Miksi menestynyt, kunnioitettu ja varakas kadehtii menestymätöntä, väheksittyä ja köyhää?

Vierailija kirjoitti:

Se menestynyt, kunnioitettu ja varakas voi sisimmässään olla huonoitsetuntoinen, yksinäinen ja elämäänsä kyllästynyt. Ihminen voi olla köyhä ja muutenkin ulkokehällä mutta siitä huolimatta elää mielekästä ja antoisaa elämää. Tähän jos lisää vielä kyvyn hyväksyä itsensä, niin on kasassa paketti, jota moni kadehtii kipeyteen asti. Useat ihmiset eivät nimittäin sitä taitoa osaa, eivät ne varakkaat ja arvostetutkaan. Heillä omanarvontunto on monesti sidoksissa juuri statukseen ja tuottavuuteen.

Joillekin kaikkein tärkeintä on saada huomiota. Jos ei saa, tullaan vaikka eteen hyppimään ja käsiä heiluttamaan.

Huomiohakuiset on alinta pohjasakkaa.

ei kadehdi mutta viiituttaa luusereita elättää

Huomiohakuiset ei kestä että joku voi olla vaan. Sivussa ja rauhassa.

Minå kadehdin esimerkiksi omilta alaisiltani vapautta. Ennen kaikkea vapautta valittaa ja vaatia tukea. Minå joudun kaiket aikani kulkemaan rohkaisemassa ja suojelemassa ja tukemassa ja paapomassa ja silittämässä päähän ihmisiä. Selitän, että ylimmän johdon linjaukset eivät oikeasti tarkoita sitä mörköä, jonka he seinälleen maalaavat, vaan heidän työnsä säilyy edelleen ja se on helpompi tehdä paremminkin. Selitän, että lakeja ja määräyksiä on pakko noudattaa, mutta että ei se ole katastrofi. Autan tuen selitån rohkaisen ja kannustan.

Ja silti HEILLÄ on vapaus ja oikeus valittaa siitä, että johto on huono, kaiketi minä mukaan lukien, heitä ei kannusteta ja palkita tarpeeksi. Minulla sen sijaan ei ole oikeutta valittaa mistään, sillä minullahan menee hyvin. Minua ei kukaan tue, minä olen se, joka tukee. Kukaan ei sano, että kiitos kun yritit puhumattakaan että osa hommasta meni ihan hienosti.

Joojoo, tiedän. Kuulostaa ihan meganmarklelta. Minä tiedän, että näin tämän pitää mennä, ja että mitä paremmin menestyt, sitä enemmän suota vaaditaan ja sitä vähempään olet oikeutettu. Mutta välillä kaipaisin itsekin joskus jotain tunnustusta ja rohkaisua.

Maoset eivät edes vaistoa miehistä kuka on se pettävä vaimonhakkaaja joten... vaistoat väärin

seuraava kysymys

Voi olla, ettäjoku työnarkomaani on niin pankkilainojensa ja menestymisensä orja, että ei oikeastaan enää saa vapaata aikaa vaan pitkää juosta siellä sun täällä valtavien vaatimusten ja paineiden ohjaamana. Tuntuu, että ei enää hallitse elämäänsä. Sitten kiukuttaa, kun joku mukavassa vuokrakaksiossa asuva sossupummi valittaa köyhyydestään, kun aikaa on vaikka mihin ja on kaikki elämän välttämättömyydet ilmaiseksi tarjolla. Näin ainakin voisi kuvitella, että köyhien ja joutilaiden elämässä voi kadehtia tiettyä vapautta ja sitä, ettei ole suuria vastuita eikä vaadita jatkuvasti asioita. 

Ironisesti tästäkin ketjusta loistaa kateus menestyneitä kohtaan.

WhiteTrash -rikkaita, muutama sukupolvi  sitten kulkivat kerjuulla, sivistyksestä ei tietoakaan. Kaupallisella ja finanssialalla keskijohdossa näitä näkee paljon. Me vanhan suvin kersat kartetaan näitä, töissä ollaan ystävällisiä mutta ei haluta muuten sosialiseerata heidän kanssaan. Mieluummin  niiden köyhien kanssa.

Tuskin se piikittely kateudesta johtuu, eiköhän kyse ole ns. Silmien pyörittelystä.

