Innostuuko lääkärit oikeasti siitä jos potilaalta löytyy paha sairaus?

Miksi alapeukut???

En ollenkaan tunnista tuollaista. Ehkö jenkeissä moni asia on eri tavalla, egoistisempia kun ovat. Yleensä lääkäreitä ja sairaanhoitajia yhtä lailla surettaa vaikeat sairaudet, ei kukaan niille naura. Lääkärin tyo on henkisesti erittäin kuormittavaa, mikä näkyy esim itsemurhatilastoissa, joten tietysti joskus joku on voinut leikkaussalista jonkun huonon ns vitsin murjaista, itse en ole törmännyt vastaaviin tosin.

Sen sijaan johonkin sairauteen voi suhtautua mielenkiinnolla ja innostua sen selvittämisestä. Ei se kuitenkaan poissulje sitä, että ei olisi empaattinen. Mutta jos jatkuvasti ja koko ajan vain suree potilaiden puolesta, niin menettää toimintakykynsä lääkärinä hyvin nopeasti.

Lääkärinä 15 vuotta

Ihminen on vaan ihminen. Ammattilaisuus tarkoittaa mm sitä, että teet saman työn, vaikka suusta pääsisi asiaankuulumatonta  huttua. Toki potilaan huomioonottaminen kuuluu siihen myös.

"Kaverikin sanoi että he kaikki kyllä ajattelivat/toivoivat mielissään samaa, että pääsivät kotiinsa."

Mitä muuta sitä töissä ajattelisi?

Pahoista sairauksista ei ole kokemusta, mutta luulen, että siitä kiinnostuminen eli joillekin "innostuminen" on puhtaasti ammatillista. Ihan kuin missä tahansa suorittavassa työssä pienet poikkeamat rutiinista saavat aivot hyrräämään.

Sen sijaan kaikenlaisista kummallisuuksista ja ällöttävyyksistä tiedän joidenkin lääkärien innostuneen. Yksi tykkäsi kovasti, kun kohdalle osui puhkaistava mätäpaise ja toinen vaikutti todella pettyneeltä, kun ei päässytkään operoimaan vinoon kasvavaa viisuria.

Vierailija kirjoitti:

"Kaverikin sanoi että he kaikki kyllä ajattelivat/toivoivat mielissään samaa, että pääsivät kotiinsa."

Mitä muuta sitä töissä ajattelisi?

Mr Lothar tuskin ajattelee kesken kuvaussession että pääsispä kotiin pelaa pleikkarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaverikin sanoi että he kaikki kyllä ajattelivat/toivoivat mielissään samaa, että pääsivät kotiinsa."

Mitä muuta sitä töissä ajattelisi?

Mr Lothar tuskin ajattelee kesken kuvaussession että pääsispä kotiin pelaa pleikkarilla.

No en olisi siitä noin varma. Ihan hyvä toki jos suhtautuu työhön noin intohimoisesti. Harva lääkäri tai hoitaja tuskin suhtautuu.

Kyllähän harvinaiset tai haastavat tapaukset toki ammatillisesti kiinnostavat. Mutta se ei todellakaan tarkoita, että olisin iloinen että ihminen sai sairauden tai vamman joka hänellä on. Jos minä saisin valita, sairautta ja kuolemaa ei olisi olemassakaan, mutta kun niitä kerran on niin sen mukaan eletään.

Mun miehellä oli sisäelimissä hyvin  erikoinen ominaisuus, jollaisia on yksi 100 000 ihmistä kohden, Kun hänelle tehtiin tutkimuksia olivat sairaalan henkilökunta niin innoissaan mieheni erikoisesta ominaisuudesta, että mieheni piti muistuttaa sen innostuksen keskellä olevansa sairaalassa ihan oikean vaivan vuoksi. Häntä käytiin sitten sairaalan henkilökunnan toimesta katsomassa ja ihmettelemässä , vaikka se ominaisuus ei näkynyt ulospäin. Miestäni se huvitti, mutta kyllä tätä tapahtuu Suomessakin.

Mulla on ollut useita vuosia erikoisia oireita, jopa vähän uskomattomia. Oireiden kokonaisuus ei sovi oikein mihinkään tunnettuun tautiin. Olen juossut erilaisilla lääkäreillä, mutta tuntuu ettei kukaan lääkäri joko usko oireita tai ole kiinnostunut tutkimaan tarkemmin :-(

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän harvinaiset tai haastavat tapaukset toki ammatillisesti kiinnostavat. Mutta se ei todellakaan tarkoita, että olisin iloinen että ihminen sai sairauden tai vamman joka hänellä on. Jos minä saisin valita, sairautta ja kuolemaa ei olisi olemassakaan, mutta kun niitä kerran on niin sen mukaan eletään.

Tämä. En näe siinä mitää pahaa että lääkäri o kiinnostunut keissistään. Toki tuo lääkärin sutkautus että onneksi löytyi syöpä niin ei tarvitse jatkaa tätä on aika asiaton, enkä sanoisi koskaan mitään tuollaista, mutta eihän sekään lääkäri päätä mikä sairaus kenelläkin sattuu olemaan vaan vain tutkii eikä siinä kenenkään toiveet auta mitään. Jenkeissä tosin vähän eri meininki kuin Suomessa, ja sieltä tuntuu löytyvät enemmän päästään lahoja lääkäreitä kuin Suomesta!

Mulla allergiaa ja paljon ja monelle asialle.

Koin inhottavana, kun teininä testien tekijä innostui, että kerrankin oikein kunnon reaktiot melkein kaikelle. Yleensä tulee vaan niitä pieniä reaktioita ja se on tylsää. Aika loukkaavaa, kun mulle se ei ollut mikään mukava asia.

Mua kerran palveli joku vastavalmistunut farmaseutti. Olen diabeetikko ja oli ongelma saada insuliinia..En muista tarkkaa syytä miksi. Muistaakseni lääkäri oli kirjoittanut reseptin väärin ja tuli kauhea vääntö. Sanoi ihan suoraan että hänestä tämä on mielenkiintoista. Kiva siinä kuunnella kun oma henki riippuu lääkkeistä.

Omalla perheenjäsenellä oli todella suuri syöpäkasvain kiveksessä. Suuren sairaalan erikoislääkäri pyysi saada ottaa siitä valokuvan koulutustarpeita varten, kun todella harvoin kuulemma näkee niin suuria syöpäkasvaimia. Ei paljon naurattanut.

Lääkäri innostuu siitä, kun vaivan syy selviää, mitä hankalampi on ollut päästä diagnoosiin, sitä palkitsevampaa se on. 

Ja mitä tulee ap:n esimerkkiin, ei varmaankaan iloita siitä, että potilaalla on syöpä, vaan esimerkiksi siitä, että leikkaus lyhenee viidellä tunnilla. Se lienee inhimillistä, että on kiva päästä kotiin työajan puitteissa.