Aikuisten ADHD ja myöhästely, unohtelu, ihmissuhdeongelmat

Kyllä. Joka päivä hävettää oma itsensä.

Hävettää... joskus

Siitä diagnoosin kertomisesta on kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä. Melkeinpä helpompi tapa varmistaa jo etukäteen tulevansa stigmatisoiduksi, koska sen jälkeen kaikki mokat nähdään vain diagnoosin kautta. 

Hävettää ja itkettää joka kerta kun olen myöhässä. Häpeä ei valitettavasti auta korjaamaan ongelmia vaan voi jopa pahentaa niitä.

Hävettää. Iän myötä vaan vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen ei ole ollenkaan helppoa saada edes diagnoosia, hoidosta puhumattakaan.

"Ei halua tai osaa hoitaa itseään". Tuollainen kommentti kertoo, että ap ei ymmärrä tätä oireyhtymää, nimittäin juuri pitkäjänteinen toiminta on AD(H)D-ihmiselle vaikeaa ja vaatii jatkuvaa, ei vain jokapäiväistä, vaan jokahetkistä itsensä tsemppaamista ja rutiinien opettelua ja tarkistamista tarkistamisen päälle, että yhtään mistään tulisi mitään. Varsinkaan ADDit eivät edes aiheuta pahoja ihmissuhdeongelmia lähipiirissään, enkä ole sellaisten koskaan kuullut puolustelevan mitään oireyhtymällään: jos asiasta kertoo, haluaa vain toisen tietävän mistä on kyse (kun joku tekee vaikkapa outoja huolimattomuusvirheitä tai on aina vasta viime hetkellä paikalla), ei se mitään puolustelua ja vastuunpakoilua ole, kyllä ne tilanteet lyövät maahan kerta toisensa jälkeen, eivät saa retostelemaan.

Journal of Attention Disorders -lehdessä julkaistiin vuonna 2023 tutkimus, jonka mukaan ADHD-diagnoosi annetaan aikuisille hyvin usein lähinnä seulontalomakkeiden perusteella tutkimatta kunnolla henkilöhistoriaa, henkilön toimintakykyä tai mahdollisia muita syitä keskittymisvaikeuksille. Suurin osa ADHD-diagnoosin aikuisena saaneista ihmisistä ei oikeasti näin ollen täytä ADHD:n diagnostisia kriteerejä: 

"Unfortunately, it seems that many clinicians rely mainly on self-reported symptoms (expressed in semi-structured interviews or on self-report questionnaires) when diagnosing young adults with ADHD. For instance, research has found that the majority of diagnostic reports submitted by young adults seeking academic accommodations at postsecondary schools or on medical licensing exams failed to ensure that all five DSM diagnostic criteria were met before rendering the diagnosis (e.g., Joy et al., 2010; Nelson et al., 2019; Weis et al., 2019). The majority of these submitted reports conferred a diagnosis of ADHD based primarily or exclusively on current self-reported symptoms, with most failing to obtain collateral reports, confirm childhood onset, establish functional impairment, or rule out other potential causes for the reported symptoms"

Kyseisessä tutkimuskatsauksessa pyrittiin arvioimaan, kuinka paljon seulontalomakkeet tosiasiassa yliarvioivat ADHD:n esiintyvyyttä kliinisessä populaatiossa. Monet ADHD-seulontalomakkeet ovat melko herkkiä ja spesifejä. Herkkyys viittaa testin kykyyn tunnistaa oikein todelliset ADHD-potilaat ja spesifisyys viittaa testin kykyyn erottaa henkilöt, joilla ei ole ADHD:ta. Jos oletetaan tutkimusten perusteella, että ADHD:n esiintyvyys on populaatiossa noin 5 %, niin esimerkiksi 1000 ihmisen otoksella vain 50 henkilöllä on tosiasiassa ADHD ja 950 ei ole. ADHD-seulontatestien kaltaiset herkät ja spesifit kyselylomakkeet kuitenkin tunnistavat tästä joukosta valtavan paljon enemmän ADHD-potilaita, kuin niitä tosiasiassa pitäisi olla.

