Haluaisin maalle asumaan, mutta pelkään pimeää :(
Olen keski-ikäinen pitkäaikaistyötön. Haluaisin jäädä kotiini Helsinkiin, mutta pois on pakko lähteä; meitä surkimuksiahan on viime aikoina oltukin voimakkaasti ajamassa pois oikeiden ihmisten tieltä. Haluaisin rauhallisen asuinpaikan, vaikka mökin, jossa on sähkö ja lämmin vesi. Ongelmana on kuitenkin se, että pelkään lähes hysteerisesti pimeää. Olen aina pelännyt.
Miten pääsisin eroon pimeänpelostani siinä määrin, että selviäisin yksinasumisesta maaseudulla tai harvassa eli riittävän halvassa taajamassa?
Kommentit (41)
No mä itse olen maalta kotoisin, mutta on jännä huomata että siellä en pelkää pimeää. Esim. Musta on ihana mennä talvi-iltaisin lenkille vaikka missään ei ole katuvaloja. Täysikuu valaisee, tähtitaivas ja jopa linnunrata ovat näkyvillä. Kaupungissa taas välttelen pimeitä paikkoja, ja vklp ilta-aikaan on ihan viisasta vältellä mm.kapakoiden ja nakkikioskien läheisyyttä.
En suosittele maalle muuttoa. Mä asuin 7v maaseudulla pikku mökissä ja mulla oli kamala stalkkeri. T. Ammattivalittaja
Pimeänpelosta pääsee totuttelemalla pimeään, kun vaan menee ulos pelosta välittämättä niin pian siihen tottuu kun huomaa ettei mitään pelättävää ole. Ja jos haluat asua maaseudun taajamassa, niin kyllä siellä kirkonkylällä on katuvalot ja naapureiden pihassa jouluvalot, ei tarvitse sen takia muuttaa suunnitelmia.
Sitten ei kannata muuttaa koska maalla on todella pimeää. Toisaalta voi pohtia mikä siinä pimeässä pelottaa. Vastaus on usein muut ihmiset ja niitähän on maalla vähemmän
Hanki heijastinvaljaat niin elämässäsi on valo vaikka ympäristö olisi täysin pimeä.
Ekakskin, ei nyt kannata sen takia muuttaa että joku toinen käskee.
Mutta maalla on ihan hienoa, ja kesällähän illat ovat valoisat. Eikä ole pakko muuttaa korpeen, oudosti täällä aina jankataan että "mitä siellä korpimökissä sitten tekee?" - ei, voi ihan hyvin muuttaa maalle kaupungin kupeeseen. Itse asun maalla kävelymatkan päässä pikkukaupungin keskustasta. Suosittelen!
No tulet kyllä järkyttymään yhdestä asiasta: kuinka paljon edullisempaa asuminen on missä tahansa pääkaupunkiseudun, tai niiden parin isomman Suomen kaupungin, ulkopuolella. Mutta uskon että tämä onkin sitten ainoa asia mikä järkyttää.
Muuttaisin heti jos voisin!
Muuta ihmeessä jos on tilaisuus.
Juu ei täällä maalla tiedetäkään sellaisista kuin ulkovalot.
Yleensä maalla taajamissa on myös katuvalot. Voit käyttää myös otsalamppua.
Sinänsä hän pimeässä on turvallista. Jos sinä et näe mitään, ei mikään näe sinuakaan.
Jos et muuta ihan korpeen, niin sopeutuminen voi olla helpompaa. Pimeään tottuu.
Suht lähellä olevat fiksut ja asialliset naapurit voivat helpottaa sopeutumista.
Onko mahdollista ottaa koiraa? Tuo tosin myös menoja.
Omalla kohdalla olen huomannut, että yksin asuessani olisin säikympi, mutta aviomies tasaa herkkyyttäni.
Ensinnäkään pimeydessä ei ole mitään pelättävää, siellä kaupungissa on päivin ja öin. Toisekseen valosaastetta on niin paljon, että Etelä-Suomesta ei oikeasti pimeää paikkaa enää edes löydy. Joku loppusyksyn lumeton ja paksupilvinen yö saattaa olla pimeä mutta muuten ei ole ja yleensä näkee hyvin kulkea ilman ottalamppua.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä maalla taajamissa on myös katuvalot. Voit käyttää myös otsalamppua.
Sinänsä hän pimeässä on turvallista. Jos sinä et näe mitään, ei mikään näe sinuakaan.
