Aikuisten ADHD ja myöhästely, unohtelu, ihmissuhdeongelmat
Hei ADHD siskot ja veljet! Täällä vittuuntuneena osaan teistä kirjoittelee ADHD itsekin. Jos et koe tämän koskevan sinua niin toivotan hyvää joulunaikaa MUTTA eikö hävetä olla myöhässä, unohtaa, kusta ihmissuhteet ja heittäytyä muiden aikuisuuden varaan ajattelemalla että "sori oon ADHD" riittää. Tajuatko, että pilaat samalla muiden saman diagnoosin saaneiden mainetta ja viet uskottavuutta? Jos et jostain syystä jaksa, halua tai osaa hoitaa itseäsi niin aivan ok. Sinun valintasi, ehkä syykin hyvä. Mutta silloin mielellään jätä vetoamatta diagnoosiin. ADHD ei tarkoita vastuuttomuutta, vaan erilaisia aivoja joille jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toisille. (Jotkut asiat taas on paremmin kuin "normaalilla".)
En kehtaa missään kertoa olevani ADHD, koska se on nykyään synonyymi vastuuttomalle aikuislapselle, joka piiloutuu diagnoosinsa taakse.
Kommentit (73)
Ymmärsin ap pointtisi mutta ystävällisempi muotoilu menisi paremmin perille
No et sä nyt itsekään ADHD-ihmisiä niin hirveän hienosti edusta raivoamisellasi.
Aikuisen ei ole ollenkaan helppoa saada edes diagnoosia, hoidosta puhumattakaan.
"Ei halua tai osaa hoitaa itseään". Tuollainen kommentti kertoo, että ap ei ymmärrä tätä oireyhtymää, nimittäin juuri pitkäjänteinen toiminta on AD(H)D-ihmiselle vaikeaa ja vaatii jatkuvaa, ei vain jokapäiväistä, vaan jokahetkistä itsensä tsemppaamista ja rutiinien opettelua ja tarkistamista tarkistamisen päälle, että yhtään mistään tulisi mitään. Varsinkaan ADDit eivät edes aiheuta pahoja ihmissuhdeongelmia lähipiirissään, enkä ole sellaisten koskaan kuullut puolustelevan mitään oireyhtymällään: jos asiasta kertoo, haluaa vain toisen tietävän mistä on kyse (kun joku tekee vaikkapa outoja huolimattomuusvirheitä tai on aina vasta viime hetkellä paikalla), ei se mitään puolustelua ja vastuunpakoilua ole, kyllä ne tilanteet lyövät maahan kerta toisensa jälkeen, eivät saa retostelemaan.
ADHD tyyppejä on 7 erilaista, oireet ja niiden hoitaminen poikkeavat toisistaan Se mikä toiselle on helppoa kontrolloida/hoitaa, ei sitä välttämättä ole toiselle, ei voi yleistää sen perusteella jos itse "pärjää".
Enpä ole kuullutkaan että ADHD on synonyymi vastuuttomalle aikuislapselle, joka piiloutuu diagnoosinsa taakse. Olen itse ennemmin sitä mieltä että ADHD:sta pitäisi puhua avoimemmin jotta tietoisuus siitä lisääntyisi ja ADHD:t nähtäisiin enemminkin "ihmistyyppeinä" joilla on esim. tiettyjä erityisvahvuuksia, eikä vain vajaavaisuuksia.
Kyllä se Adhd-dg on edelleen suuri häpeä monelle,eikä sen taakse mennä piiloon, koska harva sitä edes kehtaa kertoa muille.
Ja se häpeä tulee siitä että muut eivät tiedä asiasta juuri mitään, niin parempi vaan olla kertomatta.
Edelleen suurimmalle osalle ihmisistä adhd on se joka hyppii ympäri luokkaa ja sotkee kaiken.
No kun ei ADHD:t voi itselleen mitään, he ovat täydellisen epätäydellisiä omalla taiteellisella ja erityislahjakkaalla tavallaan <3
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se Adhd-dg on edelleen suuri häpeä monelle,eikä sen taakse mennä piiloon, koska harva sitä edes kehtaa kertoa muille.
Aloitus ei ollutkaan suunnattu jokaikiselle vaan niille, jotka toimivat kuvatun kaltaisesti. Lopuille oli suunnattu hyvän joulun toivotukset.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ei ole ollenkaan helppoa saada edes diagnoosia, hoidosta puhumattakaan.
"Ei halua tai osaa hoitaa itseään". Tuollainen kommentti kertoo, että ap ei ymmärrä tätä oireyhtymää, nimittäin juuri pitkäjänteinen toiminta on AD(H)D-ihmiselle vaikeaa ja vaatii jatkuvaa, ei vain jokapäiväistä, vaan jokahetkistä itsensä tsemppaamista ja rutiinien opettelua ja tarkistamista tarkistamisen päälle, että yhtään mistään tulisi mitään. Varsinkaan ADDit eivät edes aiheuta pahoja ihmissuhdeongelmia lähipiirissään, enkä ole sellaisten koskaan kuullut puolustelevan mitään oireyhtymällään: jos asiasta kertoo, haluaa vain toisen tietävän mistä on kyse (kun joku tekee vaikkapa outoja huolimattomuusvirheitä tai on aina vasta viime hetkellä paikalla), ei se mitään puolustelua ja vastuunpakoilua ole, kyllä ne tilanteet lyövät maahan kerta toisensa jälkeen, eivät saa retostelemaan.
