Tule purkamaan työelämää koskevia turhautumisiasi tänne!

Vihaan työskennellä tuotantoeläinten parissa. Onneksi teen sitä osa-aikaisesti. Pidän koko hommaa koko ajan enemmän epäeettisenä ja se sotii myös omaa työmoraalia vastaan. 

Onneksi ensi vuonna eri puuhat. Koitan jaksaa vielä vähän. 

Pätkätyöt, nollasopparit, rekryfirmat, halpatyövoima ulkomailta jne. Sitten työkokeilut, palkkatuet, harjoittelut ynnä muut orjatyöt. Mitä tapahtui sille ajatukselle että työstä kuuluu maksaa oikea palkka, jolla työntekijä voi elää?

Meillä johtajat täysin epäpäteviä työhönsä - ihmiset voi huonosti ja porukka vaihtuu enemmän kuin tasaiseen tahtiin. Siltikään ei isossa kansainvälisessä yrityksessä laiteta johtoa uusiksi. Miksei.. Onneksi itsellä uusi paikka kiikarissa.

Pomo ajoi omaa etuaan, vaikka oli muka järjestön asialla. Oli ollut pomoni jo entisessä työpaikassa, mutta en silti ansainnut kokemuslisää entisestä työstä, jossa hän hyvin tiesi minun tehneen samanlaisia asioita. Työkaverin ajoi nurkkaan ja ehdotti irtisanoutumista. Aivan käsittämätön tyyppi, alkuun niin charmantti, viimeisinä vuosina alkoi tajuta, että oli täysin läpimätä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä johtajat täysin epäpäteviä työhönsä - ihmiset voi huonosti ja porukka vaihtuu enemmän kuin tasaiseen tahtiin. Siltikään ei isossa kansainvälisessä yrityksessä laiteta johtoa uusiksi. Miksei.. Onneksi itsellä uusi paikka kiikarissa.

Sama ongelma, kuten myös monilla tutuilla. Nykyisin hallinnollisiin tehtäviin ei kaiketi halua kuin ihmiset joilla ei ole oikein mistään osaamista, mutta kovat luulot itsestä. Tämän korjaaminen nostaisi varmaankin suomen tuottavuutta eniten

Vihaan sitä kun nykyään pitää tehdä itsestä brändi ja verkostoitua sekä pitää itsensä koko ajan kilpailukykyisenä työmarkkinoilla ja olla niin s*atanan hyvä tyyppi. Ennen riitti että opiskeli vaikka diplomi-insinöörin tai ekonomin tutkinnon ja sai heti eläkeviran.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan sitä kun nykyään pitää tehdä itsestä brändi ja verkostoitua sekä pitää itsensä koko ajan kilpailukykyisenä työmarkkinoilla ja olla niin s*atanan hyvä tyyppi. Ennen riitti että opiskeli vaikka diplomi-insinöörin tai ekonomin tutkinnon ja sai heti eläkeviran.

Tämä. Tutkinnolla tai osaamisella ei ole enää yksityisellä sektorilla mitään merkitystä, jos et osaa esiintyä kuin sirkuseläin. Sen sitten myös huomaa yrityksen kulttuurissa, johtamisessa ja osaamisessa, kun kouluttamattomat ihmiset vetää sitä sirkusta tahtikeppiä heiluttaen. Ai mikä strategia? Ai mikä toteutus? Ei kun kato kun mulla on tää visio.....

Perusduunarityössäkin pitäisi kehittää itseään koko ajan ja muuta jargonia. Mitä se muka edes tarkoittaa? Kun tulee vaikka uusi kone, opetellaan sen käyttö, siinä se. Ketään duunaria ei voisi vähempää kiinnostaa pohtia ja opiskella alaansa vapaa-ajallaan. Toki jos pomo maksaa "itsensä kehittämisestä" lisää liksaa, mutta niin ei koskaan ole. Tuntuu että ei riitä enää, että tekisi työnsä hyvin. Nyt pitää olla koko ajan innostunut, innovatiivinen ja suurin piirtein joku sosiaalinen influensseri, vaikka pesisi vaan lattioita.

Työnhaku on aivan helvettiä.

Minulla meni kaksi ja puoli vuotta valmistumisesta ennen kuin sain vakituisen työpaikan. Hain töitä kokopäiväisesti, myös oman alani ulkopuolelta ja vaihdoin paikkakuntaa parempien mahdollisuuksien perässä. Olen maisteri, minulla on paljon työkokemusta jo opintojen ajoilta ja useita nimekkäitä suosittelijoita eikä juuri muuta elämää kuin työ. Mahdollisuuksieni olisi pitänyt olla siis aika hyvät, mutta silti meni melkein kolme vuotta. 

Pari kertaa kävi niin, että olisin päässyt haastatteluun, mutta selvisi, että työ oli ihan erilaista mitä ilmoitus antoi ymmärtää - eli kyseessä oli huijaus. Onneksi en ehtinyt aloittaa töitä. 

Jos itselleni työnhaku oli näin vaikeaa, kuinka vaikeaa se on vähemmän kokeneelle?