Ajatuksia, huomioita ja tunteita ylipainosta, "psykologisesta normaalipainosta" ja tavasta nähdä itsensä

Olen perusterve 37-vuotias nainen ja olen ollut koko aikuisikäni BM-indeksin mukaan ylipainoinen. En ole erityisen liikunnallinen enkä lihaksikas. Olen vasta viime aikoina havahtunut siihen, että "psykologinen normaalipainoni" on 82-85 kg (olen 176 cm pitkä). Edeltävällä tarkoitan, että tunnen oloni todella hyväksi ja normaalipainoiseksi, ja olen täysin tyytyväinen ulkonäkööni tuossa painossa. Mikäli painoni nousee yli 85 kg, mikä aika ajoin tapahtuu, alan tuntea oloni raskaaksi ja voipuneeksi. Tällöin myös painoni putoaa jonkin ajan kuluttua takaisin "normaalilukemiin" ilman kummempia elämäntapamuutoksia.

Lapsena ja nuorena olin todella hoikka. Kun pituuskasvuni päättyi, painoin 66 kg. Tämän jälkeen painoni jatkoi tasaista nousua, kunnes muutaman vuoden päästä painoin 93 kg. Tämän jälkeen paino laski kuin itsestään melkein kymmenen kiloa ja on siitä asti pyörinyt aloituskappaleen lukemissa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kerran (n. 7 vuotta sitten) päätin laihduttaa 10 kg, jotta olisin normaalipainoinen. Se onnistui helpohkosti ruoka-annoskokoja pienentämällä ja liikuntaa lisäämällä, ei siis mitään ihmedieettejä noudattamalla. Söin terveellisesti, monipuolisesti ja riittävästi. Tuolloin painoindeksini oli hieman yli 23 (eli ei lähelläkään alipainoa. BMI:n mukainen alipaino alkaisi kohdallani 59 kg alaspäin. Olisin BMI:n mukaan vielä 25 kg nykyistä kevyempänä normaalipainoinen. Hui.). Tunsin oloni huonoksi siinä painossa. Tunsin itseni ahdistusta ja epävarmuutta enkä mielestäni näyttänyt yhtä hyvinvoivalta kuin aikaisemmin ylipainoisena. Lisäksi sairastelin silloin flunssia ja sen sellaisia virustauteja huomattavasti enemmän kuin muulloin, mikä saattaa toki olla sattumaakin tai itsessä tapahtuvien muutosten johdosta aiheutuneen olotilan ylianalysoinnin seurauksena lisääntynyttä tietoisuutta flunssien esiintymistiheydestä. Aloin puolen vuoden jälkeen tarkoituksella syödä epäterveellisemmin ja hieman liikaa ja painoni nousi takaisin tuttuihin lukemiin. Tunsin taas oloni terveeksi ja pirteäksi.

Pointtini on, että en ole huolestunut ylipainostani eikä painon tarkkailu ole merkittävä osa elämääni. Ajattelen vilpittömästi olevani hoikahko, sopusuhtainen ja terve. Tämä on se, mitä tunnen. Tiedän, että painoindeksi kuvaa normaalipainoa karkeistetusti ja pätee isojen otantojen kohdalla. Jotenkin vaan havahduin siihen, että jaaha, olen sitten viimeiset 20 vuotta ollut BMI:n mukaan ylipainoinen. Tällainen mahdollinen maailma näyttää toteutuneen kohdallani. Lopulta minulla ei ole asian suhteen mitään ihmeempiä ongelmia. Tämän ongelmattomuuden tajuaminen tuntui vain jotenkin niin sykähdyttävän epäsykähdyttävältä, että halusin kirjoittaa siitä tänne. Toivottavasti sinä, joka jaksoit lukea loppuun asti, et tuntenut oloasi huijatuksi tekstin lopussa lymyilleen hienoisen antiklimaattisuuden vuoksi. Ja vaikka tuntisitkin, sekin on ihan ok! :)