Kävin muutama vuosi sitten lääkärissä, joka oli erikoistunut myös painonhallintaongelmiin
Halusin hyvät, järkevät ohjeet laihdutukseen ja harkitsin hänen laihdutusryhmäänsäkin. Painoin hieman alle 90 kg.
Hän sanoi minulle, että pystyn kyllä laihduttamaan muutaman kilon, muttei hän näe mahdollisena, että voisin olla hoikka enää koskaan. Lähdin hämmentyneenä kotiin.
Mutten antanut periksi.
Nyt kolmen vuoden kuluttua BMI on 22 ja vaatekoko 38. Onko se hoikka? Minusta on!
Kommentit (6)
Lääkärit on ilkeitä pessimistilyttääjiä.
Ai niin, miten sen tein: pätkäpaastolla ja hyvin tarkasti miettimällä, mitä kehoni tarvitsee. En karppaa, mutta hiilarit on tarkassa syynissä. Ap
Ihmisen elimistö muodostaa niin sanotun painon tavoitetason, jonka se pyrkii pitämään kaikin keinoin. Siksi erittäin kovalla työllä saatu painon aleneminen ei yleensä pysy vaan heti seuraavana heikkona hetkenä ihminen lihoaa takaisin samaan painoon kun syö hieman vapaammin. Varmaan tuota se lääkäri ajatteli.
Onnea, kuulut siihen muutamaan prosenttiin sitten jotka onnistuu. Mutta lukuisten tutkimusten osoittama fakta tosiaan on että yli 15 kilon painonpudotuksessa pysyvästi onnistuu vain noin 5% ihmisistä, on yleensä järkevä puhua kohtuullisten laihdutustavoitteiden puolesta. Kun siitä 5-10% painonlaskustakin on jo terveydelle isot hyödyt vaikka olisi edelleen lihava, ja on suurempi todennäköisyys pysyä uudessa painossa.
Olin lihava vain muutaman vuoden. Miksi sen tulisi määritellä minua loppuelämäni? Olin aina hoikka, olin lasten saannin jälkeen hoikka, olin vaihdevuosien alkuun asti hoikka, mutta sitten hormonimuutos ja se, etten tarpeeksi ajoissa oikein edes tajunnut lihoneeni ja olin myös vähän masentunut ja sitten olin tilanteessa, jossa olin nopeasti lihonut 20 kg. Halusin ne kilot pois ja olen onnistunut siinä ja ymmärrän nyt, että ikäiseni nainen ei voi enää syödä kuten nuorempana. Ap
Nyt ei kannata kyllä kertoa muille, miten sen teit?