Miksi menestynyt, kunnioitettu ja varakas kadehtii menestymätöntä, väheksittyä ja köyhää?

Jos nyt oikeasti edes kadehtii, niin tuskin ainakaan köyhyyttäsi, huonoa mainettasi, tai menestymättömyyttäsi, vaan jotain ihan muuta, vaikka ulkonäköä. Ja kannattaa miettiä, onko tämä ns kateus vain voimafantasiasi

Todellinen rikkaus, eli läheisiä ihmisiä, ystäviä, juuria, verkostoja, sydämellisyyttä ja onnellisuutta.

Se kadehtii sun vapaa-aikaa, etkä ole asiakkaitesi orjana

Kylllähän ihmisestä tavallaan tulee usein jonkin esiim yrityksen orja tavallaaan joka ei pääse käyttämään esim omaa luovuuttaaan ja toteuttamaan vaikka omien arvojensa mukaista toimintamallia vaan kaiikki perustuu suuriltaosin firman toimintastrategioihin ja siihen että millä tavoin se suuri yhtiö kykenee parhaalla mahdollisimmalla tavalla tehdä mahdollisimman suurta voittoa ja sitouutua siiihen. Yksi esiim miksi suomessa ei synny uuusia firmoja irtisanottujen tahoilta jotka alkaiiisivat luomaan uuusia uulia niin sanotusti on se että irtisanotuillle lätkäistään karensseja siinä suhteeessa ettei uutta firmaa voi perustaa jotta yrityssalaisuudet säilyvät ja aina tieeetysti menestyneet firmat nappaavat potentiaalisimmmat taaa uusiokäytttöön taa uuteen firmaaan ns orjaksi.

Sehän se rikasta vítúttáa, kun köyhän lapsi on kaunis.

Kadehtii sitä rauhaa mitä jonkun elämässä on kun ei tarvitse juosta "menestyksen" perässä.

"Älkää kadehtiko rikkaita, eivät hekään kadehdi teitä".

Harvinainen ilmiö noin päin.

Kyllä mulla oma menestyminen on tuonut vapautuksen kateudesta. Ainakin suurimmaksi osaksi. Katkerat, kitkerät ja ilkeät ihmiset on tietysti sellaisia kuin pohjimmiltaan ovat, varakkuudesta ja menestyksestä riippumatta. Ja omat pahansuovat tunteet voi projisoida toisiin ja kokea, että he ajattelevat minusta ilkeästi.

Sitä kun hän voi olla ihan oma itsensä, ei tarvitse esittää mitään hienompaa kuin oikeasti on. Tämän aitouden vuoksi hänellä on paljon hyviä ihmissuhteita. Ei herätä katkeraa kateutta, vaan haikeaa toivetta voida itsekin kokea samaa todellista onnea.

Teoriassa syynä voisi olla seuraava, mikäli piikittelyn kohde on huonoista olosuhteistaan huolimatta onnellinen ja iloinen.

Piikittelijä on itse nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että on saavuttanut asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi ja tyytyväiseksi: ehkä koulutus, työ ja ura, raha ja omaisuus, perhe, sosiaaliset verkostot, kunnia jne.

Kun hän huomaa jonkun toisen olevan onnellinen, tyytyväinen ja iloinen ilman noita asioita, hän saattaa kokea turhaan nähneensä vaivaa. Ja jos köyhä ja väheksytty vieläpä vaikuttaa iloisemmalta kuin hän itse on, hän saattaa pohtia, että on kenties tehnyt vääriä valintoja elämässään. Se köyhä ja väheksytty on hänelle jatkuva muistutus siitä joko alitajuisesti tai tietoisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Kadehtii sitä rauhaa mitä jonkun elämässä on kun ei tarvitse juosta "menestyksen" perässä.

Jotain tämän suuntaista.

