Kokemusta lastenpsykiatrin työstä?
Harkitsen kyseistä alaa, mutta en tiedä onko se sitten liian rankkaa henkisesti. Onko teillä tai tutuilla kokemusta
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä omia motiivejaan alalle. Haluatko hallita perheitä, lääkitä lapsia ja olla aina oikeassa? Diagnosoida normaalia elämää sairaudeksi jne? Ymmärrätkö, että auttaminen on yhteistyötä lapsen omien verkostojen kanssa? Ymmärrätkö erilaisia elämäntyylejä vaikka ne poikkeaisivat omistaan?
Liian moni ongelmainen on psykan alalla ja oireilee ja kostaa traumojaan potilaisiin tai yksinkertaisesti tykkää vallankäytöstä.
Olen aina rakastanut lapsia ja tullut niiden kanssa tosi hyvin toimeen, kuin myös psykiatriaa ja kyseinen kombo kuulostaa täydelliseltä. Haluaisin jokaiselle lapselle onnellisen lapsuuden ja jos pääsen parantamaan lasten elämänlaatua edes hieman, olisin tosi onnellinen. En tosin tiedä osaanko reagoida neutraalisti epävakaisiin vanhempiin, joista yleensä kaikki lapsen ongelmat johtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä omia motiivejaan alalle. Haluatko hallita perheitä, lääkitä lapsia ja olla aina oikeassa? Diagnosoida normaalia elämää sairaudeksi jne? Ymmärrätkö, että auttaminen on yhteistyötä lapsen omien verkostojen kanssa? Ymmärrätkö erilaisia elämäntyylejä vaikka ne poikkeaisivat omistaan?
Liian moni ongelmainen on psykan alalla ja oireilee ja kostaa traumojaan potilaisiin tai yksinkertaisesti tykkää vallankäytöstä.
Olen aina rakastanut lapsia ja tullut niiden kanssa tosi hyvin toimeen, kuin myös psykiatriaa ja kyseinen kombo kuulostaa täydelliseltä. Haluaisin jokaiselle lapselle onnellisen lapsuuden ja jos pääsen parantamaan lasten elämänlaatua edes hieman, olisin tosi onnellinen. En tosin tiedä osaanko reagoida neutraalisti epävakaisiin vanhempiin, joista yleensä kaikki lapsen ongelmat johtuvat.
hmmm....?? lapsilla on kyllä muitakin ongelmia kuin vanhemmat. lapsi on voinut esim joutua rikoksen kohteeksi tai muuta. myös viranomaiset käyttävät väkivaltaa yksilöä kohtaan. miten olet varma, ettet itse jatka väkivallan kierrettä?
mitä rakastat psykiatriassa? ymmärrätkö, että psykiatriset "sairaudet" ovat aikamme tuotteita ja sosiaalisia konstruktioita? Että hoito on sitten eri asia?
Oletko siis jo lääkäri tai opiskeletko sellaiseksi? Opinnoissa noista eri erikoisaloista saa ihan hyvää osviittaa, kuten myös viimeistään erikoistuttaessa mm. valmiuksia tuohon erilaisissa tilanteissa olevien perheiden kohtaamisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä omia motiivejaan alalle. Haluatko hallita perheitä, lääkitä lapsia ja olla aina oikeassa? Diagnosoida normaalia elämää sairaudeksi jne? Ymmärrätkö, että auttaminen on yhteistyötä lapsen omien verkostojen kanssa? Ymmärrätkö erilaisia elämäntyylejä vaikka ne poikkeaisivat omistaan?
Liian moni ongelmainen on psykan alalla ja oireilee ja kostaa traumojaan potilaisiin tai yksinkertaisesti tykkää vallankäytöstä.
Olen aina rakastanut lapsia ja tullut niiden kanssa tosi hyvin toimeen, kuin myös psykiatriaa ja kyseinen kombo kuulostaa täydelliseltä. Haluaisin jokaiselle lapselle onnellisen lapsuuden ja jos pääsen parantamaan lasten elämänlaatua edes hieman, olisin tosi onnellinen. En tosin tiedä osaanko reagoida neutraalisti epävakaisiin vanhempiin, joista yleensä kaikki lapsen ongelmat johtuvat.
