Aaargh, olen ottanut etäisyyttä itsekeskeiseen kaveriin, ja päätin pitkästä aikaa vastata puheluunsa äsken. Virhe.
Ollaan tunnettu teineistä saakka, yli 20 vuotta.
Tämä kaveri on tunnettu siitä, että vatvoo omia asioitaan, elää omassa kuplassaan, ei tajua joitain alkeellisiakaan sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, omasta elämästään luo päänsä sisällä hirveää draamaa, vaikka oikeasti elämänsä on jopa keskimääräistä "pienempää".
Viime vuosina minua on todella alkanut ottaa pattiin, että hän ei oikeasti kuuntele yhtään mitä puhun, ja se on jo niin räikeää, kuin jostain sketsistä. Joskus on tehnyt mieli nauhoittaa puheluitamme, koska luulen etteivät muut ihmiset voi edes uskoa, että joku oikeasti jättää niin täysin toisen puheet huomiotta kuin kaverini jättää.
No siis, olen pitänyt kolmen viikon tauon, etten ole vastannut hänelle lainkaan, hän on soitellut mulle sinä aikana noin 20 puhelua.
Tänään päätin vastata, ajattelin josko hän NYT edes jotenkin kysyisi, mitä mulle kuuluu, miten jouluni meni tms. Mutta EI.
Vastasin puhelimeen "Moi" ja sen jälkeen alkoi tervehtimättä(!) puhetulva sanoilla "Mä oon tässä just lähössä kauppaan kävelemään, hitsi kun tuntuu kylmältä, sormia palelee ai kauheeta, niin mä oon tässä miettinyt viime aikoina..." ja sitten alkoi ehtymätön selitys jossa pohti ex-anoppinsa tekemisiä ja sanomisia vuosien takaa ja sitten työkuvioita ja sitten lastensa asioita.
Minä pääsin toteamaan vain aijaa, vai niin, no joo, niinpä, hmm, sellasta se on. Yritin sanoa johonkin väliin että vietin jouluni mökillä, mutta hän alkoi puhua päälle omaa asiaansa eikä tuntunut yhtään kuulleen että minä olin aloittanut kertomaan jotain.
Sitten hän lopetti puheensa kaupan eteen päästyään "no mä oon nyt kaupalla, täytyy lopettaa, palaillaan, moikka!"
Mulla keittää.
Kommentit (81)
Ei kuulosta penaalin terävimmältä kynältä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedät mitä tehdä seuraavan puhelun väijyessä puhelimessasi.
Joo. En todellakaan aio vastata. Enää ikinä.
ap
Mun sisko ja serkku on tuollaisia. Enää en jaksa olla leelian lepotuolina kun ikinä ei kysytä mitä mulle kuuluu. Ei edes nyt kun on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä elämässä ja he ovat kyllä tietoisia siitä. Niinpä olen jäähdytellyt suhteen pois ystävä-asteelta (lue: minun pitää kantaa heidänkin kaikki murheet) tuttava-asteelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta penaalin terävimmältä kynältä.
Terä katkennut jo aikaa sitten. Jos ikinä sitä ollutkaan.
ap
Mulla oli myös aikanaan tuollainen kaveri. Tauotonta, siis oikeasti aivan tauotonta mussutusta omasta itsestään ja lapsistaan. Koskaan ei kysynyt mitään minuun liittyvää tai kuunnellut kun yritin jotain sanoa, vaan puhui ihan kylmästi päälle.
Yksi tilanne on jäänyt mieleen vuosien takaa. Istuttiin rannassa parin ystäväni kanssa ja tämä suupaltti oli ikäväksemme löytänyt myös paikalle. Noin tunti oltiin kuunneltu sitä höpötystä (oikeasti, en usko että se edes hengitti välillä) kun toinen ystävistäni sanoi mulle että pitäiskö tänään vaikka mennä johonkin kuppilaan. Ehdittiin miettiä sopivaa kohdetta noin neljän sekunnin ajan, kun suupaltti alkoi tökkiä minua kylkeen. "Liisa, Liisa, Liisa, Liisa kuuntele". Kun ärähdin että mitä nyt, huomasitko että puihin Sirkulle, alkoi moottoriturpa suu vaahdossa selittää miten hänen lapsensa oli aamulla laulanut tuiki tuiki tähtöstä niin söpösti.
