Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennuslääkkeet
Apua
30.12.2020 |
Olen ollut n. vuoden verran masentunut, enemmän ahdistunut, joka lamaa minut. Eli jos olen ahdistunut, niin en pysty tekemään normaaleja arkipäivisin asioita. Jossain vaiheessa tilanne meni siihen pisteeseen, että aloin itselääkityä ahdistusta ja masennusta päihteillä. Nyt olen entistä enemmän masentuneempi, koska rahatilanne surkea ja minulla todettiin sairaus. Olen nyt siinä pisteessä, että harkitsen masennuslääkkeiden aloittamista. Kertokaa rehellisiä kokemuksia niistä ja muista vinkeistä. Vertaistukea kaipaan.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
No sertralin auttoi pahimman masennuksen yli. Mutta noissakin voi olla sivuoireita ja lopetus- eli vieroitusoireet niistä oli sähköiskut ja huimaus päässä.
Jep, oon kyl kuullut et niitä voi tulla. Mut toisaalta oon siinä pisteessä etten tiedä onko mitään hävittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ala syömään niitä lääkkeitä. Saat syödä niitä lopun ikääsi.
Lihoin yli 30 kg ja orgasmia en ole saanut kahteen vuoteen. Pakko niitä kuitenkin syödä sillä ilman en pärjää työelämässä ja työhän elämässä on tärkeintä, ei ylipaino tai orgasmin saaminen.
Mirtazapiinia söin pari vuotta, lihoin tuona-aikana mutta laihduin myöhemmin taas.
Ahdistus väheni oikeastaan heti aloituksen jälkeen ja lopettaessa ei ollut mitään vierotusoireita.
Käytän Sepramia. Paino ei ole noussut yhtään (olin alipainoinen ennen aloitusta ja olen edelleen). Orgasmejakin saan ihan kuten ennen.
Lääke on auttanut pääsemään pahimman masennuksen ja ahdistuksen yli. Se on tasannut mielialoja ja auttanut ärtymiseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Olin myös parisen kuukautta sairaslomalla ja olen käynyt juttelemassa hoitajan kanssa.
Kannattaa harkita lääkityksen aloittamista ja ehdottomasti hakea apua. Minä ainakin olen saanut suuren avun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä voi harkita minkään lääkityksen aloittamista. Se on lääkärin tehtävä.
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Sain lääkityksen 15-vuotiaana eli ihan liian nuorena. Lopetin 25-vuotiaana kun tunteeton elämä alkoi kyllästyttää. Mikään ei enää tuntunut miltään, niin hyvin lääkkeet tasas kaikki tunteet. Lopettaminen noin pitkän käytön jälkeen osoittautui liki mahdottomaksi tehtäväksi. Sähköiskuja, pahoinvointia, koko kropan särkyä, kauhua, hallusinaatioita ja harhoja, infernaalinen päänsärky ja suolistovaivoja oli koko kaksivuotisen lopettamishelvetin aikana. Niin ja itsetuhoisuuteen ajava unettomuus. Kun kuukausikaupalle nukkuu 30min-2h yössä niin kuolema tuntuu helpotukselta. Näin meni siis minun lääkkeiden lopettaminen.
