Miehen sisaren lapset ovat vastenmielisiä
Olen ollut suorastaan järkyttynyt, kun olen havainnut tällaisen puolen itsestäni, siis sen, että minusta miehen sisaren lapset ovat todella vastenmielisiä kakaroita.
Olen aina ollut hyvin lapsirakas, hoitanut paljon teini-ikäisestä saakka tuttujen lapsia, ollut töissäkin lastenhoitajana ja muutenkin lasten parissa.
Pidän omien sukulaisteni ja kavereideni lapsista, juttelen ja puuhailen mielelläni heidänkin kanssaan. Aina mielihyvin tarjoudun ottamaan vauvoja syliini ym.
Minusta on kivaa, kun esikoisen pk-kavereita käy meillä kylässä, tykkään järjestää lastenkutsuja jne.
MUTTA sitten ovat nämä "serkut", joista en sitten pidä alkuunkaan. Minua ärsyttää melkein kaikki heihin liittyvä.
Tietysti pohjalla varmastikin täysin erilaiset kasvatusnäkemykset heidän äitinsä kanssa, osaltaan myös ketutus siitä, kuinka paljon enemmän miehen vanhemmat ovat näiden lasten kanssa kuin meidän ym. Mutta silti olen välillä ihan shokissa, kun huomaan ajattelevani niin pahasti pienistä lapsista. Se on minulle täysin luonteenvastaista!
Minua ärsyttää jos he ovat anoppilassa kun menemme sinne, minusta on todella vastentahtoista kutsua heitä meille, minusta he ovat suorastaan inhottavia ja rumia lapsia, vaikka kai ihan tavallisen suomalaisen lapsen näköisiä.
Minua ärsyttää, kun omat lapseni haluavat pyytää heitä meille, olen suorastaan iloinen, jos eivät satu pääsemään synttärikekkereille ym. mihin heidät on pakko kutsua.
Tiedän, ettei ole normaalia tuntea näin, mutta en vain voi sille mitään. En ole koskaan tuntenut heitä kohtaan mitään kiintymystä, en ole halunnut vauvana sylitellä enkä myöhemmin kirjoja lukea tai mitään muutakaan. Minusta olisi vain parempi mitä vähemmän heitä näkisin.
Kommentit (64)
Miten usein toivonkaan, etteivät omat lapseni toistaisi sellaisia piirteitä, jotka minua muissa lapsissa ärsyttävät. Eikä ajatukseni rajoitu vain miehen siskon lapsiin, vaan samoin tunnen sisareni lapsia kohtaan. Läheisen tuttavaperheen lapset vasta ahdistavia ovatkin kun aiemmin olin heidän kanssaan tekemisissä päivittäin.
Ja luultavasti kaikki kuitenkin uskovat, että minä olen lapsirakas. Omia lapsia meillä on viisi ja lähes päivittäin tässä kotona on omien lisäksi muitakin lapsia ruokittavana ja hoidettavana.
Kateus vie kalatkin merestä.
Älä kohdista kaunaasi näihin lapsiin, lapset ovat siihen syyttömiä jos anoppisi pitää tyttärensä lapsista enemmän ja on heidän kanssaan enemmän.
Yleensä tyttären lapset ovat läheisempiä kuin miniän joka on luonnollista.
Eli molen kasvattanut lasta omanani viimeiset 10v. En todellakaan ymmärrä tuollaista ajatustapaa, etenkin lapsen ulkonäön arvosteleminen on erittäin ällöttävää aikuisen ihmisen suusta kuultuna. Olet ap itse erittäin vastenmielinen ja henkisessä kehityksessä keskenkasvuinen.
vihataan miehen siskoa ja hänen lapsiaan. Lue ap vähän psykologiaa.
Jollain alitajuisella tapaa nostat omia lapsiasi ylemmäs alentamalla toisia. Teet sen biologisista syistä -äidit on rakennettu rakastamaan omiaan ylitse muiden sekä pitääksesi omiesi puolta, koska appivanhemmat suosivat serkkuja.
Ja tottakai vaikuttaa myös mitä mieltä olet miehesi sisaresta ja hänen miehestään. Jos heissä on jotain josta et pidä, siirtyyhän näitä piirteitä myös lapsiin.
Tilanteeseen auttaa tunteen asettaminen omaan arvoonsa. Älä ruoki sitä tekemällä siitä jotain ihmeellistä ja erikoista.
Johtuu varmaan suurelta osin lapsen käytöksestä, joka toisinaan saa minut raivon partaalle (tavaroiden rikkominen ym.). Mutta minua ärsyttää myös se kun lapsi on jatkuvasti vinkumassa jostain. Yritän aina sulkea korvani kun kuulen sen inisevän äänen pihalla.
jos lasta ei laiteta kuriin tai ei ole opetettu kytöstapoja tms.
