitanut lapsia jne.. Siltikin meillä oli läheisyyttä päivittäin. Seksiä viikottain. Synnytyksen jälkeen meni muutama viikko, että en kyennyt.
Vierailija kirjoitti:
"Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin."
Pysähdy nyt ihan kunnolla miettimään, millaisen henkisen ja fyysisen rääkin vaimosi on käynyt läpi viimeisen 7+9 kuukauden aikana. Hänen kehonsa on luonut sen pienokaisenne, kantanut ja puskenut sen ulos. Hänen hormonitoimintansa on kokenut valtavan mullistuksen. Uskon että vaimosi on teistä se joka on loppu.
Tämä lienee se ongelma. Naisen kärsimys menee aina miehen yli ja miehen tunteet voi laittaa roskakoriin koska ei niitä voi ikinä verrata naisen kokemaan.
Lopeta passaaminen. Vaimo uupuu kiitollisuustaakan alle. Samalla hän tottuu siihen. Lepo on toki tärkeää, mutta jossain vaiheessa pitää siirtyä eteenpäin, seuraavaan vaiheeseen.
Tasa-arvoistakaa suhteenne. Nyt olisi vaimon vuoro antaa jotain takaisin, vaikka vierekkäin oloa ja rauhoittumista ilman seksiä. Tämä pitää ilmoittaa rauhallisesti mutta jämäkästi.
Erikseen kännykkäaika ja yhteinen aika.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni et tee mitä sellaista, mitä vastuuntuntoinen isä ei perheessä tekisi.
Jos töissä tulee virheitä väsymyksen vuoksi, niin tarvittaessa teidän pitää hankkia lapselle yöhoitaja edes kerran viikkoon. Jos nimittäin tilanne on se, että vaimo ei pysty hoitamaan syystä tai toisesta lasta yöllä.
Pisti silmään, että nainen haluaa lukea tai näprätä kännykkää, kun mielestäsi on aikaa läheisyydelle. Kuka sen määrittelee, että on aika läheisyydelle? Sinäkö? Moni aikuinen, joka saa sen ensimmäisen hengäshdyshetken nauttii siitä, että saa olla omine ajatuksineen joko kirjan tai esim. sosiaalisen median kanssa.
Kolmas asia joka tuli mieleen, että se lapsi saattaa "roikkua" naisessa niin paljon, että se hengähdyshetki ilman kenenkään toisen ihoa on todella tarpeen. On pakko kokea olevansa edes hetki yksin. Vaikka kuinka kärsisi siitä läheisyyden puutteesta miehensä kanssa, niin se yksinolon hetki on silti elinehto sille, että jaksaa taas seuraavana yönä ja päivänä sitä lapsen läheisyyden tarvetta.
Onko teillä yhtään yhteistä aikaa? Onko lapsella turvallista hoitajaa, jolle jättää lapsi? Keskusteluyhteys täytyy olla ennen läheisyyttä, joten nuo tilanteet kannatta käyttää yhteisellä kävelylenkillä, jolla juttelette yms.
Olen kokoajan yrittänyt järjestää naiselle omaa aikaa, käyn pitkillä kävelylenkeillä niin että nainen saa olla kotona rauhassa ja hoidan aina lasta kun nainen haluaa mennä harratuksiin tai haluaa ottaa päiväunet. Yhteinen aika siis tulee kun lapsi nukkuu yöunia tai päiväunia.
Lapsi imee vielä tiiviisti tissiä. Luotettavaa hoitajaa ei ole kun toisia isovanhempia ei kiinnosta ja ne joita kiinnostaisi, eivät uskalla tulla pks kun molemmat ovat pahasti korona riskiryhmässä.
Imettääkö naisesi vauvaa? Omalla kohdallani imetys vaikutti juuri noin, että keskityin 110% vauvaan ja työnsin miestä pois luotani. Koska vauvan kanssa oleminen oli tärkein tehtäväni ja hyvin intensiivistä ja monin tasoin kuluttavaakin, halusin kaiken mahdollisen ajan (vauvan nukkuessa) olla vain omassa rauhassa. Vauvamme oli myös huono nukkuja, joten hänen nukkuessaankin olin koko ajan hälytysvalmiudessa kun unet saattoivat olla lyhyitäkin pätkiä. Se vasta rankkaa oli, kun en osannut yhtään irrottautua.
Mieheni ällötti minua, tuntui ettei hän ymmärtänyt ollenkaan mistään mitään. Tämä on ihan luonnollista, hormonit yrittävät huolehtia jälkeläisen eloonjäämisen kun saa emon keskittymään lapseensa eikä mieheensä. Niin, minun/meidän kohdalla parisuhde alkoi parantua imetyksen loputtua kokonaan lapsen ollessa noin 1,5-vuotias.
Jos tästä ei ole teidän kohdallanne kyse, onkohan naisellasi synnytyksen jälkeinen masennus? Oliko lapsi toivottu vai vahinko? Onko hän epävarma äitiydestään, tunteeko riittämättömyyttä? Oletteko keskustelleet siitä, millaisia vanhempia haluatte lapsellenne olla ja millaisen perhe-elämän toivotte olevan - esim. retkiä kansallispuistoihin, kotisohvalla pelaamista vai ulkomaan matkailua ja reissut perheenä vaiko kaveriporukalla ilman perhettä? Kohtaavatko toiveenne ja arvomaailmanne vielä nytkin, kun teistä on tullut vanhempia?
Oletteko naimisissa? Et ainakaan puhu vaimosta vaan naisesta... olisiko naisesi halunnut naimisiin ennen lapsia? Voi vältellä ja "inhota" sinua siksikin.
Mahdollisuuksia on niin monia. Sanoisin kuitenkin, että anna suhteelle vielä aikaa. Jos ihmiselämän pituuteen vertaa, niin 7kk tai 12kk huonompi kausi on kuitenkin aika pieni uhraus loppuelämän kumppanuuden ja ehjän perheen eteen. Eikö?
Tehtäväsi on täytetty. Ei nainen sinulla enää mitään tee.