Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut muistisairaan läheiset jaksatte?
25.12.2020 |
Olen jotenkin aivan loppu muistisairaaseen äitiini. Hän asuu yksin, kotihoito käy kaksi kertaa päivässä. Ei pääse mihinkään palvelutaloon koska olevinaan pärjää kotona. Joo hän osaa itse vielä pukea ja käydä vessassa ja ilmeisesti suihkussakin. Myöskin laittautuu toisinaan, vähän poskipunaa ja papiljotit. Käy lähikaupassa ja kävelylenkeillä. Ruokaa ei tee itse vaan ateriapalvelu toimittaa lämpimän ruuan kerran päivässä. Kotiapulainen käy silloin tällöin siivoamassa ja vaihtaa lakanat. Kotihoito pesee pyykit. Tämä kaikki tavallaan vielä on ok.
Olen ainut lapsi, isäni kuoli kymmenen vuotta sitten. Äitini asuu lapsuuden kodissani, joka on omakotitalo. Hän ei hoida pihaa eikä varmasti muutenkaan ole yhtään kartalla mitä kaikkea talon ylläpitoon kuuluu. Hän wi osaa tehdä siellä mitään järkevää enää. Talo on siis täynnä minun, isäni ja tietysti äitini tavaraa. En kestä sitä että tämä kaikki on minun vastuullani, kaikki paikat vain ränsistyy ja minun pitäisi ne jaksaa hoitaa. Itsellä oma perhe, kolme pientä lasta ja oma talo. En todellakaan jaksa huolehtia kahden talon hommista. Äidistäni on tullut minulle kamala riesa ja rasite. Ja toivon että aika jo hänestä jättäisi. Hän ei voi muuttaa pienempään asuntoon, koska ei varmasti sopeudu uuteen eikä löytäisi kotiin. Miten te muut olette tälläisiä asioita ratkaisseet?? Näen usein unia kuinka joku, useimmiten isäni, on hoitanut kaikki äitini talon asiat kuntoon ja kaatanut kaikki villintyneet puut ja pensaat äitini pihalta. Ja olo on niin huojentunut. Pelkään myös, että äitini talo ei mene ikinä kaupaksi kun on niin huonokuntoinen tai sieltä paljastuu pahoja ongelmia.
Ei huvita tavata äitiäni. Hänen näkemisensä saa minut hermostuneeksi ja talossa käyminen epätoivoiseksi kun en jaksa siellä asioita hoitaa. Sitten tietysti huono omatunto tästä kaikeata ja näistä ajatuksista.
Antakaa edes vertaistukea!
Kommentit (68)
Vaihda puhelinnro ja laita salaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani.
Jätä nyt hetkeksi niin paljon omia kotihommia miehellesi kuin mahdollista niin voit ehkä vähän raivata siellä äidin talossa ja hankkiutua eroon romusta. Tilaa joku puutarhapalvelu siistimään se piha, ei se heti takaisin villiinny. Tulee parempi olo kun edes ulkoiset asiat ovat järjestyksessä.
Sitten talo myyntiin ja äidille palvelutalopaikka. Mitä aikaisemmin sitä parempi, oppii jotain siitä uudesta asunnosta eikä ole niin eksyksissä kuin olisi myöhemmin.
Toivoisin että voisin auttaa enemmän. Yritä jaksaa.
Onko hänellä rahaa, jolla voisi teettää töitä ulkopuolisella? Tai jos ei ole, niin täytyy kai tuumia, onko talon arvo niin pieni, että ei haittaa, jos arvo menetetään ränsistymisen myötä tai jos talon arvo on sen verran suuri, niin siihen ehkä kannattaa käyttää rahaa ylläpitoon. Kannattaa kuitenkin auttaa häntä asioiden hoitamisessa ja tutkia tilannetta, milloin hän ei enää pärjää omakotitalossa.
