Ykät, millaista oli 1980-luvulla

Ihan kivaa. Kuinka niin?

80-luvulla melkein kaikki oli paremmin kuin nyt paitsi tekniikka ei ollut kovin kehittynyttä ja ei ollut nettiä. 80-luvulla työmarkkinat toimi paremmin ja ihmiset olivat kypsempiä kuin nyt (joka johtui konservatiivisuudesta). Tosin pultsareita oli katuvussa nykyistä enemmän.

Olkatoppauksia.

Minullakin oli ihan mukavaa. Oli kiva perhe, ja mukava suku, jonka kanssa vietimme paljon aikaa. Serkkuja ja isovanhempia nähtiin viikottain ( meillä on yhä läheiset välit, tosin isovanhemmat ovat kuolleet).

Kavereita oli pihalla paljon ja heidän kanssaan keksittiin kaikkea mukavaa pihaolympialaisista alakerran joulujuhliin.

Kesällä käytiin Norjassa ja oltiin paljon mökillä. Talvilomilla kävimme maatilamatkailupaikoissa.

En tiedä, mikä on ykä, mutta tiedän, millaista 80-luvulla: huoletonta ja jännittävää. Mitään näistä nykyisistä huolista ei ollut olemassa.

Toki maailmassa oli huolia ja ongelmia, mutta niistä kantautui koto-Suomeen vain vähän puoli yhdeksän uutisten ja sanomalehtien välityksellä.

Parempaa kuin nyt kaikissa muissa asioissa paitsi lääketieteessä, esim syöpä oli aika automaattinen kuolemantuomio jollei käynyt hyvä tuuri.

Ihmiset olivat rumia. Suomi oli köyhä maa. Ihan kauhea takapajula. Ihan tosissaan mietittiin pitäisikö tietokoneen käyttäjillä olla joku ajokorttia vastaava lupa.

Pultsareita oli tosiaan joka nurkalla pyörimässä ennen kuin EU kielsi ilmiön.

Kasari oli ihan hienoo aikaa. Suomeen saatiin maan ensimmäinen koripallo ja meille väritelkkari. Teinit notkui kaupungilla ja ryyppäsivät. Kaikille jotka halusivat löytyi töitä. Monessa mielessä suomen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mikä on ykä, mutta tiedän, millaista 80-luvulla: huoletonta ja jännittävää. Mitään näistä nykyisistä huolista ei ollut olemassa.

Toki maailmassa oli huolia ja ongelmia, mutta niistä kantautui koto-Suomeen vain vähän puoli yhdeksän uutisten ja sanomalehtien välityksellä.

Pelättiin ydinsotaa. Happosateet ja otsoniaukot oli sen ajan huolia. Niin ja radioaktiivisuus Tsernobylin onnettomuudesta.

Riitti sitä ihmisillä silloinkin murheita.

Olin viimeksi työtön silloin. Heh, heh, hieman on asiat muuttuneet! Silloin työkkäri ehdotteli töitä niin nopeasti, ettei itse ehtinyt edes suunnitella mitään. Saattoi tulla lista avoimista hommista tai ehdotus käydä haastateltavana. Haastattelut oli leppoisia ja siellä saatettiin kysyä, että tykkäisitkö tästä hommasta vai enemmän siitä toisesta. Kaikista paikoista mihin halusi kokeilemaan, sai paikan.

Töissä oli aikaa rupatella, pitää taukoja, kahvipaussit ja lounastauko. Illalla kun lähti kotiin huolet jäivät toimistolle. Ei ollut nettiä eikä puhelinta, joten sait olla rauhassa.

Työvoimatoimistoon piti mennä ihan face to face tapaamaan "työkkärin tätejä". Siellä jonotettiin ja odotettiin, vaikka olisi ollut aika. Tädit olivat vähän pelottavia (tai ehkä minä nuori ja arka). Päivärahaa saadakseen piti jaksaa kirjoittaa paperilomakkeelle 30 kertaa "työtön" joka päivän kohdalle ja postittaa tämä lappu sitten eteenpäin.

Parempaa kasarilla: töitä oli

Parempaa nyt: työkkärin prosessit. Tykkään siitä, että voi hoitaa asiat netin kautta ja joko työkkärissä on nykyään mukavampia ihmisiä tai minä olen kehittnyt, sillä työkkärin tädit ovat nykyisin tosi mukavia. He neuvovat, kuuntelevat ja auttavat. Mitenkähän pääsisin itse sinne töihin..