Se oli viimeinen kerta kun näimme. Tuollaisiin ihmisiin on ihan turha haaskata resursseja. Suosittelen samaa aapeelle. Häviät vain kuin tuhka tuuleen. Perästä kuuluu muutaman "anonyymin" somepäivityksen verran ja sitten olet vapaa.
Eihän tuo ole normaalia. Turhaa otat moraalisia kierroksia siitä että kaveri tekee ”väärin” kun ei edes ymmärrä mitä tekee tai normaaleita sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä eikä voi itselleen mitään. Olipa rajaton, assi tai mikä vaan niin ei tuo lopu ennen kun joku avittaa oikeaan suuntaan tai itse oivaltaa jotain tilanteestaan. Turhaan odotat että tyhjästä oppii yhtäkkiä käyttäytymään.
Tasaisesti yksi alapeukku joka kommenttiin. Kaveri, ootko täällä? :D
ap
Laita sille tekstari jossa kerrot ottavasi häneen etäisyyttä koska hän on raskasta seuraa ja laita estoon. Ei se muuten ala ajatella.
Onko mun rajaton kaveri alkanut spämmäämään muitakin? Tapana juurikin se että soittaa kun lähtee töistään ja jaarittelee omista asioistaan sen puoli tuntia mitä matka kestää ja sitten just toi, jaa tulin kotiin noniin moikka, mies näkyykin tuossa. Eikö siis edes puolta tuntia voi olla hiljaa omissa ajatuksissaan vaan täytyy soittaa jollekin?
Minullakin on kaksi tuollaista tuttavaa, toinen jopa sukulainen. En itse tee yhteydenpitoon mitään aloitetta koskaan, etten vaan joudu siihen terapiointikierteeseen kun lähettelevät viikkojen ajan päivittäin kymmeniä ääniviestejä (!) omaa monologia pitääkseen. Mitään ihmeellistä kummankaan elämässä ei tapahdu, mutta selvästi kuvittelevat arkensa olevan ainoita kiinnostavia asioita mitä kukaan voi kuvitella.
Rasittavin ihmistyyppi koskaan. Pakko olla joku pershärö.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole normaalia. Turhaa otat moraalisia kierroksia siitä että kaveri tekee ”väärin” kun ei edes ymmärrä mitä tekee tai normaaleita sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä eikä voi itselleen mitään. Olipa rajaton, assi tai mikä vaan niin ei tuo lopu ennen kun joku avittaa oikeaan suuntaan tai itse oivaltaa jotain tilanteestaan. Turhaan odotat että tyhjästä oppii yhtäkkiä käyttäytymään.
En jaksa avitella häntä enää yhtään mihinkään, ei kenenkään pitäisi joutua nelikymppiselle ihmiselle opettamaan, että toisia ihmisiäkin pitäisi huomioida. Saati että sen ikäinen enää oppisi mitään. Jos kolmen viikon täyshiljaisuus ja 20 puheluun vastaamattomuus ei laita ihmistä miettimään, onko ystävyyssuhteessa kaikki ok, en jaksa elätellä toiveita että mikään enää muuttuisi. Minun mittani on täynnä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Laita sille tekstari jossa kerrot ottavasi häneen etäisyyttä koska hän on raskasta seuraa ja laita estoon. Ei se muuten ala ajatella.
Ei auta vaan tekee marttyyrin.
Vastaa seuraavaankin soittoon mutta älä jää kuuntelemaan äläkä yritä puhua. Mykistä luuri ja jätä pöydälle, mene tekemään jotain mukavampia asioita.
M
Yks kysymys: miksi et lyönyt luuria korvaan kesken puhelun, vaan jatkoit myötäilemistä? Jos et kehtaa kylmiltään sitä tehdä, niin olisit voinut huikata, että "sori, vastasin vahingossa, ei pitäny".
Vierailija kirjoitti:
Yks kysymys: miksi et lyönyt luuria korvaan kesken puhelun, vaan jatkoit myötäilemistä? Jos et kehtaa kylmiltään sitä tehdä, niin olisit voinut huikata, että "sori, vastasin vahingossa, ei pitäny".
Vastasin vahingossa :D toi olis hyvä!
ap
Ap, alapeukutan, koska en ymmärrä sinua. En alapeukuta siksi, että toimisin kuten "ystäväsi". Tulikos edes pieneen mieleesi, että ehkä joku pitää SINUA sosiaalisesti taitamattomana myös, ainoastaan eri tavalla kuin "ystäväsi"?
