Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni teistä roikkuu huonossa avioliitossa tai parisuhteessa vain sen vuoksi ettei ole uskallusta tai voimia lähteä jatkamaan yksin ns. tyhjän päälle?
22.12.2020 |
Kuinka moni teistä roikkuu huonossa avioliitossa/parisuhteessa vain sen vuoksi ettei ole uskallusta tai voimia lähteä jatkamaan yksin ns. tyhjän päälle?
Vaikka samat asiat on otettu esille lukemattomia kertoja, eikä mikään ole muuttunut niin lähteminen ja sitä seuraava yksinäisyys ainakin varttuneella iällä tuntuu uhkapeliltä. Ainainen taistelu samoista asioista, erilaiset mieltymykset asioiden/tunteiden jakamisen ja yhteydenpidon suhteen, sekä kumppanin luurangot vielä kolisevina arjessa tuntuvat toivottomilta ja murhaavilta.
Kuitenkin kun väliin mahtuu yksi tai kaksi hyvää hetkeä, niin mieli nollautuu ja usko taas herää. Mutta vain seuraavaan pettymykseen asti, joka on aina jo nurkan takana.
Erottukin on jo monta kertaa, mutta aina palattu yhteen. Syyllisiä tässä ei ole tarkoitus etsiä, vikaa ja vammaa on varmasti kummassakin.
Miten kummassa tällaisesta oikein pääsee eroon niin ettei tarvitse katsella taakseen saati katua?
Kommentit (26)
Joo ei tyhjän päälle. Mieluummin roikun suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on omituinen suhde. Toisinaan menee ihan hyvin, mutta monet asiat synnyttävät eripuraa. Olemme liian erilaisia ja eriävät luonteet synnyttää kitkaa. On mahtavia hetkiä ja todella kurjia hetkiä. Toisinaan olisin ihan valmis lähtemään ja toisinaan kun opettelemme kommunikoimaan paremmin niin hommat toimii. Olen edelleen epävarma tosin onko tämä se ihminen kenen kanssa haluan koko elämäni olla. Ei huvita lähteä niiden hyvien hetkien vuoksi, joiden takia homma on sen arvoista.
Ai kuinka moni meistä? Mistäs mä sellaista tietäisin. Itse aion pysyä suhteessa.
Välillä eroamassa kun on niin kurjaa mutta nyt taas ehkä pitää yrittää kuitenkin korjata tai ainakin yrittää sietää. Ei jaksa sitä uuden rakentamista.
Lähtisin jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jotenkin pelkäsin muiden paheksumista. Varsinkin äitini reaktiota. Jotenkin tuntui väärältäkin luovuttaa. Sitten kun ihastuin toiseen mieheen niin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähtö. Harmittaa kovasti etten aikaisemmin lähtenyt. Turhaa kärsimystä.
Surullista,, äitinikin avioliitto isääni perustuu nykyään taloudelliseen syihin, jäisi ihan tyhjän päälle jos nyt lähtisi, ei edes omaa pankkitiliä ja muistisairas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä joskus parikymppisenä. Heitin hukkaan 4vuotta täysin p@$kassa suhteessa. Viimoiset pari vuotta olin niin masentunut siihen tilaanteeseen että kävin välillä osastolla "lepäämässä"
Ja sitten kerran aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli että nyt riitti, ihan oikeasti ja lähdin. Suurin osa kamoista jäi sinne mutta oli sen arvosta. Päivääkää en ole katunut
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Höpönhöpö.
Tarkoitat että nykyinen status on sinulle tärkeämpää kuin henkinen hyvinvointi.
Se on ok ja saa olla niin.
Nyt keskustellaan kuitenkin yksin jäämisestä parisuhteen päätyttyä.
Itselle mittari tuli täyteen 2008. Jäin lasten kanssa ja päivääkään en ole katunut päätöstäni. Yksin elelen, prinssiä en ole tositarkoituksella etsinyt. Muutama laastari on tullut käytettyä yhteisymmärryksessä.
