Ahdistaa hankkia lapsia, kun heillä ei tule olemaan kuin 1 isovanhempi.

Hyvin on asiat, jos tuo on ainoa huoli. Pullat uuniin vaan.

Olen 20 ja minulla on vain yksi isovanhempi. Kolme muuta kuolivat, kun olin alle kouluikäinen. En edes ajattele koko asiaa. Joillain on neljä isovanhempaa, joillain yksi.

Työtoverillani oli aikoinaan 5-vuotias poika, jonka isovanhemmista ei yksikään ollut elossa.  Hyvin meni silti.

Sinun kannattaisi miettiä, asetatko kenties liikoja toiveita isovanhemmuudelle, ja pystyisivätkö isovanhemmat täyttämään ne, vaikka heitä olisi 10? Lapsen vanhemmat ovat erittäin suuren valtaosan hänen elämästään hänen tarpeidensa täyttäjät, omilla lapsillani noin 99 %, vaikka isovanhempia on 4.

AP:llä on kyllä outoja ongelmia. Terapian paikka? Eihän kaikki lapset edes juuri tapaa isovanhempiaan.

Hulluutta on kyllä monenlaista..

Muista että täydellistä elämää ei ole eikä tule.

Meidän lapsilla on neljä isovanhempaa jotka kovasti toivoivat lapsenlapsia, nyt ovat 10 vuoden aikana tavanneet näitä 5 kertaa yhteensä. Että eipä se määrä tässäkään merkitse, vaan laatu.

Mulla ei ole ollut minkäänlaista suhdetta isovanhempiin. Kaikki kuolivat ennen kuin synnyin. Hyvin on elämä mennyt. Ei sellaista kaipaa josta ei tiedä mitään.

Että et voi elää ennakoida. Kun eiskoinen syntyi, lapsella oli 3 isovanhempaa elossa (+ 1 isoisovanhempi ja 6 isotätia ja -setää). Kun kuopus syntyi 5½v myöhemmin, elossa oli enää tuo isosisovanhempi ja 3 isosetää tai -tätiä. Että mitenkään et voi tuota estää, että lapsi elää elämänsä ilman isovanhempia.

Isovanhemmat tuppaa menehtymään ennen pitkää, oli niitä neljä, kolme, kaksi tai yksi.

Jos haluaa oikein käytännöllisesti ajatella, niin teillä ei ole sitä edessä, että olisi monta muistisairasta vanhusta huolehdittavana ja tavattavana. Sairaat vanhukset voi olla aika pelottaviakin pikkulapsille, joskus myös ilkeitä ja arvaamattomia dementoituneina, jolloin ei heitä ehkä jaksa lasten kanssa kauheasti tavata, mutta vanhukset saattaisi silti kovasti haluta nähdä pikkuisia. Toki monen isovanhemmat ovat ihania, mutta parhaassa tapauksessa myös vältätte monta ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 20 ja minulla on vain yksi isovanhempi. Kolme muuta kuolivat, kun olin alle kouluikäinen. En edes ajattele koko asiaa. Joillain on neljä isovanhempaa, joillain yksi.

Minulla oli lapsena seitsemän.

En minäkään tuntenut kuin yhden mummoni lapsuudessani, muut kuolivat jo ennen syntymääni tai kun olin liian pieni muistamaan heitä. Tämä ainoa mummokin asui melko kaukana, joten en nähnyt häntä kovin usein. Ihan kiva kuitenkin, että tähän maailmaan synnyin isovanhempien vähyydestä huolimatta, on ollut aika kivaa saada elää. Eli ei isovanhempien puute nyt mikään kaiken pilaava seikka kenenkään elämässä ole, haloo!

Sekö sinua huolettaa, että ei ole turvaverkkoja? Eihän niitä lapsia ole pakko monta tehdä siinä tapauksessa. Ja tärkeitä ihmissuhteita voi hakea tuttavaperheistä, joissa samanikäisiä. Ehkä vähän huonot lähtökohdatkin suurperheelle muutenkin, jos isä on sairas ja äiti helposti ahdistuva.

Tädit? Sedät? Enot?

Vierailija kirjoitti:

Olen 20 ja minulla on vain yksi isovanhempi. Kolme muuta kuolivat, kun olin alle kouluikäinen. En edes ajattele koko asiaa. Joillain on neljä isovanhempaa, joillain yksi.

