Miksi molemminpuolisen rakkauden löytäminen on niin vaikeaa?

M G T O W  leviää ja voi hyvin - myös Suomessa!

ettekö jo usko? Teidän MeToonne meni vähän pieleen.

vai olisko niin että ihastut vain tavoittamattomiin miehiin koska jotenkin alitajuisesti pelkäät sitä aitoa läheisyyttä ja mieluummin vain harrastat kaukorakkautta haavekuvien kanssa.

Koska ainakin toisen pitäisi pystyä toimimaan järkevästi.

No itse ihastun toden teolla niin harvoin, että tilastollisesti olisi kai ihme, jos juuri ne samat ihmiset sattuisi olemaan myös minusta yhtä kiinnostuneita.

Koska 

1. Naiset haluavat itseään paremman miehen ja testaavat lukuisia miehiä, ennen kuin tajuavat, että pitäisi saada jotain pysyvää.

2. Miehet eivät pidä kokeneita ja ikääntyneitä naisia haluttavina parisuhdekumppaneina

Vierailija kirjoitti:

M G T O W  leviää ja voi hyvin - myös Suomessa!

ettekö jo usko? Teidän MeToonne meni vähän pieleen.

Aina olen  mennyt omia polkujani, tosinaan myös naisen kanssa.

Miten kirjainyhdistelmä olisi tehnyt siitä parempaa?

Miksi et mene tiehesi?

Naisille miehen koulutus ja ammatti ovat merkitseviä asioita tosin kuin miehille, jotka arvostavat enemmän ulkonäköä jne. Niinpä markkina-arvot eivät ole yhtenevät. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on paljon enemmän koulutettuja, naimattomia yli kolmekymppisiä naisia kuin miehiä. On siis myös kohtaamisongelma.

Kolmekymppisellä, akateemisella sinkkumiehellä on valinnanvaikeus pääkaupunkiseudulla, ellei satu olemaan passiivisagressiivinen pleikan ja runkun parissa viihtyvä kilttis.

”Angloamerikkalaisessa kulttuurissa kiroilu rakentuu ensisijaisesti  s e k s u a a l i s s ä v y t t e i s e e n  sanastoon, kuten tässäkin ohjelmassa. Suomessa kiroilussa korostuu uskonnollinen puoli. Meillä on viisi pääkirosanaa:  v i t t u ,  p e r k e l e ,   j u m a l a u t a ,   s a a t a n a   j a   h e l v e t t i. Niistä kaikki muut paitsi ’v i t t u ’ liittyvät joko kristinuskoon tai luonnonuskontoihin”

Ei ne ihastukset ja rakkaudet merkitse pitkän päälle mitään, vaan se, että sovitaan yhteen ja synkkaa.

Koska naisilla on kriteerit niin korkealla, että vain harva mies voi täyttää ne. Ei tässä sen kummempaa syytä ole.

30 vuotias nainen ja yhä sinkkuna? Miten ihmeessä olet noin epäonnistunut miehen löytämisessä?

Minä olen 40v. ja edelleen sinkku. Olen tätä kovasti miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että kyse on ihan vaan tuurista. Ei ne pariutuneet ole sen parempia ihmisiä, vaikka moni kuvitteleekin olevansa ja alentuvasti selittää sinkuille kaiken maailman teorioita alitajuisesta läheisyyden pelkäämisestä tms. Tällä vaan pyrkivät käsittelemään sitä omaa pelkoaan yksin jäämisestä ja siitä, että heillekin voisi käydä ihan samalla tavalla, jos nykyinen parisuhde kariutuisi.

Moni mies on ihastunut minuun, koska olen ulkoisesti viehättävä ja ystävällinen. Itse ihastun todella, todella harvoin. Sellaista tyyppiä ei ole tullut vastaan, jossa molemminpuolisen ihastuksen lisäksi olisi kohdanneet myös arvot ja tavoitteet (perheen perustaminen ym.). Tuuripeliä.

Vierailija kirjoitti:

30 vuotias nainen ja yhä sinkkuna? Miten ihmeessä olet noin epäonnistunut miehen löytämisessä?

Niin, sanopa se. Ja nuorenakin oli vaikeaa. Olen koettanut selvitellä syytä teini-iästä lähtien. Nuorena minusta kiinnostuivat lähinnä jotkut lähi-idästä kotoisin olevat suulaat tyypit, jotka liimautuivat matkaani, kun kävelin kadulla. Kukaan normaalin oloinen, rauhallinen, mies ei tehnyt suorasukaista aloitetta.

