Minulla ei ole koskaan ollut kunnolla rahaa. Kertokaa miltä se tuntuu kun ei tavitse laskea senttejä?
Olen 35 v. Lapsuuskoti oli köyhä kuin mikä, meitä oli 3 sisarusta ja äiti pätkätöissä ja isä maanviljelijä. Rahaa ei ollut koskaan mihinkään.
Kun menin opiskelemaan niin en saanut vanhemmiltakaan rahaa, koska sitä ei ollut. Sitten tuli lapsi ja toinenkin. Lasten isää ei kiinnosta.
En päässyt opiskelemaani ammattiin, joten menin paskaduuniin kauppaan ja sillä tiellä olen edelleen.
Rahaa on käytettäväksi asti hyvällä tuurilla 100 € kuukaudessa, usein vähemmän.
Kommentit (9)
Mulla meni viimeksi perjantaina toi satanen pelkkiin perjantai ruoksiin ja juomiin. Ja oltiin kotona.
Mikäs isäntää ei kiinnosta? Elätätkö hänetkin?
Oman suon olet rakentanut mutta onneksi se suo on muokattavissa :) opiskelet töiden ohella, et maksa mitään turhaa erityisesti miehellesi - pidät siis huolen että jää esi 10 e kuukaudessa säästöön, ja se on sinulle! Syötte edullista kasvisruokaa, mies maksakoot itse lihat tms. Kalliot haratsukset pois.
Ja opiskelemaan vaikkapa tradenomiksi töiden ohella, joka päivä olet sitten joku vastaava tms tai sitten ihan uutta alaa, joka maksaa palkkaa. Pari vuotta köyhänä on sen väärti
Ei se tunnu miltään kun siihen on tottunut. Ei tarvinnut edes opiskelijana köyhistellä, kun vanhempien Stockmann kortilla sai ruoat ja kaljat, plus parinsadan lisäavustus per kk ja nostin lisäksi kaikki mahdolliset opintolainat. Opintojen jälkeen hyväpalkkaiseeen insinöörityöhön, ja kun olen lapsettomana sinkkuna elänyt, ei ole tarvinnut rahaa koskaan miettiä. Ei sen olemassaoloa juuri edes huomaa.
Tuntuu normaalille. Ihan kuin segelbåtenitt ja ulkomaan kämpät tai osakesalkku. Tommoset op:n kaltaiset sen sijaan tuntuu idiooteilta heidän kaltaisett vaan nähtävästi eivät tajua oikein yhtään mistään mitään
Sä olet vasta 35 v., kannattaa kouluttautua, jos rahkeet riittää. Aikuiskoulutus ottaa huomioon aikaisemmat tekemiset ja opinnot. Esim. merkonomiksi voi valmistua alle vuodessa, esim. Amiedulla on ihan laadukkaita aikuiskoulutuksia, opetus parempaa kuin kuntien ammattikouluissa. Tai voithan yrittää saada vaikka oppisopimuspaikan.
Kieltämättä raha on yksi stressin aiheuttaja - tai sen vähyys. Jos löytäisit kunnon kumppanin, sekin parantaisi tilannetta. Jaetut kulut on parempi kuin yksin kustantaa kaikki.
Se tuntui normaalilta. Kulutustottumukset tuntui normaalilta. Harvoin sitä laittoi rahaa "turhuuteen". Joskus kuitenkin tuli hemmoteltua itseä.
Nyt kun olen köyhä, niin kavereiden normaalit kulutustottumukset eli ne omat entiset, tuntuu järjettömältä tuhlaamiselta. Syödään hyvää =kalliimpaa pastaa, ei verrata kilohintoja, ei katsota sesonkia ja ostetaan vaatteita vaikka ei tarvita, vaan koska joku on hyvä ostos. Hyvä tarjous, niin se on voittoa vaikka sille ei olisi kauheaa tarvetta. Vaikea selittää. Silloin kun oli rahaa, se tuntui normaalilta. Jos joku pyysi johonkin mukaan, niin päätöksen pystyi tekemään sillä, että haluaako sinne vai ei. Eikä sillä, että onko siihen varaa. Silloin oli kiva myös kutsua opiskelevia köyhiä kavereita johonkin, eikä olettaa heidän tuovan mitään. Nyt on kauhea mennä ilman viemistä tai mennä aina rikkaampien kavereiden siivellä.
Siis mikset hae toimeentulotukea?