Ei kai siinä jaksamisessa auta muu kuin yrittää jakaa vastuuta, jos se mahdollista on. Ostaa palveluja. Yrittää asettua äitisi asemaan - hänhän on sairas. Yrittää olla empaattinen, nauttia niistä asioista hänen kanssaan joista voitte vielä yhdessä nauttia. Ikävä tosiasia on, että sairaus etenee ja asiat muuttuvat vaikeammiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Jätä nyt hetkeksi niin paljon omia kotihommia miehellesi kuin mahdollista niin voit ehkä vähän raivata siellä äidin talossa ja hankkiutua eroon romusta. Tilaa joku puutarhapalvelu siistimään se piha, ei se heti takaisin villiinny. Tulee parempi olo kun edes ulkoiset asiat ovat järjestyksessä.
Sitten talo myyntiin ja äidille palvelutalopaikka. Mitä aikaisemmin sitä parempi, oppii jotain siitä uudesta asunnosta eikä ole niin eksyksissä kuin olisi myöhemmin.
Toivoisin että voisin auttaa enemmän. Yritä jaksaa.
Kiitos tästä. Äidin pitää saada sellainen palvelutalopaikka, että häntä vahditaan siellä. Koska muuten eksyy lenkeillään. Mutta koska on ns. lenkkikuntoinen ( mitä nyt hyppii autojen eteen) niin ei pääse hoitokotiin.
Olen ajatellutkin että siivoaisin äidilläni yhden kaapin per käynti, mutt sitten se rojujen poisvienti/ myynti ja kaikki tuntuu niin työläältä että on helpompi vaan olla menemättä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni täysin sama tilanne isäni kanssa. Olen aivan epätoivoinen. Minulla ei tosin ole omaa perhettä, mutta koko oma elämäni kuluu isäni pihan hoidossa, siivouksissa, kaupassakäynneissä yms. Hän ei ole vielä niin huonokuntoinen, että olisi oikeutettu kotihoitoon. Ei suostu muuttamaan pois, eikä kyllä pärjäisikään missään kerrostalossa, kun koko ikänsä asunut samassa omakotitalossa. Isäni on järkyttävän jääräpäinen, pihi, ei halua maksaa mistään mitään. Talo rapistuu. Tulen hulluksi, kun en saa elää omaa elämää rauhassa.
Jos hänellä on rahaa, palkaat siivojat ja ne tyhjentää ja vie kaikki romut kaatopaikalle. Ja hoittaa pihat.
Otat selvää talon/tontin hinnasta ja päätät mitä teet sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuota tilannetta välttääksemme olemme kannustaneet vanhempia muuttamaan omakotitalosta kerrostaloon.
Yhden ystäväni äiti oli vähän sekava, mutta väitti pärjäävänsä. Oli sitten sekavuustilassa harhaillut kotoa ja kaatunut. Sai aivovamman. Nyt tilanne on entistä huonompi.
Älä yritä myydä mitään, se vie kaikki voimat. Palkaat vain jonkun joka vie romuja pois ja sen jälkeen suljet ne huoneet, joita ei käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on myös ollut niin vakuuttava puhuessaan että kyllä hän hoitaa asioita ja haluaakin että nämä nyt on näin. Vaikka todellisuudessa hän ei tiedä tuon taivaallista. Olen pitkään mennyt siihen vipuun että hän hoitaa niin kuin tähänkin asti, mutt nyt viimeisen vuoden aikana on selvinnyt ettei hän tajua yhtään mitään.
Ap
onko hänellä muita sukulaisia, keneltä saisit apua ja tukia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae hänelle hoitopaikan ja tarvittaessa vaikka yksityiseltä lausunnon ettei pärjää enää yksin.
On muuten helppo sanoa että palkkaat vaan jonkun tekemään työn puolestasi. Niin puolisonikin sanoo.
Mutta ensin pitää etsiä se joku. Siis kuka ja mistä ja mitä maksaa, onko luotettava ja hoituuko homma kunnolla. Se ei ole niin yksinkertaista, se on rasittavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla minkäverran joustoa arjessa, ap? Miten pitkä välimatka?
