Onko noloa jos ei ole mitään koulutusta?
Peruskoulun lisäksi. Jotenkin hävettää että on ollut niin laiska ja tyhmä (oli siinä kyllä muutakin taustalla) ettei ole saanut mitään koulua käytyä.
Alan kuitenkin pikkuhiljaa olemaan kolmenkymmenen puolella, joten väkisinkin sitä vertaa itseään muihin, kun suurimmalla osalla on kuitenkin jonninnäköinen tutkinto.
Yleensä tässä vaiheessa on jo opiskelut takana ja (työ)elämä edessä, itse en ole päässyt vielä alkuunkaan, alkaa olemaan jo liian myöhäistä.
Lisäksi ei edes juuri kiinnosta mikään.
Elämä on mennyt jotenkin sumussa, masennuksen kuplassa. Töissä olen sentään käynyt, milloin mitäkin hanttihommaa..
Kommentit (92)
On, ellet ole erityisnuori tai kehitysvammainen.
Mikä kiinnostaisi? Ammattikouluissa on jatkuva haku. Hakemaan vain listasta sopivalle alalle.
Nykyään ihmiset kouluttautuvat kaiken ikäisinä. Voit ihan hyvin hakea kouluun nyt.
Mulla on koulutus ja silti olen ollut paljon työttömänä eli paremmin sulla tuntuu menevän. Vielä on perhanan opintolainaakin jäljellä.
Itse olen 20v nainen ja mitään koulutusta ei ole, koska minulle on kertynyt lapsesta asti monia sairauksia joiden vuoksi olen määrä-aikaisella eläkkeellä. Kyllä se vaivaa ja nolottaa, kun kaverit ja sukulaiset on käynyt kouluja ja on töissä, mutta toisaalta he ovat terveitä.
Onhan se aika outoa ja rajoittaa eniten sua omaa tulevaisuutta. Jos sulla on joku oppimisvaikeus niin siihen saa kyllä apua. Sun itses takia sun kannattais kartoittaa kaikki mahikset.
Rohkeasti vaan ammatinvalintapsykogin juttusille ja paperit sisään vaikka seuraavalla yhteishakukierroksella.
Vain onnellisuudella on merkitystä. Oletko onnellinen? Voisitko olla onnellisempi jos kouluttautuisit?
Osoitan myötätuntoa.
Itse olen käynyt amiksen ja vaikeaa se aika oli minulle. Olen nyt työssä käyvä.
Tiedän että jotkut lopetti kesken kaiken tutkinnon huonon opetuksen takia ja nyt on entisestään romutettu amiksen toimivuutta.
Tuntuu oikeasti surulliselta toisten meno, jotka eivät ole pärjänneet toisen asteen tutkinnoissa.
Tsemppiä 👍
M28
On noloa. Vielä voit korjata sen hankkimalla koulutuksen ja työn.
Kyllä pitää olla koulutus. Jotkut kouluttautuvat vielä vanhoilla päivilläänkin, jos on jäänyt kesken.
Rehellisesti sanottuna kyllä minua nolottaisi jos ei mitään koulutusta olisi. Tämä riippuu tietysti myös ihmisestä, osaa ei varmasti hetkauttaisi ja ylpeästi kertoisivat käyneensä vaan elämämkoulua.
Ei ole noloa minun mielestäni. Ymmärrän, ettei kaikilla mene elämä perinteisen kaavan mukaan (ei mennyt itsellänikään).
Vielä voit tehdä asialle paljonkin, jos haluat. Tsemppiä!
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Moni lähtee opiskelemaan vielä vanhempana kuin sinä. Aikuisopiskelijoille on joustavia opiskelumahdollisuuksia ja se voi onnistua jopa työssäkäynnin ohella. Kannattaa ehdottomasti lähteä opiskelemaan. Mieti, mikä sinua kiinnostaisi.
Ammatinvalintapsykologiltakin saat apua ja voitte jutella, jos opiskeluun liittyy jotain pelkoja tai huolia esim. oppimisvaikeuksista. Saat tukea näihin koulussakin. Koulutuksen puutetta ei tarvitse hävetä eikä menneisyyden tarvitse määritellä sinua tänä päivänä.
Ei ole. Ja olethan sä kuitenkin suorittanut peruskoulun loppuun ja onnistunut työllistymään, mikä on paremmin kuin monella muulla. Nykyään korkeakoulutusta palvotaan, vaikka monen työn pystyisi ihan hyvin oppimaan työssäoppimalla. Toki jos itseäsi alkaa joku ala kiinnostamaan, niin hae ihmeessä opiskelemaan. Ei kolmekymppisenä ole vielä liian vanha hankkimaan itselleen tutkintoa.
Eihän sille voi mitään jos esim terveys ei ole sallinut. Mutta jos ihan perusterve tavistyyppi ei saa sen vertaa että kävis vaikka 3v amiksen, niin kyllä se vähän ihmetyttää että miksi?
Eikö mikään kiinnosta? Jääkö asiat kesken kun tulee vähänkin hankalaa? Salliiko joku sen elämäntyylin (esim että vanhemmat maksaa elämisen vielä aikuiselle lapselleen). Eikö ole tarvetta opiskelun tuomaan sosiaalisuuteen?
Eihän se nyt noloa ole jollet aio kilpailla koulutusta edellyttävistä työpaikoista, mutta kannattaa vielä selvittää mahdollisuuksiasi koska muuten voi myöhemmin kaduttaa. Koulutus on kuitenkin rikkaus.
Mulla myös oli vaikea nuoruus masennuksen takia. Koulut jäi käymättä ja parisuhteet kokematta, mutta olen silti töissä ollut aina ja yksin maksanut asuntolainanikin, että voisi olla huonomminkin asiat.
Nuorena hävetti kun kaikki oman ikäiset kouluttautui ja itse olin vaan kaupan kassalla. Mutta en enää nelikymppisenä sellaista murehdi.
Masennuksen takia ihan ymmärrettävää (itsekin vuosien vaikean masennuksen ja läheisen itsemurhan kokeneena tiedän), mutta onneksi sinulla on vielä hyvin aikaa hankkia koulutus. Joten nyt vain miettimään sopiva ala ja seuraavaan yhteishakuun. Tsemppiä!
Luusereilla on luusereitten kysymykset