Juu tai sit joskus ottaa pattiin tehdä töitä niska limassa 12h pvä ja maksaa korkeita veroja, että jotkut voi tehdä mitä lystäävät kaiket päivät. Kiireisimpinä yrittäjävuosina olin niin loppu, että olin katkera niille jotka sai levätä ja tehdä jotain muuta kun töitä kellon ympäri. Olen edelleen sitä mieltä että työt pitäisi jakaa tasaisesti tai sitten työttömyyskorvausta vastaan pitäisi olla työ velvoite, esm pari tuntia vanhusten ulkoilutusta tai vapaaehtoistyötä sairaalassa.

hankkikaa ite puuronne kirjoitti:

ei kadehdi mutta viiituttaa luusereita elättää

Tätä luuseria sun ei tarvitse elättää, sen takaan.

Voisit käyttää tulevan vuoden vaikka itsesi tutkiskeluun tai sitten vaikka hypätä kaivoon.

Terveisin MÄ.

Vierailija kirjoitti:

Juu tai sit joskus ottaa pattiin tehdä töitä niska limassa 12h pvä ja maksaa korkeita veroja, että jotkut voi tehdä mitä lystäävät kaiket päivät. Kiireisimpinä yrittäjävuosina olin niin loppu, että olin katkera niille jotka sai levätä ja tehdä jotain muuta kun töitä kellon ympäri. Olen edelleen sitä mieltä että työt pitäisi jakaa tasaisesti tai sitten työttömyyskorvausta vastaan pitäisi olla työ velvoite, esm pari tuntia vanhusten ulkoilutusta tai vapaaehtoistyötä sairaalassa.

Tästä varmaan kyse. Kyllä muaki ärsytti lähteä klo 5.30 töihin ja jotkut vaan makasivat kotona lähes samalla rahalla. Jouduinpa sitten kolariin ja nyt olen työkyvytön. Olen niin tylsistynyt että pää kohta hajoaa. Jos joutuisin työttömäksi tässä kunnossa niin en ikimaailmassa voisi ulkoiluttaa vanhuksia tai autella sairaalassa. Olisi todella vaarallista sekä minulle että sille vanhukselle 😱.

Ai pitäisi rahoittaa "köyhän" elämä vai?

Kyseessä on sun kohdalla ns. psykologinen projisointi. Eli kadehdit rikkaita ja siksi kritisoit heitä. Mutta kun varakkaammat kritisoivat sinua ja valintojasi, etä kestä todellisuutta, vaan kuvittelet heidän motiivinsa olevan sama kuin sinulla, eli kateus.

Vierailija kirjoitti:

hankkikaa ite puuronne kirjoitti:

ei kadehdi mutta viiituttaa luusereita elättää

Tätä luuseria sun ei tarvitse elättää, sen takaan.

Voisit käyttää tulevan vuoden vaikka itsesi tutkiskeluun tai sitten vaikka hypätä kaivoon.

Terveisin MÄ.

kyllä kuule meidän veroista sulle maksetaan vaikka mitä

Ei se piikittely ole kateutta, se on ylenkatsetta.

Vierailija kirjoitti:

Rikas kahdehtii köyhän vähäisiä pennosia ja miettii, että nekin kuuluisivat hänelle.

Tämä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Koettu on.

Voi olla myös niin että se menestynyt näkee sen menestymättömän alempiarvoisena eikä voi ymmärtää että tämä voi olla tyytyväinen ja onnellinen. Se on hänen mielestään väärin koska hänelle itselleen kuuluu kaikki ja alempiarvoiselle ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

WhiteTrash -rikkaita, muutama sukupolvi  sitten kulkivat kerjuulla, sivistyksestä ei tietoakaan. Kaupallisella ja finanssialalla keskijohdossa näitä näkee paljon. Me vanhan suvin kersat kartetaan näitä, töissä ollaan ystävällisiä mutta ei haluta muuten sosialiseerata heidän kanssaan. Mieluummin  niiden köyhien kanssa.

Kiva tarina. Melkein kuin nykyromaanin ensiluku. Todellisuudessa tietenkin kuspäitä on kaikkialla ja päinvastoin. Ehkä teissä edellissuven kersoissakin on kehityskelpoisia yksilöitä kuten sinä.

Menestynyt haluaa luuserilta kaiken pois koska hänen maailmassaan alempiarvoiset eivät ansaitse mitään. Heiltä pitää ottaa se vähäkin pois.