Kokemukseni mukaan lastenpsykiatrit eivät päästä vanhempia helpolla. Jos se lapsen oireilu johtaa vanhempien kamankäytöstä tai mt ongelmista, lastenpsykiatri ei todellakaan ymmärrä vanhempia. Se on lastensuojelun asia sitten.
On raskasta, lapsilla on aivan niitä samoja ongelmia mitä aikuiset käy läpi, perheväkivaltaa, hyväksikäyttö kokemuksia, käytösongelmia, itsetuhoa.. Niitä ei ole helppoa ottaa vastaan kun kyseessä on lapsi.
Tää ala vaatii sen että itse on varma että pystyy ja haluaa auttaa lasta. Että lapsi jonka tapaat on rikottu ja sinä autat häntä korjaamaan itsensä.
Minusta tuntuu viestien perusteella, että AP:lla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä haaveilee. Psykiatri on lääkäri. Harvalla on käsitystä ennen opintoja siitä, mihin erikoistuu, sillä ei noista erikoisaloista ole mitään käsitystä ennen opintoja. Ellei nyt ole sitten toiminut alalla esim hoitajana tms.
Kiitos vastauksista! Opiskelen lääketiedettä
Vierailija kirjoitti:
On raskasta, lapsilla on aivan niitä samoja ongelmia mitä aikuiset käy läpi, perheväkivaltaa, hyväksikäyttö kokemuksia, käytösongelmia, itsetuhoa.. Niitä ei ole helppoa ottaa vastaan kun kyseessä on lapsi.
Tää ala vaatii sen että itse on varma että pystyy ja haluaa auttaa lasta. Että lapsi jonka tapaat on rikottu ja sinä autat häntä korjaamaan itsensä.
Auttamista pitää kuitenkin tehdä autettavan ehdoilla. Turhan usein psykiatriassa hoitohenkilökunta "tietää paremmin" potilaan ongelmat ja ratkaisut niihin ja kävelee potilaan ylitse.
Töitä riittää ja palkka on hyvä. Tuntemani lastenpsykiatrit ovat olleet ihan suht tyytyväisiä työhönsä. Paineensietokykyä siinä työssä on hyvä olla.
Psykiatri on lääkäri. Siihen vielä erikoistumisopinnot. 👍 Pitkä matka eessä!
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri on lääkäri. Siihen vielä erikoistumisopinnot. 👍 Pitkä matka eessä!
No lääkäri ja lääkäri., Lähinnä kulttuuriin sopeuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri on lääkäri. Siihen vielä erikoistumisopinnot. 👍 Pitkä matka eessä!
No lääkäri ja lääkäri., Lähinnä kulttuuriin sopeuttaja.
Kun tutustuu psykiatrian historiaan, ymmärtää paremmin psykiatrian luokkaluonteen ja epätieteellisyyden.
Hyvä valinta! Kaikki tuntemani lastenpsykiatrit on ihania ihmisiä ja tekevät työtään suurella sydämellä. Neuropsykiatrisesti oireilevilla lapsilla on usein ihan tavalliset ihanat huolehtivat vanhemmat. Kaikki ei todellakaan ole mistään ”ongelma perheistä”. Suurin osa näistä itseasiassa karsiutuu pois jo ennen kuin lapsi päätyy erikoissairaanhoidon piiriin (lastensuojelu ottaa näistä kopin jo varhaisessa vaiheessa). Alalla on ainakin pääkaupunki seudulla huutava pula sekä lääkäreistä että hoitajista.
Kannattaa miettiä omia motiivejaan alalle. Haluatko hallita perheitä, lääkitä lapsia ja olla aina oikeassa? Diagnosoida normaalia elämää sairaudeksi jne? Ymmärrätkö, että auttaminen on yhteistyötä lapsen omien verkostojen kanssa? Ymmärrätkö erilaisia elämäntyylejä vaikka ne poikkeaisivat omistaan?
Liian moni ongelmainen on psykan alalla ja oireilee ja kostaa traumojaan potilaisiin tai yksinkertaisesti tykkää vallankäytöstä.