Niille joille ulkoiset seikat ja täydellisyys on tärkeitä, ei kestä että jotkut voi vaan olla keskeneräisiä, tavallisia ja epätäydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kylllähän ihmisestä tavallaan tulee usein jonkin esiim yrityksen orja tavallaaan joka ei pääse käyttämään esim omaa luovuuttaaan ja toteuttamaan vaikka omien arvojensa mukaista toimintamallia vaan kaiikki perustuu suuriltaosin firman toimintastrategioihin ja siihen että millä tavoin se suuri yhtiö kykenee parhaalla mahdollisimmalla tavalla tehdä mahdollisimman suurta voittoa ja sitouutua siiihen. Yksi esiim miksi suomessa ei synny uuusia firmoja irtisanottujen tahoilta jotka alkaiiisivat luomaan uuusia uulia niin sanotusti on se että irtisanotuillle lätkäistään karensseja siinä suhteeessa ettei uutta firmaa voi perustaa jotta yrityssalaisuudet säilyvät ja aina tieeetysti menestyneet firmat nappaavat potentiaalisimmmat taaa uusiokäytttöön taa uuteen firmaaan ns orjaksi.

Mutta kylllähän se on maailma paljon muuuttunutkin jos miettii että hamppareista ja colasta lähdetty maaailmaa valloittamaan ja nyt jo mietitään luonnon kestävyyyttä ja ettisiä periaaatteita että jopa ihminen voisi alkaa omavaraisviljeliäksi ja luoda kommuuneita ja selllaista että olisi 6 tunnin työpäiviä ja jäisi enemmän aikaa lapsille ja kun miettiin kuiteenkin ihmisen kapasiteeettia niin tutkimusten mukaan se 2 tuntia on se ihmisen aivojen aktiivisin toiminta aika mikä on järkevää kehitystä. Älykäs ihminen yleeensä pärjää vähemmän työlllä järkevillä ratkaisuilla.

Kuka on kunnioitettu, en tiedä yhtäkään.

Se menestynyt, kunnioitettu ja varakas voi sisimmässään olla huonoitsetuntoinen, yksinäinen ja elämäänsä kyllästynyt. Ihminen voi olla köyhä ja muutenkin ulkokehällä mutta siitä huolimatta elää mielekästä ja antoisaa elämää. Tähän jos lisää vielä kyvyn hyväksyä itsensä, niin on kasassa paketti, jota moni kadehtii kipeyteen asti. Useat ihmiset eivät nimittäin sitä taitoa osaa, eivät ne varakkaat ja arvostetutkaan. Heillä omanarvontunto on monesti sidoksissa juuri statukseen ja tuottavuuteen.

Rikas kahdehtii köyhän vähäisiä pennosia ja miettii, että nekin kuuluisivat hänelle.

Usein vihan syynä on kateus, mutta on myös vihaa ja katkeruutta, joka on helppo purkaa " vähempiarvoiseen".

Aika harva ihminen tietää toisen varallisuudesta mitään, taikka toisen ihmisen elämästä muutakaan ku onko missä töissä. Ei kaikkia kiinnosta työelämä maailman eniten eikä kaikki arvota sillä mittapuulla ihmisiä, uskon et henkisesti köyhä näin etenki tekee, ja henkisesti köyhät on myös suht tyhmiä ihmisiä ja tyhmät ihmiset kokee hiekkalaatikkotasosia kateuksia ym.

Mulla ainakin se että vaikka oonki kaunis ku mikä, niin oon tosi siro ja kiltin näkönen joten siks jotkut uskaltaa mulle sanoa jotakin mitä jollekki isokokoselle, Amazon naiselle ei uskaltais..

Hyvä että ap otit tämän asian esille. Tunnistan tämän. Hienoissa puitteissa elävä, mutta sisältä tyhjä, yksinäinen ja rikkinäinen ihminen kadehtii sitä, joka on oikeasti onnellinen, kiinnostava ja lämmin persoona.