Prismaan kun menee niin näkee paljon perheitä missä ollaan vain tottumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä nykyajan märisijoita tässäkin ketjussa; vain myötäkäyntiä olisi kiva olla ja vastamäet kävelisi joku muu. Olisi kannattanut nuorena neuloa vako kiinni niin olisi helpompaa teilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Niin minäkin luulin ja viirasin eroa liian pitkään, mutta sitten kun asiat alkoivat järjestymään niin harmitti etten ollut lähtenyt aikaisemmin. Hyvin olen pärjännyt, vaikkakin vähän pienemmällä budjetilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melkein 20 v suhteessa, josta yli puolet olisi ollut parempi olla jo erossa. Vihdoin muutama vuosi sitten uskalsin erota, ja elämä sen jälkeen on ollut kuin eri maailmasta, kun ei ahdista mennä kotiin ja miettiä, millä päällä milloinkin toinen on. Mieluummin yh kuin kurjassa ydinperheessä. (Myös lapsi on sanonut olevansa tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, vaikka silloin 9-vuotiaana ero oli hänelle vähän kova pala.)
Rahan takia ei yhdessä kannata olla, kyllä se onni tulee ihan muista asioista.
Kaikissa parisuhteissa tulee huonojakin kausia. Jos ei tule, ei olla kohdattu aidosti tunnetasolla. Täytyy vaan oppia nollaamaan ja jatkaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kummassa tällaisesta oikein pääsee eroon niin ettei tarvitse katsella taakseen saati katua?
. . . . . .
Eroon pääsee vain eroamalla!
Nykyinen tiesi on jo niin nähty:
- Vaikka samat asiat on otettu esille lukemattomia kertoja, eikä mikään ole muuttunut
- mieli nollautuu ja usko taas herää. Mutta vain seuraavaan pettymykseen asti, joka on aina jo nurkan takana
. . . . . . .
Kumpaa tulet katumaan enemmän:
A) yrittämistä + parempaan pyrkimistä (= ero)?
B) yrittämättä jättämistä (= suhteessa pysyminen)?
. . . . . . .
20 asiaa, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan
Näitä ihmiset katuvat viimeisinä hetkinään!
03. Huonoon parisuhteeseen jääminen.
11. Asioiden tekemättä jättäminen siksi, että pelottaa.
12. Muiden mielipiteistä välittäminen.
18. Se, ettei osannut elää hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kummassa tällaisesta oikein pääsee eroon niin ettei tarvitse katsella taakseen saati katua?
. . . . . .
Eroon pääsee vain eroamalla!
Nykyinen tiesi on jo niin nähty:
- Vaikka samat asiat on otettu esille lukemattomia kertoja, eikä mikään ole muuttunut
- mieli nollautuu ja usko taas herää. Mutta vain seuraavaan pettymykseen asti, joka on aina jo nurkan takana
. . . . . . .
Kumpaa tulet katumaan enemmän:
A) yrittämistä + parempaan pyrkimistä (= ero)?
B) yrittämättä jättämistä (= suhteessa pysyminen)?
. . . . . . .
20 asiaa, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan
Näitä ihmiset katuvat viimeisinä hetkinään!
03. Huonoon parisuhteeseen jääminen.
11. Asioiden tekemättä jättäminen siksi, että pelottaa.
12. Muiden mielipiteistä välittäminen.
18. Se, ettei osannut elää hetkessä.
T Ä M Ä !
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa parisuhteissa tulee huonojakin kausia. Jos ei tule, ei olla kohdattu aidosti tunnetasolla. Täytyy vaan oppia nollaamaan ja jatkaa taas.
Tulee toki huonoja kausia, mutta kun sellainen kausi kestää vuosia niin se pitää stopata. Suhteeseen tarvitaan kaksi. Molempien pitää haluta samaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
vaikka ei rakkautta enää?jos pienet lapset ymmärrän,mutta ystäväni ei eroa koska pärjää rahallisesti paremmin rakkaudettomassa pettämisliitossa,
Vierailija kirjoitti:
Minä joskus parikymppisenä. Heitin hukkaan 4vuotta täysin p@$kassa suhteessa. Viimoiset pari vuotta olin niin masentunut siihen tilaanteeseen että kävin välillä osastolla "lepäämässä"
Ja sitten kerran aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli että nyt riitti, ihan oikeasti ja lähdin. Suurin osa kamoista jäi sinne mutta oli sen arvosta. Päivääkää en ole katunut
Ole iloinen, että ”vain” neljä vuotta. Minä hukkasin kahdeksan vuotta elämästäni :(
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Miksi se ei ole nyt taloudellisesti mahdollista? Kohdistuuko sinuun taloudellista väkivaltaa vai pelkäätkö elintasosi romahtamista?
Ei muuta kuin lähdet vaan kävelemään. Päätät että nyt se tapahtuu menee syteen taikka saveen. Itse tein näin eikä päivääkään ole kaduttanut että lähdin. Ja lähdin vuonna 2004. Nyt on taas sellainen olo nykyisen kumppanin kanssa että pitäisi lähteä.