Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ristiriitaisuus lapsien suhteen
10.01.2021 |
Pohdin tätä täällä kun ystäväni (15v ajalta) on sanonut ettei halua lapsia liikakansoituksen takia mutta ajatukset pyörii hänellä usein silti lapsissa. Joko hyvässä tai pahassa.. todella ristiriitaista käytöstä.
Välillä kun hän tulee käymään niin viettää aikaa mun lasteni kanssa, leikkii, nauraa, on rento oma itsensä ja lähtee pois suunnilleen itkua pidätellen.
Yhtäkkiä saattaakin vihjailla kuinka hän ei kuitenkaan onnistuisi olemaan hyvä äiti. Toki aina korjaan tuon mutta siihen hän saattaa tiuskaista "mitä sä siitä mitään tiedät ja meitä on täällä jo liikaa muutenki".
Kaupassa olen noteerannut että hän hypistelee vauvanvaatteita ja katselee muiden lapsia.
Toisinaan taas melkeinpä huutaa puhelimeen kuinka minä olen kehdannut tehdä lapsia tähän kamalaan maailmaan.
En oikein tiedä enää miten tähän pitäisi suhtautua. Tosiaan hyvä ja tärkeä ystävä kyseessä mutta tuntuu etten tällä hetkellä tunne häntä. Juttelu ei auta mitään enkä jaksaisi loukkauksiakaan ottaa häneltä enempää vastaan.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
hypistelee vauvanvaatteita ja katselee muiden lapsia
Varsinkin mieshenkilöltä tuo olisi aika epäilyttävää käytöstä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsii lapsettomuudesta? Yrittää perustella itselleen liikakansoituksella, miksi lasta ei edes kannata hankkia, mutta silti suree välillä asiaa, ja välillä taas suhtautuu neutraalisti.
Ystävälläsi on kova vauvakuume, mutta ulospäin haluaa näyttää siltä, ettei halua lapsia (ilmastoon vedoten). Purkaa sen sitten läsnäolijoihin, kuten sinuun.
Mutta toisaalta voi myös olla, että ystäväsi on saanut lapsettomuusdiagnoosin. Ei halua jaella diagnoosiaan muille, joten on keksinyt muille kerrottavan tekosyyn lapsettomuudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kärsii lapsettomuudesta? Yrittää perustella itselleen liikakansoituksella, miksi lasta ei edes kannata hankkia, mutta silti suree välillä asiaa, ja välillä taas suhtautuu neutraalisti.
Tämä mullakin tuli mieleen. Kuulostaa siltä, että kipuilee omaa lasta, mutta syystä tai toisesta ei voi saada. Yrittää epätoivoisesti vakuuttaa itselleen ja muille, että maailmassa on liikaa lapsia. Toisin sanoen peittää suruaan tähän seikkaan vedoten. On ilmeisen kipeä asia hänelle, niin kipeä ettei kehtaa myöntää sityä edes ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moraali ja biologia taistelee keskenään.
Kannattaakohan kysyä varovasti tuosta mahdollisesta lapsettomuudesta vai antaa hänen itse aikanaan kertoa? Jos siis asia on niin. Olisihan se kamalaa jos hän on noin pahassa umpikujassa ettei pysty edes minulle kertomaan.
Tosiaan kun alkanut jo hiukan häiritsemään nuo tiuskimiset ja ne huuto välikohtaukset mutta jospa vielä yritän tovin päästää ne toisesta korvasta ulos vain. Seurailen tilannetta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moraali ja biologia taistelee keskenään.
Tästä ollaan keskusteltu hänen kanssa. Siksi tämä tilanne onkin vaikea kun en haluaisi olla sen taistelun välikappale. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakohan kysyä varovasti tuosta mahdollisesta lapsettomuudesta vai antaa hänen itse aikanaan kertoa? Jos siis asia on niin. Olisihan se kamalaa jos hän on noin pahassa umpikujassa ettei pysty edes minulle kertomaan.
Tosiaan kun alkanut jo hiukan häiritsemään nuo tiuskimiset ja ne huuto välikohtaukset mutta jospa vielä yritän tovin päästää ne toisesta korvasta ulos vain. Seurailen tilannetta. -ap
En ehkä itse suoraan kysyisi, mutta sanoisin ihan yleisesti, että tietäähän ystävä, että jos on minkäänlaista murhetta, niin mulle voi kertoa ja olen tukena.
Ystäväsi ehkä pelkää että alat sääliä, jos kertoo. Älä siis sääli, vaan ole enemmänkin kuuntelija, osoita olevasi kiinnostunut, mutta älä utele liikaa tai liian henkilökohtaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakohan kysyä varovasti tuosta mahdollisesta lapsettomuudesta vai antaa hänen itse aikanaan kertoa? Jos siis asia on niin. Olisihan se kamalaa jos hän on noin pahassa umpikujassa ettei pysty edes minulle kertomaan.
Tosiaan kun alkanut jo hiukan häiritsemään nuo tiuskimiset ja ne huuto välikohtaukset mutta jospa vielä yritän tovin päästää ne toisesta korvasta ulos vain. Seurailen tilannetta. -ap
Minä kärsin itse lapsettomuudesta, ja suuttuisin, jos minulta kuka tahansa alkaisi kysellä lapaettomuudestani. Kerron itse, jos haluan. Toki tämä on vain minun mielipiteeni, joltakulta toiselta voisi kysyä, eikä häntä se haittaisi.
Jokin trauma omasta lapsuudesta? Joutunut kiusatuksi?
Lapsettomuus? Ei kumppania? Näköalattomuus, masennus?
Ehkä tuttavasi on tehnyt joskus abortin ja kipuilee vieläkin asian kanssa?
On ihan luonnollista olla epävarma.