Eläimillä on usein hyvä pimeänäkö. Monet lajit saalistavat nimenomaan yöllä.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele maalle muuttoa. Mä asuin 7v maaseudulla pikku mökissä ja mulla oli kamala stalkkeri. T. Ammattivalittaja
Turhaa alapeukutatte. Sellainen stalkkeri kuin Timo Siiri kiusasi minua. Löytyy googlella tietoja hänestä. T. Ammattivalittaja
Sähköt on joka puolella Suomea.
Ota lisäksi koira, joka ilmoittaa, jos kutsumattomia tulee tontillesi.
Kiitos vastauksista. Olen yrittänyt selittää ihmettelijöille, miten kattava tämä pelko on, mutta vasta nyt keksin kuvauksen: en pelkää vain pimeää, vaan pimeää yötä. Siksi mitkään ulko- ja katuvalot eivät auta. Se pimeä on heti niiden valojen toisella puolella.
Siedätys ei auta. Olen aikoinani tottunut asumaan 22. kerroksessa, vaikken ensin uskaltanut pistää nenääni lähellekään parvekkeen ovea. Pimeä on kuitenkin toinen juttu, ja sitä pelkään myös sisätiloissa, kun se pimeä on ulkotiloissa. Joskus olen jähmettynyt yöllisellä vessareissulla seisomaan selkä eteisen seinää vasten, enkä ihmettelisi, jos saisin jonakin yönä kohtalokkaan sydänkohtauksen.
Vielä yksi täsmennys: pelkään vain yksin. Valitettavasti olen sinkku ja muutenkin perheetön. Ottaisin mielelläni pari isoa, kilttiä hurttaa kirkkaiden kesäpäivienkin seuraksi, mutta en ole varma siitä, pysyisikö allergiani kurissa.
Pimeänpelollani ei ole mitään tiettyä kohdetta, pelkkä pimeä. Kun yritän antaa itselleni järkisyitä sille, miksei tarvitsisi pelätä, mieleen tulee vain se, että ainahan kyliin on hyökätty ja niistä on paettu pimeän turvin - siis juuri siksi, että pimeässä ei näe, mitä siellä pimeässä on. Linnunrata on kyllä hurjan kaunis.
Ap
Olisi hyvä pohtia onko pelko lähellä paniikkia (sydän pamppailee jne.) vai normaalimpaa. Jos lähentelee paniikkia, niin vuokraa ensin mökki ja kokeile siedätytkö.
Tee yksinollessasi esim. karttaharjoitus. Katsot karttaa ja toteat, että kymmeniin kilometreihin lähellä ei ole ristinsielua, joten voit mennä turvallisesti pihalle... Ja sitten säikähtää jänistä tai lintua joka juuri sillä hetkellä risauttaa lähimaastossa jotain. Tai oksa läimii seinää tms :D
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Olen yrittänyt selittää ihmettelijöille, miten kattava tämä pelko on, mutta vasta nyt keksin kuvauksen: en pelkää vain pimeää, vaan pimeää yötä. Siksi mitkään ulko- ja katuvalot eivät auta. Se pimeä on heti niiden valojen toisella puolella.
Siedätys ei auta. Olen aikoinani tottunut asumaan 22. kerroksessa, vaikken ensin uskaltanut pistää nenääni lähellekään parvekkeen ovea. Pimeä on kuitenkin toinen juttu, ja sitä pelkään myös sisätiloissa, kun se pimeä on ulkotiloissa. Joskus olen jähmettynyt yöllisellä vessareissulla seisomaan selkä eteisen seinää vasten, enkä ihmettelisi, jos saisin jonakin yönä kohtalokkaan sydänkohtauksen.
Vielä yksi täsmennys: pelkään vain yksin. Valitettavasti olen sinkku ja muutenkin perheetön. Ottaisin mielelläni pari isoa, kilttiä hurttaa kirkkaiden kesäpäivienkin seuraksi, mutta en ole varma siitä, pysyisikö allergiani kurissa.
Pimeänpelollani ei ole mitään tiettyä kohdetta, pelkkä pimeä. Kun yritän antaa itselleni järkisyitä sille, miksei tarvitsisi pelätä, mieleen tulee vain se, että ainahan kyliin on hyökätty ja niistä on paettu pimeän turvin - siis juuri siksi, että pimeässä ei näe, mitä siellä pimeässä on. Linnunrata on kyllä hurjan kaunis.
Ap
Sitten en suosittele. Ihan suotta menet itseäsi kiusaamaan maalle. Saat sydärin ensimmäisillä syksypimeillä kun metsäkyyhkynen toteaa hubuhuhubukukubu ja lähtee vierestäsi lentoon.
eihän kukaan pimeässä ketään nää :3