Huomattavasti iisimpää kuin tänään.

Esim. Helsinkiin vaan tultiin töihin, koska täällä oli kova työvoimapula.

Ei ollut muuta kuin lankapuhelimia, jten koko ajan ei tarvinnut olla ns. käytettävissä.

Elämä oli hyvin paljon vapaampaa.

Kasarilla ei ollut koronaa, eikä sikaflunssaa eikä sarsia, mutta muistan kuinka iltauutisissa kerrottiin uudesta virustaudista joka "leviää homoseksuaalien miesten parissa". Se oli ensimminen kerta kun kuulin HIV:stä tai aidsista. Taudista tosiaan kerrottiin niin, että se on homojen ongelma ja se oli todella pelottava alussa, kun ei ollut lääkitystä ja HIV tarkoitti aina aidsin kehittymistä ja hidasta, kamalaa kuolemista. Potilaita myös pelättiin, esim. "voiko aidsin saada kättelyssä".

Ja ajatelkaa miten HIV on käytännössä kukistettu nykyään. Kyllä me tästä koronastakin vielä niskalenkki otetaan.

Aloitin peruskoulun vuonna 1982. Meillä oli tosi pienet luokat (noin 16-18 oppilasta) vaikka oli suurehko koulu sen ajan mittapuulla. Käytiin usein bussilla uimahallissa ja retkillä.

Koulussa oli joka päivä oma terveydenhoitaja ja useana päivänä koululääkäri.

Koulussa oli myös hammaslääkärin vastaanotto ja kaikkien hampaat hoidettiin koulupäivän aikana. Toinen kouluhammaslääkäreistä oli kyllä tosi pelottava. Koko luokka marssi säännöllisesti saamaan harjausopetusta. Meidän ikäluokalla on siksi hyvät hampaat.

Vaikka aika oli köyhempää kuin nykyään, yhteiskunnan palvelut pelasivat. Naapurissa oli vanhemmilla jotain sairautta, ja heillä kävi kaupungin kodinhoitaja joka laittoi ruokaa ja siivosi. Usein istuttiin siellä koulun jälkeen syömässä kodinhoitajan leipomia sämpylöitä.

Tuntuu, että tuloerot olivat silloin ennen nousukautta paljon pienemmät kuin nykyään. Kenelläkään ei ollut mitään hirmu hienoa mutta toisaalta harvalla oli niin köyhääkään kuin nykyään kuulemma monilla on - pelkkä valo jääkaapissa jos sitäkään.

Mikä on ykä tässä yhteydessä?

1980-luku kesti (yllätys, yllätys) 10 vuotta. 1980 oli aika erilaista kuin 1989.

Minäkin mietin mikä on ykä? 90-lukulainen se ei kai voi olla...

Lankapuhelimet, lennätin ja puhelinkopit kännyköiden sijaan. Pankissa käytiin hoitamassa kaikki raha-asiat käteisen nostamista myöten aina -80 luvun loppupuoliskolle saakka. Ulkomaisia radioasemia kuunneltiin lyhytaalloilta. Itänaapuri Neuvostoliiton edessä oltiin rähmällään, lehdissä ei voinut kuvitellakaan julkaistavan Neuvostoliittoa arvostelevat kirjoituksia. Voimakas itä - länsi vastakkainasettelu. Nuorten keskuudessa paljon voimakkaampi poliittinen liikehdintä kuin nykyään.

Ensimmäinen nykyaikainen vuosikymmen Suomessa:

- merkkivaatteitta

- ympäristöhuolia

- turhia julkkiksia

- kehittynyttä viihde-elektroniikkaa

- kielitaitoa

- matkustelua

- tex mex ja muuta ulkomaista ruokaa

Periaatteessa samanlaista kuin nyt, paitsi hitaampaa koska ei ollut nettiä, joten kaikki tapahtui viiveellä nykypäivään verrattuna. Toki 82 oli vielä sitä vanhaa ruskeaa aikaa mutta puhun nyt 88-89 vuosista.

Mulle tulee mieleen suht huoleton nuoruus ja Mauno Koivisto. Elämä taisi olla aika mallillaan vaikka sittenhän meno kiihtyi holtittomaksi kun lähestyttiin 90-lukua.

Kommunismi sorti Itä-Eurooppaa