Esimerkiksi 90 % herkkyydellä testi tunnistaa 50 todellisesta ADHD-potilaasta 45, kun taas 75 % spesifisyydellä testi tunnistaa 266 sellaisella ihmisellä ADHD:n, jolla sellaista ei tosiasiassa ole. Toisin sanoen 1000 henkilöstä tämä herkkä ja spesifi testi diagnosoi väärin ADHD:n henkilöillä joilla ei ole ADHD:ta 266 tapauksessa ja oikein 45 henkilöä. Todellisuudessa etenkin testien spesifisyys on huomattavasti matalampi kuin esimerkissä, ja se vaihteli keskimäärin 40-60% välillä. Tutkijat toteavatkin tutkimuskatsauksessaan, että ADHD-seulontalomakkeet eivät ennusta sattumaa todennäköisemmin sitä, kenellä on oikeasti ADHD ja kenellä ei suhteessa tavallisiin aikuisiin. Tutkijat pohtivat katsauksessaan, että testejä käyttävät psykiatri eivät ymmärrä, mitä herkkyys ja spesifyys tarkoittaa, ja siksi eivät tajua niiden käyttämisen rajoitteita diagnostiikassa.

Ei ole mitään adhd:tä. On lapsuuden trauma/useita traumoja, mikä jäänyt hoitamatta ja mikä vaikuttaa aivokemiaan ja miksi aivot muuttuneet epänormaaleiksi kasvuvaiheessa. Aivot ovat plastiset, eli korjaantuu, kun traumat hoidetaan, myös piilevät, mitä ihminen ei itse tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Siitä diagnoosin kertomisesta on kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä. Melkeinpä helpompi tapa varmistaa jo etukäteen tulevansa stigmatisoiduksi, koska sen jälkeen kaikki mokat nähdään vain diagnoosin kautta. 

Tämä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä diagnoosin kertomisesta on kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä. Melkeinpä helpompi tapa varmistaa jo etukäteen tulevansa stigmatisoiduksi, koska sen jälkeen kaikki mokat nähdään vain diagnoosin kautta. 

 

Tämä!!

Todella monella joka rikkoo perheitään sarjassa ja on vihamielinen siitä häntä kritisoiville on ADHD tai epävakaa/narsisti.

toiset haluaa diagnoooseja lähimmäiselle että oma käytös vapauttaa. on myös itsehankittua.

Kommenttini liittyy tuohon äskeisen tutkimuksen käsittelyyn:mahdollisesti en asiaa ymmärtänyt ollenkaan,mutta puhuttiin populaatioesiintyvyyden olevan viiden prosentin luokkaa ja se oiottiin ADHD tutkimuksiin hakeutuneiden eli ko.kyselykaavakkeiden täyttämään joutuneiden, siis jo peruspopulaatiosta valikoituneiden ADHD esiintyvyysprosentiksi?Kyllähän tutkimuksiin hakeutuneiden esiintyvyysprosentti on jo huomattavasti korkeampi,suurella todennäköisyydellä;alidiagnosoitu häiriö 

Pyydän anteeksi, jos siis tutkimuksessa oli joukko aivan tavallisia kaduntallaajia,jotka kutsuttiin täyttämään kyselykaavakkeet.

Vierailija kirjoitti:

Siitä diagnoosin kertomisesta on kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä. Melkeinpä helpompi tapa varmistaa jo etukäteen tulevansa stigmatisoiduksi, koska sen jälkeen kaikki mokat nähdään vain diagnoosin kautta. 

No varmasti jos siitä pitää huudella jokapäivä jokaiselle vastaantulijalle.

Olet varmaan vaativalla alalla asiantuntijana?

Ei se itsensä syyttely tai häpeässä kieriskelykään mitään auta. Hyvien toimintajärjestelmien kehitys auttaa. 

Tänään on ollut veetun pska päivä. :D Ihan omaa tyhmyyttäni oon tietyt mokat tehnyt, mutta aina ei pysty olemaan täysin skarppina ja ohjaamaan omaa aivo- ja sitä myöten muuta toimintaa. 

Meitä on niin moneen junaan, erilaisia häiriöisiä. Eniten se häiriöihminen itse kärsii häröilystään, muut voi aina lakata pitämästä yhteyttä tms. mutta ihminen ei pääse irti omista aivoistaan.