Olen kyllä itsekin huomannut, että lapsiin pätee sama kuin aikuisiinkin: joistakin ihmisistä pitää heti ensisilmäyksellä ja tuntuu, että heidän kanssaan synkkaa. Tiedätte varmasti tunteen. Joistakin sitten taas tulee heti sellainen tunne, että jostain syystä tuon kanssa minulla ei synkkaa lainkaan ja en todennäköisesti tule toimeen hänen kanssaan. On vaikea sanoa, mistä ensi vaikutelma tulee, mutta usein se jopa on paikkansa pitävä. Kyllähän työelämässäkin jonkun kanssa asiat luistaa ja on helppo jutella muustakin kuin työasioista ja jonkun ajatuksen juoksu ei ollenkaan osu yksiin oman kanssa.
Itsekin huomaan, että joistakin lapsista ei vain pidä samalla tavalla kuin toisista. Esim. yhdessä kaverin lapsessa on jotenkin musta kaikki ne kaverin negatiiviset piirteet oikein voimistuneet. En tietenkään kohtele lasta huonosti enkä osoita hänelle asiaa mitenkään, mutta mielessäni olen ajatellut, että hän ei ole samalla tavalla herttainen kuin jotkut muut.
jos lasta ei laiteta kuriin tai ei ole opetettu kytöstapoja tms.
Olen kyllä itsekin huomannut, että lapsiin pätee sama kuin aikuisiinkin: joistakin ihmisistä pitää heti ensisilmäyksellä ja tuntuu, että heidän kanssaan synkkaa. Tiedätte varmasti tunteen. Joistakin sitten taas tulee heti sellainen tunne, että jostain syystä tuon kanssa minulla ei synkkaa lainkaan ja en todennäköisesti tule toimeen hänen kanssaan. On vaikea sanoa, mistä ensi vaikutelma tulee, mutta usein se jopa on paikkansa pitävä. Kyllähän työelämässäkin jonkun kanssa asiat luistaa ja on helppo jutella muustakin kuin työasioista ja jonkun ajatuksen juoksu ei ollenkaan osu yksiin oman kanssa.
Itsekin huomaan, että joistakin lapsista ei vain pidä samalla tavalla kuin toisista. Esim. yhdessä kaverin lapsessa on jotenkin musta kaikki ne kaverin negatiiviset piirteet oikein voimistuneet. En tietenkään kohtele lasta huonosti enkä osoita hänelle asiaa mitenkään, mutta mielessäni olen ajatellut, että hän ei ole samalla tavalla herttainen kuin jotkut muut.
Mä en koe tarvetta arvostella muiden ulkonäköä, joten tuollainen lapsen ulkonäön haukkuminen kyllä kertoo ap:stä erittäin paljon..
Muakin joskus ärsyttää yhden sukulaisen lapset, mutta toisen sukulaisen lapset tuntuvat paljon mukavammilta. Luulen, että syynä on se, että tuon ärsytystä aiheuttavien lasten vanhempien kanssa olemme eri linjoilla monissa asioissa, esim. kasvatuksessa. Ärsytys kumpuaa varmasti siitä, että vanhempien toimet joskus ärsyttävät. Eihän ole lasten vika, jos heidät on opetettu johonkin, jota itse en hyväksyisi.
tuossa ole niistä lapsista kyse, vaan kateudesta kälyä kohtaan, jonka ap on suunnannut tämän lapsiin. Aikuista toimintaa.
ja mielellään pidän vähän etäisyyttä. Nämä lapset ovat yleensä sellaisia, jotka ovat täysin vastoin sitä, mitä a) omat lapset ovat ja b) millaisia ihmisiä yleensä arvostan. Todella tyttömäiset tytöt ja todella äijämäiset pojat saavat mut ottamaan askeleen taaksepäin.
MUTTA ap:n tyyli reopstella on vastenmielinen!!! On täysin eri asia tunnistaa itsessään näitä negatiivisiakin tunteita, mutta on väärin jäädä niihin tuolla tavalla vellomaan. Ja todellakin, lapsi ei ulkonäölleen mitään voi, on säälittävää käytöstä aikuiselta sitä haukkua! :(((
Yleensä tyttären lapset ovat läheisempiä kuin miniän joka on luonnollista.
Miniän lapset ? eivätkö ne ole MYÖS anopin oman POJAN lapsia ?
eihän me pidetä kaikista aikuisistakaan, pitäisikö olla kaikkien lasten lumoissa ja pitää heitä kauniina ja suloisina. Hyvään käytökseen kuuluu että näitä negatiivisempia fiiliksiä ei näytetä
on läheisempiä. Anoppi miniä suhde ei ole koskaan sitä mitä äiti tytär suhde. Miehillä on monesti omat menonsa ja kiinnostuksenkohteet ja usein äiti vastaa kodista ja lapsista. Siis ei tietenkään aina ole näin.