Koko lääkkeiden käytön ajan olin omituinen tunteeton epäihminen. Luojan kiitos libido on nykyään normaali, vaikka söin lääkkeitä niin nuoresta. Suosittelen säännöllistä elämän rytmiä, liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota masennuksen selättämiseen. Välittäjäaineet valmistuvat suurimmaksi osaksi suolistossa niin sillä mitä syöt on todellakin väliä. Terapia on melkein ehdottoman tärkeää. Haastan psykiatrian biologisen "välittäjäainepätasapainon" ja "serotoniiniteorian" enkä pidä lääkitystä millään tavalla tarpeellisena masennuksen hoidossa, paitsi akuutin itsetuhoisuuden katkaisemisessa. Omat ajatuksemme vaikuttaa aivoihimme valtavasti. Masennuksen syy on ehdottomasti selvitettävä jotta siitä paranee. Oman kokemuksen mukaan lääkepöhnässä on vaikea päästä masennuksen alkujuurille. Ahdistuneisuuskin kumpuaa jostakin. Turvattomuutta lapsuudessa? Vajavaiset taidot käsitellä asioita? Ahdistusta oppii käsittelemään esim. terapiassa ja opettelemalla uusia ajatusmalleja. Ahdistus ja masennus ovat helvetillisiä kumppaneita, mutta ne opettavat paljon ja niistä on mahdollisuus parantua. Kannnattaa tutustua psykiatri Peter Bregginin ajatuksiin, Aku Kopakkalaan ja Ben Fuhrmaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkevä Siili kirjoitti:
Et sinä voi harkita minkään lääkityksen aloittamista. Se on lääkärin tehtävä.
Hohhoijaa.. taas näitä auktoriteettiuskovaisia sikiää paikalle.. Ihan vaan tiedoksi ihmisiä ne lääkäritkin on, ei siihen reseptin kirjoituksen mitään magiaa käytetä. Kyllä niitä mahdollisia lääkityksiä voi etukäteen pohtia, lääkäri sitten tekee päätöksen suostuuko kirjoittamaan haluttua lääkettä vai jotain muuta.
Ei ne lääkkeet juuri mitään ratkaise mut sillon kun ne toimii edes tyydyttävästi ni mahdollistaa sen että saat toimintakykyä siihen suuntaan että voit rakentaa arjestasi paremman terveyttäsi ajatellen. Kannattaa monesta tulokulmasta miettiä näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkevä Siili kirjoitti:
Et sinä voi harkita minkään lääkityksen aloittamista. Se on lääkärin tehtävä.
Hohhoijaa.. taas näitä auktoriteettiuskovaisia sikiää paikalle.. Ihan vaan tiedoksi ihmisiä ne lääkäritkin on, ei siihen reseptin kirjoituksen mitään magiaa käytetä. Kyllä niitä mahdollisia lääkityksiä voi etukäteen pohtia, lääkäri sitten tekee päätöksen suostuuko kirjoittamaan haluttua lääkettä vai jotain muuta.
Itse käyn kahdella yksityislääkärillä ja heillä on ainakin tapana kysyä ”Mitä laitetaan?”, ihan näillä sanoilla. Ilmeisesti julkisessa terveydenhuollossa potilas on sitten vain tahdoton objekti, jolle määrätään ja jota määrätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkevä Siili kirjoitti:
Et sinä voi harkita minkään lääkityksen aloittamista. Se on lääkärin tehtävä.
Hohhoijaa.. taas näitä auktoriteettiuskovaisia sikiää paikalle.. Ihan vaan tiedoksi ihmisiä ne lääkäritkin on, ei siihen reseptin kirjoituksen mitään magiaa käytetä. Kyllä niitä mahdollisia lääkityksiä voi etukäteen pohtia, lääkäri sitten tekee päätöksen suostuuko kirjoittamaan haluttua lääkettä vai jotain muuta.
Itse käyn kahdella yksityislääkärillä ja heillä on ainakin tapana kysyä ”Mitä laitetaan?”, ihan näillä sanoilla. Ilmeisesti julkisessa terveydenhuollossa potilas on sitten vain tahdoton objekti, jolle määrätään ja jota määrätään.
Mitä jos menisin sille ja sanoisin että diapamia ja oxynormeja kiitos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SSRI on nykyinen Burana. Sitä saa kun vähän sanoo että mieli on apea. Toisille toimii, toisille ei. Seksuaaliset halut se vie viikossa.
Vierailija kirjoitti:
SSRI on nykyinen Burana. Sitä saa kun vähän sanoo että mieli on apea. Toisille toimii, toisille ei. Seksuaaliset halut se vie viikossa.
