Ahdistaa hankkia lapsia, kun heillä ei tule olemaan kuin 1 isovanhempi.

Vaikka kaikki isovanhemmat olisivatkin elossa, niin ei ole mitään takeita siitä, että he olisivat aktiivisesti mukana lastenlastensa elämässä. Mieluummin yksi läheinen isovanhempi kuin neljä etäistä.

Kun ei oo sitä yhtäkään, ainakaan sellasta joka välittäis.

Mun lapsilla oli alkoholisti-ukki, mummo jolla oli 30 lastenlasta, joten eipä siinä paljon aikaa / lapsi jäänyt, yrittäjämummo ja ukki, joka vain istui tuolissa lukemassa kirjaa. Itsellä oli vain yksi mummo kun olin pieni, muut kuolleet paitsi äidin isästä ei mitään tietoa ja se mummokin asui pienessä yksiössä yli 300 km päässä. Mummo oli kyllä niin kauan että isomummuksikin ehti, mutta etäiseksi jäi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsilla on neljä isovanhempaa jotka kovasti toivoivat lapsenlapsia, nyt ovat 10 vuoden aikana tavanneet näitä 5 kertaa yhteensä. Että eipä se määrä tässäkään merkitse, vaan laatu.

Ei lapselleen saa sanoa, että en todellakaan halua lapsenlapsia. Pitää esittää, että olisi ihanaa, jos saisitte lapsia, vaikka salaa toivoo, että ei herranjestas minun vaivoikseni.

Voihan isovanhemmasta olla ihanaa saada lapsenlapsia. Se on muuten monille statuskysymys ja kertoo elinkelpoisista geeneistä. Halutaan vaan esittää muille, että on lapsenlapsia. Mutta useimmat nykyajan isovanhemmat ovat laiskoja hoitamaan lapsenlapsiaan ja suorastaan välttelevät sitä. He eivät hahmota vanhemmuuden vaatimustason nousua ja yhteiskunnan painetta täydelliseen vanhemmuuteen.

Mitä yhteiskunnan paineet ja vanhemmuuden vaatimustason nousut isovanhempiin kuuluu?

Mitä heidän pitäisi hahmottaa?  

Vanhemmuuden vaatimustason nousu lienee sitä, että nykyään tehdään paljon lasuja.  Voin vakuuttaa: ennen niitä vasta olisi saanut tehdäkin, jos olisi ollut mahdollisuus.  

Miksi ihmisille on määritelty kohtuullinen eläkeikä?  Siksi, että ihmisen voimien ja kykyjen katsotaan hiipuvan ajan kanssa jo sen verran, että n. 65-vuotiaana ihmisen on parasta siirtyä eläkkeelle.  Hahmottavatko nykyiset nuoret tämän asian?  Näille eläkeläisille jää hyvässä tapauksessa n. 10 vuotta työelämän jälkeistä aikaa elää ns. itselleen ja omaa elämää.  Tähän saumaan ovat nyt nämä nykyvanhemmat vaatimassa ITSELLEEN mukavampaa elämää, koska katsovat isovanhempien tehtäväksi ottaa heidän lastensa hoitoon osaa.  

Eikö ollenkaan huomata sitä, että kysehän on jo vanhenevasta ihmisestä, jolla ei ole voimat ja tarkkaavaisuus samaa luokkaa kuin jotain kolmekymppisellä?  Työelämään ei enää kelpaisi, mutta lapsia hoitamaan kyllä, millä logiikalla?

Ja eläkettäänkään ei saisi enää itse pitää, vaan siitäkin työntää vähän väliä lapsenlapsen moninaisiin tarpeisiin ja tarpeettomuuksiin.