Olen samanikäinen ja itselläni puolestaan kaikki neljä isovanhempaa ovat elossa. Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman heitä, MUTTA kannattaa muistaa, että pelkkä isovanhempien olemassaolo ei ole vielä mikään takuu sille, että he mitenkään osallistuisivat lapsenlapsensa elämään. Oikeastaan kauheampaa voisi olla tilanne, jossa isovanhemmat eivät välittäisi ollenkaan (verrattuna tilanteeseen, jossa heitä ei ollenkaan ole).

Ei mullakaan ole ollut isovanhempia, paitsi yksi pahasti dementoitunut mummo jota käytiin katsomassa hoivakodissa ja kysyi aina tultiinko hevosella. Onneksi on ollut muuta sukua. Vaikka lapsella  isovanhemmat olisikin, vanhemmat ihmiset voivat sairastua ja kuolla milloin vaan. Jos mies muuten tuntuu oikealta niin hankkikaa ne lapset. Jos edes lapsia saatte, ei sekään ole itsestäänselvyys. Harvempi saa "täydellistä perhettä" eikä kaikki mene aina suunnitelmien ja unelmien mukaan. 

Kiitos vastauksista, avasi paljon kyllä silmiä. Jotenkin takertunut vain sellaiseen mielikuvaan idyllisestä perheestä. 

Surettaa se, että lapset eivät saa isovanhempia kun itselleni olivat tosi tärkeitä. Olen ainut lapsi ja aina olisin halunnut sisaruksia, serkkujakaan ei minulla samaa ikäluokkaa ole ollut. 

Myös tukiverkot mietityttää, mutta meillä on kyllä useita läheisiä ystäviä ja jotain muutakin kautta voisi koittaa sitten verkostoitua muihin perheisiin? Enkä tarkoita sitä, että olisin olettanut isovanhempien esim.hoitavan lapsia aina tarvittaessa.

Suurperhettä ei halutakaan, mutta toivon että saisimme 2-3 lasta.

Älkää hankkiko! hyi teitä

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuppaa menehtymään ennen pitkää, oli niitä neljä, kolme, kaksi tai yksi.

Jos haluaa oikein käytännöllisesti ajatella, niin teillä ei ole sitä edessä, että olisi monta muistisairasta vanhusta huolehdittavana ja tavattavana. Sairaat vanhukset voi olla aika pelottaviakin pikkulapsille, joskus myös ilkeitä ja arvaamattomia dementoituneina, jolloin ei heitä ehkä jaksa lasten kanssa kauheasti tavata, mutta vanhukset saattaisi silti kovasti haluta nähdä pikkuisia. Toki monen isovanhemmat ovat ihania, mutta parhaassa tapauksessa myös vältätte monta ongelmaa.

Eikös isovanhemmiksi tulla useimmiten 50-60-vuotiaina, monet jopa vieläkin nuorempina. Harvemmin tuon ikäisillä vielä varsinaisesti mitään vanhuuden vaivoja on, saati sitten dementiaa. Ollaanhan tuolloin yleensä vielä työelämässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuppaa menehtymään ennen pitkää, oli niitä neljä, kolme, kaksi tai yksi.

Jos haluaa oikein käytännöllisesti ajatella, niin teillä ei ole sitä edessä, että olisi monta muistisairasta vanhusta huolehdittavana ja tavattavana. Sairaat vanhukset voi olla aika pelottaviakin pikkulapsille, joskus myös ilkeitä ja arvaamattomia dementoituneina, jolloin ei heitä ehkä jaksa lasten kanssa kauheasti tavata, mutta vanhukset saattaisi silti kovasti haluta nähdä pikkuisia. Toki monen isovanhemmat ovat ihania, mutta parhaassa tapauksessa myös vältätte monta ongelmaa.

Ennemmin nuo vanhuuden sairaudet ja dementiat koskevat isoisovanhempia. Isovanhemmiksi tullaan yleensä keski-ikäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsilla on neljä isovanhempaa jotka kovasti toivoivat lapsenlapsia, nyt ovat 10 vuoden aikana tavanneet näitä 5 kertaa yhteensä. Että eipä se määrä tässäkään merkitse, vaan laatu.

Ei lapselleen saa sanoa, että en todellakaan halua lapsenlapsia. Pitää esittää, että olisi ihanaa, jos saisitte lapsia, vaikka salaa toivoo, että ei herranjestas minun vaivoikseni.