Sinuna yrittäisin alkajaisiksi ehkä lisätä käyntejä, tai olla muutaman päivän kerrallaan. Ja yrittää hiljalleen saada asioista otetta. Pala kerrallaan alat ottaa selkoa tilanteesta, niinkuin raivaisit hamstraajan kämppää. Sellaisesta ei sentään ole kysymys, onnittele itseäsi.
Pystyt myös ulkoistamaan siivousta ja kiinteistönhuoltoa ja saat ne ilmeisesti verovähennyksiin (en ole perehtynyt siihen puoleen vielä).
Sun täytyy nyt kasvaa äidiksi jälleen kerran, omalle äidillesi. Se ei tapahdu hetkessä, joten mitä pitempään välttelet ongelmaa, sitä suuremmaksi se kasvaa ja sitä isommaksi kynnys käy.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni täysin sama tilanne isäni kanssa. Olen aivan epätoivoinen. Minulla ei tosin ole omaa perhettä, mutta koko oma elämäni kuluu isäni pihan hoidossa, siivouksissa, kaupassakäynneissä yms. Hän ei ole vielä niin huonokuntoinen, että olisi oikeutettu kotihoitoon. Ei suostu muuttamaan pois, eikä kyllä pärjäisikään missään kerrostalossa, kun koko ikänsä asunut samassa omakotitalossa. Isäni on järkyttävän jääräpäinen, pihi, ei halua maksaa mistään mitään. Talo rapistuu. Tulen hulluksi, kun en saa elää omaa elämää rauhassa.
Lohdullista etten ole ainoa. Vaikka ei tätä kyllä kenellekään toivo. Ap
Vierailija kirjoitti:
On muuten helppo sanoa että palkkaat vaan jonkun tekemään työn puolestasi. Niin puolisonikin sanoo.
Mutta ensin pitää etsiä se joku. Siis kuka ja mistä ja mitä maksaa, onko luotettava ja hoituuko homma kunnolla. Se ei ole niin yksinkertaista, se on rasittavaa.
Ap
Google, FB, ystävät, naapurit, sossu, siivousfirmat ym,,ym..
Minulla on yhtä surkea tilanne. Kaksi sisarusta mutta eivät ole tekemisissä. Olen ainoa joka äitini luona käy. Tässä en ala tarkemmin selittää. Niin monimutkainen kuvio. Tunteet ovat: syyllisyys, turhauma, epätoivo jne. Äitini muuttunut ilkeäksi ja piikikkääksi. Jos en käy tulee huono omatunto. Jos käyn pahoitan mieleni ja lähes fyysisesti tukehdun tilanteen epätoivoisuuteen.
Meillä meni ihan sujuvasti. Kaupungin kotisairaanhoito toi joka päivä lämpimän aterian, ja soitti aina lääkkeidenotto aikaan, että muistithan ottaa.
Melko lähellä asuin, kävin kerran viikossa tekemässä ruoat ja vähän katselemassa päälle. Kerran löytyi kaupungin toiselta laidalta, taksikuski oli kaivanut lompakosta läheisen nimen, koska hän oli osannut sanoa vaan että olen menossa kotiin.
Näitä kävi, viikkoon ei ollut muistanut peseytyä, kerran oli kuivuneet kuset housuilla.
No hänet oli pakko laittaa vanhainkotiin. Sinne sai kalustaa huoneensa kuten itse halusi. Tehtiin siitä mahdollisimman kodin jäljitelmä, samat valokuvat ja taulut seinällä, sama matto keittiössä, samat verhot.
Nukahti kun aika oli täysi.
Äidilläni ei ole ketään muuta kuin minä, joitain sisaruksia kauempana mutta eivät ole läheisiä ja kun on tämä sairaus niin eivät halua olla sitäkään vähää tekemisissä. Oikeasti odotan vaan äitini kuolemaa niin silloin asiat olisi pakko hoitaa..
Ap
En vaan käy. En hoida häntä koska hän ei hoitanut minua. Olen ainoa lapsi. Sanoo että vahinko olin. Kyselyistä ja painostuksesta huolimatta En käy hänelle edes kaupassa.