Ei ole enää maalaistaloja, jonne viedä lapsi kesäksi ja jossa isovanhempien sijasta oli muuta väkeä huolehtimassa lapsesta.  Minäkin olin kesäisin joskus n. viikon mummolassa, jossa minua itse asiassa hoiti tätini ja vanhin serkkuni.  Enkä ollut enää mikään pikkulapsi, vaan jo n. 10-vuotias.  Mummo ja pappa lähinnä istuskelivat pihakeinussa ja nukkuivat päiväunia kammarissaan.  Se siitä idyllistä.

Ne yhteiskunnan paineet on nykynuorten itsensä rakentamia.  Jos muksuja on vietävä joka päivä harrastuksiin, sitä ei ole isovanhemmat keksineet eikä luoneet.  Nykyvanhemmat itse odottavat lapsiltaan liikaa.

65 vuoden eläkeikä on jäänne aläkeuudistuksen rakentamisvuosilta. Silloin elinaikaodote oli sellainen, että eläkekertymää ajateltiin nautittavan muutama vuosi. Eli ei ollut tarkoitus rahoittaa kymmenien vuosien talviasuminen marbellassa, ei kakkosasuntoja kotimaassa, ei joka kolmas vuosi uusittavaa autoa...

Jassoo.  Kirjoitat tuossa nyt rikkaista eläkeläisistä, joita me tavalliset duunarit ja niihin verrattavat emme ole.  Minä tein kunnalla töitä 41 vuotta.  Eläkkeeni on 1520 euroa kk.  Brutto.

Minulla ei ole kuin yksi asunto ja sekin kotimaassa, enkä tunne yhtään etelässä asujaa.  Haukkukaa näitä rikkaita sitten jos tahdotte, mutta jättäkää meidät pienillä eläkkeillä taiteilevat haukkujenne ulkopuolelle.  Minulle suotiin viisi vuotta terveyttä eläkkeelle pääsyni jälkeen.  Lapsenlapset on jo isoja eivätkä hoitoa tarvitse, mutta hoidin heitä työni ohella. 

Meillä on kahdet isovanhemmat joista kummatkaan ei ole missään tekemisissä. Mun vanhemmat on pahemmat, toinen väkivaltainen narsisti, käynyt aikuisiälläkin mun päälle. Miehen vanhemmat sitten ressukat ja alkkispiirteiset. Molemmat on vähän rajoittuneita eivätkä jaksa/osaa/viitsi/halua pitää mitään yhteyttä.

Hyvin pärjätään, tottakai on raskasta kun ei ole tukiverkkoa eikä koskaan apua, mutta tärkein jaksamisen kannalta on se että sen ikäänkuin tiesi ennalta, eli ei siis tullut pettymystä (joillainhan käy niin että isovanhemmat lupailee auttaa ja sit ei jaksakaan osallistua yhtään)

Hyvin pärjäät, asenne ratkaisee, lapset on ihan onnellisia ilman isovanhempia. Niille kannattaa opettaa että elämässä ei kaikki mene aina tasan tai ole reilua, jollain on isovanhemmat ja toisilla taas ei.

Ei se ole mitenkään itsestäänselvyys, että elossa olevat isovanhemmat osallistuvat aktiivisesti lastenlastensa elämään. Esim. jos isovanhemmat ovat eronneet, niin etenkin isoisillä on tutkimusten mukaan keskimäärin huomattavasti etäisemmät välit lastenlapsiinsa kuin heidän isoäitiensä kanssa naimisissa olevilla. Kannattaa olla kiitollinen ja onnellinen, jos on edes yhden isovanhempansa kanssa läheisissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsilla on neljä isovanhempaa jotka kovasti toivoivat lapsenlapsia, nyt ovat 10 vuoden aikana tavanneet näitä 5 kertaa yhteensä. Että eipä se määrä tässäkään merkitse, vaan laatu.

Ei lapselleen saa sanoa, että en todellakaan halua lapsenlapsia. Pitää esittää, että olisi ihanaa, jos saisitte lapsia, vaikka salaa toivoo, että ei herranjestas minun vaivoikseni.