eihän me pidetä kaikista aikuisistakaan, pitäisikö olla kaikkien lasten lumoissa ja pitää heitä kauniina ja suloisina. Hyvään käytökseen kuuluu että näitä negatiivisempia fiiliksiä ei näytetä
joillakin ihmisillä on järkevämpääkin tekemistä kuin haukkua/miettiä toisten ihmisten ulkonäköä ja kommentoida niitä netin palstoilla. Kannattaako kaikke amitä päässä liikkuu edes julkisesti esitellä. Tässä nyt ei musta ole mitään inhimillistä, vaan enemmänkin äärimmäisen lapsellista ja outoa käytöstä ihmiseltä, jolla ilmeisesti on omiakin lapsia. No, joillekin se toisten arvostelu antaa jotain paremmuuden tunnetta...onneksi on niitäkin, joilla siellä korvien välissä olevassa möykyssä on myös jotain aivotoimintaa
Joiltakin meni vähän aloitukseni pointti ohi.. Tarkoitukseni ei ollut repostella netissä, kuinka rumia miehen siskon lapset ovat. Johan aloituksessakin sanoin, että ovat varmasti ihan tavallisen näköisiä lapsia. Enkä tietenkään koskaan sanoisi heille tai heidän vanhemmilleen, että minusta he tuntuvat vastenmielisiltä (siis muutenkin kuin pärstänsä perusteella ;)).
Sanoin myös, että tiedän, ettei ole normaalia tuntea näin. Aloitukseni oli lähinnä tilitys siitä, miten olen itse kauhistunut huomattuani, että voin tuntea tällaisia tunteita lapsia kohtaan. Yleensä kun olen lapsirakas ollut!
Sinänsä lohdullista huomata, etten ole ainoa ajatusteni kanssa, vaan joku mikä lie biologinenkin syy saa tällaisia tunteita aikaan.
Minulla on useampia sisaruksia ja sisarusten lapsia on jonkinmoinen "lauma". Tähän laumaan kuuluu myös tokaluokkalainen siskonpoika, joka on minusta (ja monesta muusta) tosi ärsyttävä.
Päällepäsmäri, pomottaja, näsäviisas nenällehyppijä, äitinsä kehuma (poikaa siis ylistetään joka käänteessä ja koko suku saa kuulla, mitä näppärää hän on milloinkin sanonut). Kamalaa huomata, ettei pidä siskonpojastaan, kun muutoin olen todella perhe/sukurakas ihminen. Meillä on myös erittäin lämpimät välit sisareni kanssa, joten teen tosissani töitä, että olisin tasapuolinen ja "yhtä kiva" tälle ei-niin-mukavalle-siskonpojalle kuin muillekin. Hankalaa se on eivätkä kaikki serkutkaan enää oikein sulata häntä - ja lapsethan eivät tuntemuksiaan pahemmin peittele.
Inhottavinta on ehkä se, että oma sisareni käyttäytyy aivan eri tavalla silloin kun poikansa on paikalla (poika ei ole ainut lapsi, mutta perheen stara). Jos sisareni on paikalla yksin, hän on ihan se tuttu, sama sisko kuin ennenkin. Jos poika on paikalla, kaikki on "yhtä sirkusta", tehdään aaltoja pojan hienoille tempuille, koko ajan pitää keksiä jotakin extraa ja hienoa. Mikään arkinen ja tavallinen ei enää tunnut pojalle kelpaavan. Totaalisen ärsyttävää.
joillakin ihmisillä on järkevämpääkin tekemistä kuin haukkua/miettiä toisten ihmisten ulkonäköä ja kommentoida niitä netin palstoilla. Kannattaako kaikke amitä päässä liikkuu edes julkisesti esitellä. Tässä nyt ei musta ole mitään inhimillistä, vaan enemmänkin äärimmäisen lapsellista ja outoa käytöstä ihmiseltä, jolla ilmeisesti on omiakin lapsia. No, joillekin se toisten arvostelu antaa jotain paremmuuden tunnetta...onneksi on niitäkin, joilla siellä korvien välissä olevassa möykyssä on myös jotain aivotoimintaa
Lue aloitus uudestaan huolella ja mieti, oliko tarkoitukseni vain haukkua ja miettiä miehen siskon lasten ulkonäköä...
Ap
teksti olis voinut olla mun kirjoittama sanasta sanaan :D
Ylipäänsä se jo järkytti itseäni kun lopulta sain omia lapsia niin lakkasin tykkäämsätä muiden räkäisitä ja tyhmistä kakaroista.....
Mutta tosiaan on ihan kauheaa, että kaikkein vähiten pidän nimenomaan miehen siskon lapsista.....
Huonosti kasvatettuja, tyhmiä ja rumia......
(Miten joku aikuinen voi olla näin tyhmä itse että toisiaan lapsista näin ajattelee)
Yritän kaikin voimin olla positiivinen heidät nähdessään ja mielellään kyllä heidät kylään otan kun he leikittävät meidän lapsia niin saan olla rauhassa omiltani vähän aikaa :D
Mutta en siis ole täysin ainutlaatuinen ajatukeni kanssa......