Lue keskustelun säännöt.
Miksi molemminpuolisen rakkauden löytäminen on niin vaikeaa?
18.01.2021 |
Olen muutaman kerran elämäni aikana ihastunut ja on minuunkin joskus ihastuttu. Jostain syystä molemminpuolisen kiinnostuksen herääminen on todella epätodennäköistä kohdallani. Kieltämättä ne minun ihastukseni kohteet ovat yleensä olleet reilusti itseäni vanhempia ja varattuja tai esim. opettajiani, mutta siltikin on erikoista, että periaatteessa aika vastaavissa ammateissa toimivat kuitenkin saattavat kiinnostua minusta todella paljonkin, mutta minä en kuitenkaan yleensä juuri niistä, jotka minusta välittäisivät.
Eli siis pelkkä markkina-arvoon liittyvä kohtaanto-ongelmakaan ei voi olla kyseessä, ellen nyt sitten kiinnostu aina ihan himpun verran liian tasokkaista itseeni verrattuna ja arvioi omaa arvoani katteettomasti yläkanttiin. Voisiko tilannetta kohentaa mitenkään?
Nykyään ikäkin on suurena esteenä, kun olen selvästi yli kolmenkymmenen, mutta pieni toivon kipinä elelee edelleen.
T. Nainen Helsingistä
Kommentit (25)
Se että niin monella on parisuhde, johtuu myös jossain määrin siitä, että on alkujaankin menty yhteen ilman erityistä ihastumista/rakadtumusta tai vain toinen on rakastunut. Tai ei enää rakasteta, mutta ei erotakaan, käytännön syistä tai koska yksinjääminen pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on kirjoitti:
Naisille miehen koulutus ja ammatti ovat merkitseviä asioita tosin kuin miehille, jotka arvostavat enemmän ulkonäköä jne. Niinpä markkina-arvot eivät ole yhtenevät. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on paljon enemmän koulutettuja, naimattomia yli kolmekymppisiä naisia kuin miehiä. On siis myös kohtaamisongelma.
Kolmekymppisellä, akateemisella sinkkumiehellä on valinnanvaikeus pääkaupunkiseudulla, ellei satu olemaan passiivisagressiivinen pleikan ja runkun parissa viihtyvä kilttis.
Onko pk-seudun 30+ naisella, joka ei ole missitasoa, käytännössä game over siis? Eli alan miettiä oman punaisen tuvan ja perunamaan ostoa, hankin kavereikseni monta kissaa ja vietän vanhuuteni yksin? Suomesta ei vain miehiä siis löydy. Ja sama pätee kaikkiin ikätovereihini Uudellamaalla?
Nimittäin nykyään edes ne eksoottisemmat eivät tule tarjoamaan puhelinnumeroitaan kadulla. Ja suomalaiset eivät ole tulleet ikinä eli heidän suuntaansa olen joutunut alentumaan aktiiviseksi edes vähäsen.
T. Ap
On täällä meitä elämäntaparottia, me tosin otamme elämämme rennosti, muttemme läiski poskille ja osaamme arvostaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Miehille ei kelpaa mikään.
Korjaus, haluttaville miehille ei kelpaa haluttamaton nainen, sama päinvastoin. Kaikki "alemmat" nirsoilee ja jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
No itse ihastun toden teolla niin harvoin, että tilastollisesti olisi kai ihme, jos juuri ne samat ihmiset sattuisi olemaan myös minusta yhtä kiinnostuneita.
Sama mulla, olen ihastunut elämäni aikana tasan kerran. Kiinnostavan näköisiä miehiä tulee kyllä bongattua toisinaan, mutta just ne miehet eivät pidä minua kiinnostavana. Tämän todistaa se, että minulle aloitteita tekevät lähes poikkeuksetta miehet, jotka ovat erittäin kaukana siitä mitä haen - siis niin kaukana, etten voi kuvitellakaan heitä parisuhdemielessä. Jos sellainen ihme tapahtuisi että joku kiinnostava mies sattuisikin kiinnostumaan minusta, erittäin todennäköisesti ei sitten natsaisi henkisellä tasolla. En ole se kaikista mutkattomin persoona.
Siis mitä ihmettä?! Sinä siis joudut omasta mielestäsi "alentumaan", kun teet aloitteet? Ja ihmettelet, mikseivät miehet sinusta kiinnostu... Ehkäpä hekään eivät halua "alentua" ja tehdä aloitetta sinulle.