Sehän on hyvä juttu? Hillitsee ihmisten lisääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen menossa lääkärille ja aion valittaa stressiä ja uupumusta. Veikkaan jo etukäteen, että lääkäri tulee ehdottamaan jotain SSRI lääkitystä ja mikäli näin on, niin aion sitä myös kokeilla. Ei voi torpata jotain lääkettä ennen kuin sitä on kokeillut.
Lääkkeitä kannattaa harkita vasta sitten jos toimintakyky arjessa on täysin pois. Niin kuin itselläni oli. Sivuvaikutuksina tuli 30kg lisää painoa vaikka söin normaalisti. Nuo hidastaa aineenvaihduntaa massiivisesti.
Lisäksi unihäiriöitä on edelleen vaikka lopetin lääkkeen n. 9kk sitten. Painokaan ei ole tippunut mihinkään.
Käytön aikana kaikki seksihalut ja kyvyt katosivat myös.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä kannattaa harkita vasta sitten jos toimintakyky arjessa on täysin pois. Niin kuin itselläni oli. Sivuvaikutuksina tuli 30kg lisää painoa vaikka söin normaalisti. Nuo hidastaa aineenvaihduntaa massiivisesti.
Lisäksi unihäiriöitä on edelleen vaikka lopetin lääkkeen n. 9kk sitten. Painokaan ei ole tippunut mihinkään.
Käytön aikana kaikki seksihalut ja kyvyt katosivat myös.
Ei todellakaan kannata päästää itseään ihan pohjalle, sieltä nouseminen on helvetin paljon vaikeampaa kuin ottaa tarjottu apu vastaan ajoissa. Lääkkeiden sivuvaikutukset ja teho ovat yksilöllisiä, moni jämähtää turhaan siihen ensin kokeiltuun, tk-lääkäreillä ei aina ole osaamista sopivan lääkityksen etsimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä kannattaa harkita vasta sitten jos toimintakyky arjessa on täysin pois. Niin kuin itselläni oli. Sivuvaikutuksina tuli 30kg lisää painoa vaikka söin normaalisti. Nuo hidastaa aineenvaihduntaa massiivisesti.
Lisäksi unihäiriöitä on edelleen vaikka lopetin lääkkeen n. 9kk sitten. Painokaan ei ole tippunut mihinkään.
Käytön aikana kaikki seksihalut ja kyvyt katosivat myös.
Ei pidä jakaa tuollaisia neuvoja kun et tiedä mitään muuta kuin oman kokemuksen. Mielen sairaus voi olla paljon vakavampaa kuin jotkut liikakilot ja seksihalujen menetys.
Mulla jo pelkästään masennus on vienyt seksihalut muutenkin niin sellaisten menetys on ihan sama. Menen kyllä töihin, mutten toimi siellä ihan täysillä. Lomalla en käy edes suihkussa. Ihan jo masennus on tuonut liikakiloja. Pitäisikö päästää itseni niin pohjalle että olen psykoosissa ennen lääkekokeilua?
Vierailija kirjoitti:
Lihoin yli 30 kg ja orgasmia en ole saanut kahteen vuoteen. Pakko niitä kuitenkin syödä sillä ilman en pärjää työelämässä ja työhän elämässä on tärkeintä, ei ylipaino tai orgasmin saaminen.
Voin nykyään hyvin, mutta jos tarvitsisin uudelleen mielialalääkitystä, käyttäisin Aurorixia (moklobemidi), joka ei ole SSRI-lääke. Ei lihottanut, ja sain orgasmin jopa helpomin. Ainoa sivuoire oli lievä unettomuus. Uniongelmia on tosin muutenkin herkästi. Nykyään pärjään melatoniinilla.
Alue: Aihe vapaa
No sertralin auttoi pahimman masennuksen yli. Mutta noissakin voi olla sivuoireita ja lopetus- eli vieroitusoireet niistä oli sähköiskut ja huimaus päässä.