Miksi olet noin pitkään sallinut tuon? Miksi et ole vuosien mittaan kertaakaan sanonut sille "ystävällesi" (sitaattimerkeissä, koska et selvästikään pidä hänestä yhtään), että "hei, et anna minulle puheenvuoroa lainkaan, eikä sinua pätkääkään kiinnosta kysyä minun kuulumisistani!"
Ei, ei se palaute häntä varmaan ihmisenä muuta, mutta olisi rehdimpää silti kuin feidaaminen.
Sanot suoraan, että et anna minulle suunvuoroa, puhut aina tauotta vain omista kuulumisistasi, en enää jaksa näin yksipuolista kaverisuhdetta.
Ainakin hän sitten jollain tasolla ymmärtäisi suhteenne katkenneen ja syyt siihen. Jos vain lakkaat mitään sanomatta vastaamatta puheluihin, voi kestää pitkäänkin ennen kuin hän ymmärtää lopettaa sinun pommittamisen.
Lisäksi useimmat ihmiset oppivat tuollaisesta edes jotain. Ehkä "ystäväsi" osaa seuraavien kavereidensa kanssa toimia fiksummin. Vaikka aikuisen ihmisen koulutttaminen ei olekaan toisten velvollisuus, se voi olla moraalisesti silti hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, alapeukutan, koska en ymmärrä sinua. En alapeukuta siksi, että toimisin kuten "ystäväsi". Tulikos edes pieneen mieleesi, että ehkä joku pitää SINUA sosiaalisesti taitamattomana myös, ainoastaan eri tavalla kuin "ystäväsi"?
Miksi olet noin pitkään sallinut tuon? Miksi et ole vuosien mittaan kertaakaan sanonut sille "ystävällesi" (sitaattimerkeissä, koska et selvästikään pidä hänestä yhtään), että "hei, et anna minulle puheenvuoroa lainkaan, eikä sinua pätkääkään kiinnosta kysyä minun kuulumisistani!"
Ei, ei se palaute häntä varmaan ihmisenä muuta, mutta olisi rehdimpää silti kuin feidaaminen.
Sanot suoraan, että et anna minulle suunvuoroa, puhut aina tauotta vain omista kuulumisistasi, en enää jaksa näin yksipuolista kaverisuhdetta.
Ainakin hän sitten jollain tasolla ymmärtäisi suhteenne katkenneen ja syyt siihen. Jos vain lakkaat mitään sanomatta vastaamatta puheluihin, voi kestää pitkäänkin ennen kuin hän ymmärtää lopettaa sinun pommittamisen.
Lisäksi useimmat ihmiset oppivat tuollaisesta edes jotain. Ehkä "ystäväsi" osaa seuraavien kavereidensa kanssa toimia fiksummin. Vaikka aikuisen ihmisen koulutttaminen ei olekaan toisten velvollisuus, se voi olla moraalisesti silti hyvä asia.
Et selvästi tiedä tätä ihmistyyppiä.
Ei auta sanoa mitään, koska vastapuoli ainoastaan loukkaantuu ja seuraavaksi tunti/päivä/vuosikausia puhuu ainoastaan siitä miten loukkaantunut kommentistasi on ja kuinka sinä et ymmärrä ja kuinka vika onkin oikeastaan sinussa.
Mun vastaavalle kaverille on sanottu monet kerrat, minä ja muutkin, mutta hän vain kääntää ne sanat meitä vastaan ja jauhaa sitten yksinpuhelunsa siitä miten loukattu on.
Auttaako se mitään jos tällaiselle henkilölle laittaa vaikka viestin että "yritin siinä edellisessä puhelussa saada kerrottua että vietin joulua mökillä, mutta en saanut sen vertaa suun vuoroa. En jaksa näin kuunnella pelkkiä monologeja, soittele ensi kerralla jollekin toiselle. Kiitos ja hei."
Luultavasti ei auta, eikä toinen ymmärrä mitä tarkoitat.
Tuttu ihmistyyppi. Itse jaksoin aikanaan viisi vuotta moista katsella ja jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten ihmeessä niinkin pitkään kuvittelin välillämme olevan jotain vaalimisen arvoista.
Tiedät mitä tehdä seuraavan puhelun väijyessä puhelimessasi.