Voihan isovanhemmasta olla ihanaa saada lapsenlapsia. Se on muuten monille statuskysymys ja kertoo elinkelpoisista geeneistä. Halutaan vaan esittää muille, että on lapsenlapsia. Mutta useimmat nykyajan isovanhemmat ovat laiskoja hoitamaan lapsenlapsiaan ja suorastaan välttelevät sitä. He eivät hahmota vanhemmuuden vaatimustason nousua ja yhteiskunnan painetta täydelliseen vanhemmuuteen.

Mitä yhteiskunnan paineet ja vanhemmuuden vaatimustason nousut isovanhempiin kuuluu?

Mitä heidän pitäisi hahmottaa?  

Vanhemmuuden vaatimustason nousu lienee sitä, että nykyään tehdään paljon lasuja.  Voin vakuuttaa: ennen niitä vasta olisi saanut tehdäkin, jos olisi ollut mahdollisuus.  

Miksi ihmisille on määritelty kohtuullinen eläkeikä?  Siksi, että ihmisen voimien ja kykyjen katsotaan hiipuvan ajan kanssa jo sen verran, että n. 65-vuotiaana ihmisen on parasta siirtyä eläkkeelle.  Hahmottavatko nykyiset nuoret tämän asian?  Näille eläkeläisille jää hyvässä tapauksessa n. 10 vuotta työelämän jälkeistä aikaa elää ns. itselleen ja omaa elämää.  Tähän saumaan ovat nyt nämä nykyvanhemmat vaatimassa ITSELLEEN mukavampaa elämää, koska katsovat isovanhempien tehtäväksi ottaa heidän lastensa hoitoon osaa.  

Eikö ollenkaan huomata sitä, että kysehän on jo vanhenevasta ihmisestä, jolla ei ole voimat ja tarkkaavaisuus samaa luokkaa kuin jotain kolmekymppisellä?  Työelämään ei enää kelpaisi, mutta lapsia hoitamaan kyllä, millä logiikalla?

Ja eläkettäänkään ei saisi enää itse pitää, vaan siitäkin työntää vähän väliä lapsenlapsen moninaisiin tarpeisiin ja tarpeettomuuksiin.

Ei ole enää maalaistaloja, jonne viedä lapsi kesäksi ja jossa isovanhempien sijasta oli muuta väkeä huolehtimassa lapsesta.  Minäkin olin kesäisin joskus n. viikon mummolassa, jossa minua itse asiassa hoiti tätini ja vanhin serkkuni.  Enkä ollut enää mikään pikkulapsi, vaan jo n. 10-vuotias.  Mummo ja pappa lähinnä istuskelivat pihakeinussa ja nukkuivat päiväunia kammarissaan.  Se siitä idyllistä.

Ne yhteiskunnan paineet on nykynuorten itsensä rakentamia.  Jos muksuja on vietävä joka päivä harrastuksiin, sitä ei ole isovanhemmat keksineet eikä luoneet.  Nykyvanhemmat itse odottavat lapsiltaan liikaa.

65 vuoden eläkeikä on jäänne aläkeuudistuksen rakentamisvuosilta. Silloin elinaikaodote oli sellainen, että eläkekertymää ajateltiin nautittavan muutama vuosi. Eli ei ollut tarkoitus rahoittaa kymmenien vuosien talviasuminen marbellassa, ei kakkosasuntoja kotimaassa, ei joka kolmas vuosi uusittavaa autoa...

No onneksi te nuoremmat nyt korjaatte asian omalta kohdaltanne.  Eläkeikää ollaan nostamassa, joten olkaa tyytyväisiä ja muistakaa, ettei eläkkeellä ole siis tarkoitus rahoittaa mukavaa elämää työuran jälkeen.  Tuohan on oivallinen argumentti heittää tähän eläkeuudistussoppaan, kiitos sinulle.   Kyllä se varmasti huomioidaan.