Tuossahan oli nimenomaan todettu että "ei osaa" ja että siihen voi olla hyvät syyt. Jos jollakulla ei ole tapana piiloutua diagnoosin taakse, aloitusta ei ole suunnattu hänelle.
Aloitus on tehty juuri siksi, että ADHD-diagnoosin kanssa olisi helpompaa tulla esiin.
Pitkäjänteisen toiminnan ja keskittymisen vaatima jatkuva itsensä tsemppaus, huolimattomuus, myöhästely ja muu sellainen on arkea ihan ilman ADHD diagnoosiakin.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisen toiminnan ja keskittymisen vaatima jatkuva itsensä tsemppaus, huolimattomuus, myöhästely ja muu sellainen on arkea ihan ilman ADHD diagnoosiakin.
Sitten varmaan osaat arvostaa ADHD:n kanssa tsempissä onnistujia, heille kun se on moninkerroin vaikeampaa.
Mä syrjäydyin ja eristäydyin. Sanoin vaa kaikille että musta ei oo ihmiseksi.
Pääsin eroon kaikista ongelmista. Elämä itteni kanssa on jo järkyttävän kuormittavaa.nooh päivä kerrallaan.
Muistatteko sitä aikaa kun todistukseen merkittiin huolellisuus kouluarvosana? Itselläni se oli aina 5-6. Ei ketään diagnosoitu, se oli vain huonoa käytöstä. Huono!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisen toiminnan ja keskittymisen vaatima jatkuva itsensä tsemppaus, huolimattomuus, myöhästely ja muu sellainen on arkea ihan ilman ADHD diagnoosiakin.
Sitten varmaan osaat arvostaa ADHD:n kanssa tsempissä onnistujia, heille kun se on moninkerroin vaikeampaa.
Mistä sinä tiedät kuinka vaikeaa se on minulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisen toiminnan ja keskittymisen vaatima jatkuva itsensä tsemppaus, huolimattomuus, myöhästely ja muu sellainen on arkea ihan ilman ADHD diagnoosiakin.
Sitten varmaan osaat arvostaa ADHD:n kanssa tsempissä onnistujia, heille kun se on moninkerroin vaikeampaa.
Mistä sinä tiedät kuinka vaikeaa se on minulle?
Onko sinulla sitten jokin erityinen syy miksi on sinulle erityisen vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisen toiminnan ja keskittymisen vaatima jatkuva itsensä tsemppaus, huolimattomuus, myöhästely ja muu sellainen on arkea ihan ilman ADHD diagnoosiakin.
Jos se on jatkuvaa arkea ja se uuvuttaa niin silloin se on ADHD:ta. Tuo ajattelutapa on tavallinen diagnosoimattomille jotka eivät ymmärrä että ei, kaikki eivät kamppaile noiden asioiden kanssa. Useimmilla ne hoituvat itsestään. Tajusin itse lääkityksen saamisen jälkeen että en ollut edes ymmärtänyt mitä keskittyminen tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisen toiminnan ja keskittymisen vaatima jatkuva itsensä tsemppaus, huolimattomuus, myöhästely ja muu sellainen on arkea ihan ilman ADHD diagnoosiakin.
Jos se on jatkuvaa arkea ja se uuvuttaa niin silloin se on ADHD:ta. Tuo ajattelutapa on tavallinen diagnosoimattomille jotka eivät ymmärrä että ei, kaikki eivät kamppaile noiden asioiden kanssa. Useimmilla ne hoituvat itsestään. Tajusin itse lääkityksen saamisen jälkeen että en ollut edes ymmärtänyt mitä keskittyminen tarkoittaa.
Useimmat ihmiset eivät ole kovin pitkäjänteisiä tai huolellisia. Se on varmasti yleisin syy miksei ihmiset kouluttaudu lääkäriksi tai astronautiksi.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi jonkin häiriön tai diagnoosin kanssa pitäisikään tulla esiin. Mitä sillä tavoitellaan? Jonkinlaista ymmärrystä varmaankin, mutta eikö se ole juuri sitä diagnoosin taakse menemistä mitä aloittaja paheksuu?
Onhan itselläkin pää aika sekaisin monenlaisten asioiden johdosta, mutta en mä kenellekään esittele itseäni että moi mulla on tällaista ja tällaista. Jotkut asiat on vaan hyvä pitää ihan itsellään. Ei toki vähiten siksi, että ihmisillä nyt on kaikenlaisia ennakkoluuloja ja pöljiä oletuksia, ja sille ei ihan oikeasti vaan mahda yhtään mitään. Ei se oikein reilua ole parin hölmöilevän ADHD-tyypin syyskikään sitä kokonaan laittaa.
Ei se ole kaikille niin helppoa