Oletin aina, että vika oli yksinomaan ulkonäössäni, vaikka olen aina ollut hoikka ja sopusuhtainen sekä kasvoiltani siedettävän näköinen ja tyyliltäni luonnollinen (tosin flaksini olisi ollut takuuvarmasti parempi, jos olisin ollut paremman näköinen). Itse ihastuin lähinnä (varattuihin) proffiin yliopistolla. Flaksini oli vain surkea ja olin nuorena käytännössä sinkkuna ja selibaatissa vuosikaudet.

T. Ap

Sun täytyy ottaa vain se itseäsi huomattavasti vanhempi työtön, ylipainoinen, persoonallisuushäiriöinen, mielenterveysongelmainen, alkoholisti niin kuin meidän muidenkin jos jonkun haluaa tai olla ilman. Tarjonta on se. Kun muutaman kanssa yrität elää niin huomaat että yksin on hyvä. Nekään ei rakasta, mutta tulee kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy ottaa vain se itseäsi huomattavasti vanhempi työtön, ylipainoinen, persoonallisuushäiriöinen, mielenterveysongelmainen, alkoholisti niin kuin meidän muidenkin jos jonkun haluaa tai olla ilman. Tarjonta on se. Kun muutaman kanssa yrität elää niin huomaat että yksin on hyvä. Nekään ei rakasta, mutta tulee kokemusta.

Listalta unohtui vielä väkivaltaisuus. Olen nimittäin "saanut" maistaa nyrkkiä melkein kaikissa vähissä suhteissani, joista yksikään ei edes ollut kenenkään eksoottisempaa alkuperää edustavan kanssa (vaikka he olivat ainoita, jotka tekivät tuttavuutta oma-aloitteisesti, kun olin teini ja parikymppinen). Niihin pariin kotimaiseen/länsimaiseen sitten päädyin, joiden kanssa synkkasi edes joten kuten. Mutta äärimmäisen nihkeää oli tarjonta. Vähästä piti jotain sitten kehittää paremman puutteessa.

T. Ap

Vaikeaa on kirjoitti:

Naisille miehen koulutus ja ammatti ovat merkitseviä asioita tosin kuin miehille, jotka arvostavat enemmän ulkonäköä jne. Niinpä markkina-arvot eivät ole yhtenevät. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on paljon enemmän koulutettuja, naimattomia yli kolmekymppisiä naisia kuin miehiä. On siis myös kohtaamisongelma.

Kolmekymppisellä, akateemisella sinkkumiehellä on valinnanvaikeus pääkaupunkiseudulla, ellei satu olemaan passiivisagressiivinen pleikan ja runkun parissa viihtyvä kilttis.

Onko pk-seudun 30+ naisella, joka ei ole missitasoa, käytännössä game over siis? Eli alan miettiä oman punaisen tuvan ja perunamaan ostoa, hankin kavereikseni monta kissaa ja vietän vanhuuteni yksin? Suomesta ei vain miehiä siis löydy. Ja sama pätee kaikkiin ikätovereihini Uudellamaalla?

Nimittäin nykyään edes ne eksoottisemmat eivät tule tarjoamaan puhelinnumeroitaan kadulla. Ja suomalaiset eivät ole tulleet ikinä eli heidän suuntaansa olen joutunut alentumaan aktiiviseksi edes vähäsen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

”Angloamerikkalaisessa kulttuurissa kiroilu rakentuu ensisijaisesti  s e k s u a a l i s s ä v y t t e i s e e n  sanastoon, kuten tässäkin ohjelmassa. Suomessa kiroilussa korostuu uskonnollinen puoli. Meillä on viisi pääkirosanaa:  v i t t u ,  p e r k e l e ,   j u m a l a u t a ,   s a a t a n a   j a   h e l v e t t i. Niistä kaikki muut paitsi ’v i t t u ’ liittyvät joko kristinuskoon tai luonnonuskontoihin”

Miten tämä liittyi aloitukseen? Vai onko joku keino tagata tietyt ketjut?

Tapaatko tarpeeksi potentiaalisia kumppaneja? Usein kumppanittomuus johtuu siitä ettei tapaa tarpeeksi ihmisiä ja tarpeeksi erilaisia ihmisiä. 1-2 treffit viikkoon joka viikko niin saattaa tärpätä. Aikamoinen tahti ja käy ihan harrastuksesta. Ja sitä omaa reviiriä kannattaa tosiaankin laajentaa ja tutustua hyvin monenlaisiin ihmisiin eikä mennä omat ulkonäköodotukset edellä. Itse löysin oman kumppanin vasta sitten kun jouduin kunnolla nöyrtymään elämän edessä, sitten vasta opin ottamaan oman itseni ja muut ihmiset vastaan ja kumppani löytyi. Ei vastaa mitään mun entisen elämän vaatimuksia, koska en katsonut häntä sen edellisen (ehkä pinnallisen) elämän lasien läpi.

Miehille ei kelpaa mikään.