Miksiköhän joidenkin elämä on täynnä vastoinkäymisiä?
Otan oman elämäni ja tietämieni ihmisten elämän esimerkiksi. Kaikenlaisia vastoinkäymisiähän on maailma pullollaan, mutta en omaa niistä omakohtaista kokemusta. Lapsen kuolemaa, omaisuuden menettämistä jne.
Esimerkkinä itse en meinannut työllistyä mitenkään, ilmaisiin töihin aina kyllä kelpasin, mutta kun palkkaa olisi pitänyt maksaa niin lähdöt sain aina. Melkein kymmenen vuotta siihen meni, että sain viimein työpaikan josta minulle jopa maksetaan oikeaa palkkaa. Työpaikan ansiosta sitten se paljon puhuttu "itsenäistyminen" ja omilleen muuttokin viimein onnistui. Samalla sai jonkinlaisen ihmisarvonkin, nyt ei tarvitse valehdella tai häpeissään kertoa olevansa työtön. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kaikenlaisten ihmissuhteiden kanssa taas onkin vähän niin ja näin, lapsena oli niin helppoa hankkia kavereita, nykyään taas tuntuu siltä, että kaikenlaisen ihmisiin tutustuminen on jotain rakettitiedettä. Nuokin ovat sellaisia juttuja, jotka tuntuvat suurimmalle osalle olevan helppoja "saavuttaa", mutta sellaisille jotka eivät noissa asioissa onnistu etenemään ne ovat psyykkisesti aika rankkoja juttuja.
Sitten taas lähipiirissä on sellaisiakin tapauksia, että muuten on elämä mallillaan, on lapsia, omaa asuntoa, puolisoa jne. Elämä niin sanotusti mallillaan, mutta jatkuvat sairaudet riivaavat. Eikä kyse ole mistään kausiflunssista vaan sellaisista taudeista, jotka vievät jatkuvasti sinne kuoleman porteille. Ei oikein mahdu minun pieneen mieleeni, että miten paljon joitain ihmisiä koetellaan sairauksilla. Yhdestä taistelusta selviät voittajana, ja kohta oletkin uuden haasteen parissa. Noissa tapauksissa sitten kärsijänä on myös ne muut perheenjäsenet ja läheiset. Raastavaa.
Kaipa elämä olisi tylsää jos aina onnistuisi kaikki, ainakin vastoinkäymisten vuoksi osaa arvostaa niitä onnistumisia sitten enemmän. Itse ainakin valitan omasta elämästäni paljon, ja harvaan asiaan olen tyytyväinen, mutta siitä olen erityisen kiitollinen, että olen kuitenkin säilynyt melko terveenä. Mistäpä sitäkään tietää, että miten kauan terveyttä on jäljellä, joten ollaan nyt tyytyväisiä kun on vielä terve.
Terveisin Naispelko27