Lue keskustelun säännöt.
Koen olevani sosiaalisesti melko taitava mutta olen ominaisuuksineni melko yksin
19.12.2020 |
Nykyään ei ihmiset enää välitä tavoista. Ei kiitetä, keskeytetään toisten puheet huutelemalla väliin, puhutaan vain itsestä, ei varmisteta että esim kaikki paikallaolijat (esim koulutuksessa) tulevat otetuksi mukaan ryhmään jne. Ihmiset kohkaavat vaan omiaan, eivätkä näe asioita muuten kuin omalta kantiltaan. Ei vielä 15 vuotta sitten aivan näin paha tilanne ollut kuin nyt. Turhauttavaa ja surullista, että ihmiset ovat menettäneet kyvyn kuunnella.
Kommentit (17)
Niinpä, se on sitä nykyaikaa. Minäminäminä. Ei me vanhat korput ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on sitä nykyaikaa. Minäminäminä. Ei me vanhat korput ymmärretä.
Pahimmat tuntemani minäminätyypit ovat olleet + 50 naisia.
Mä näiin toissa yönä selllasta unta että näin unessa pikkuserkkuni joka on hä se ohisalon avustaja. Nähtiin vissiin joskus 10 vuotiaana viimeksi tanssittiin yksissä häissä. Mua ehkä vähän hävettää tavata esiim sukulaisia kun on niin huonosti mennnyt elämä. Ei ole koulutusta jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä näiin toissa yönä selllasta unta että näin unessa pikkuserkkuni joka on hä se ohisalon avustaja. Nähtiin vissiin joskus 10 vuotiaana viimeksi tanssittiin yksissä häissä. Mua ehkä vähän hävettää tavata esiim sukulaisia kun on niin huonosti mennnyt elämä. Ei ole koulutusta jne.
Alitajunnassa justiin näen paljon unissani sitä kuinka paljon ihmiset minulle merkitseee mutta valveillaollessa tulee paljon sellaisia muuurja eteeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamen. Kaikki vuorovaikutus perustuu kuuntelemiseen.
Esim meillä töissä työkaverit tykkäävät puhua itsestään ja havahduin siihen että tiedän heistä todella paljon, eivätkä he juuri mitään minusta. Ei heitä ole koskaan kiinnostanut kuunnella mitä minä kerron, he haluavat päästä puhumaan vain itsestään.
Paitsi yksi henkilö löytyy töistä, joka aina välillä kyselee mitä kuuluu antaen vapauden minulle rajata itse kuinka paljon kerron. Hänellä ei ole kiire kertomaan itsestään heti perään.
Mutta muuten, lähes kaikki työkaverini ovat auliisti laulaneet omat asiansa, mutta eivät esim edes tiedä onko minulla lapsia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näiin toissa yönä selllasta unta että näin unessa pikkuserkkuni joka on hä se ohisalon avustaja. Nähtiin vissiin joskus 10 vuotiaana viimeksi tanssittiin yksissä häissä. Mua ehkä vähän hävettää tavata esiim sukulaisia kun on niin huonosti mennnyt elämä. Ei ole koulutusta jne.
Alitajunnassa justiin näen paljon unissani sitä kuinka paljon ihmiset minulle merkitseee mutta valveillaollessa tulee paljon sellaisia muuurja eteeen.
Varmaaan oikea termi kuvaaamaan ahdistusta on se että mikä on normaali ja mikä epänormaaali ja poikkeva ja kun on yksin niin se jäää pimentoon aina kun ei voi reflektoida vaan itsensä kansssa vaan identiteetti vaatii rohkeuttta ja yhteyttä ulkomaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme kun lapsilta ei saa vaatia enää mitään. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja vaadin lapsilta kiitosta ruuasta, anteeksipyyntöä vahingosta jne.
Jouduin johtajan puhutteluun. Ei saa vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme kun lapsilta ei saa vaatia enää mitään. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja vaadin lapsilta kiitosta ruuasta, anteeksipyyntöä vahingosta jne.
Jouduin johtajan puhutteluun. Ei saa vaatia.
Miksi ei muka saa? Sehän on tapakasvatusta.
Luokanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme kun lapsilta ei saa vaatia enää mitään. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja vaadin lapsilta kiitosta ruuasta, anteeksipyyntöä vahingosta jne.
Jouduin johtajan puhutteluun. Ei saa vaatia.Miksi ei muka saa? Sehän on tapakasvatusta.
Luokanopettaja
En tiedä, varmaan siitä jää iänikuiset traumat jos joutuu sanomaan kiitos ruuasta. Senhän pitäisi tulla kuin manulle illallinen, kun on perustarve. Ja anteeksi pyytämisen vaatiminen on vallan käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme kun lapsilta ei saa vaatia enää mitään. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja vaadin lapsilta kiitosta ruuasta, anteeksipyyntöä vahingosta jne.
Jouduin johtajan puhutteluun. Ei saa vaatia.
Varmaan tässä on kyse tavasta, jolla vaaditaan. On normaalia kasvatusta opettaa hyviä käytöstapoja, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme kun lapsilta ei saa vaatia enää mitään. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja vaadin lapsilta kiitosta ruuasta, anteeksipyyntöä vahingosta jne.
Jouduin johtajan puhutteluun. Ei saa vaatia.Varmaan tässä on kyse tavasta, jolla vaaditaan. On normaalia kasvatusta opettaa hyviä käytöstapoja, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Millä tavalla mielestäsi tapoja sitten voi opettaa, ellei keskustelemalla niistä ja opettamalla niitä?
Sosiaalinen taitavuus on sitä, että pärjää muiden kanssa, myös niiden kanssa, jotka ovat erilaisia kuin itse ja niiden, jotka eivät ole niin taitavia tai jopa hankalia. Jos on vahva kokemus siitä, että ”muut” ovat sosiaalisesti kyvyttömiä ja itse ainoa taitava, tuskin on todellisuudessa niin sosiaalisesti kyvykäs, kun kuvittelee.
Ihmisillä on hyvin erilaisia luonteita ja se kuuluu asiaan. Toiset on ulospäin suuntautuneita, toiset introverttejä, toiset hiljaisia ja rauhallisia, toiset vilkkaita ja äänekkäitä, toiset määrätietoisia, toiset epävarmoja, toiset ujoja ja toiset hyvin välittömiä heti ensikontaktissa. Lisäksi on hyväksyttävä, että erilaisista syistä ihmisten joukossa on myös sosiaalisesti kömpelöitä henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään rauhallisista miehistä. Muut ovat surkeita tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme kun lapsilta ei saa vaatia enää mitään. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja vaadin lapsilta kiitosta ruuasta, anteeksipyyntöä vahingosta jne.
Jouduin johtajan puhutteluun. Ei saa vaatia.Varmaan tässä on kyse tavasta, jolla vaaditaan. On normaalia kasvatusta opettaa hyviä käytöstapoja, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Millä tavalla mielestäsi tapoja sitten voi opettaa, ellei keskustelemalla niistä ja opettamalla niitä?
Tuskin kukaan joutuu johtajan puhutteluun jos keskustelemalla ja neuvomalla opettaa hyviä käytöstapoja kuten muistuttaa kiittämisestä ja opettaa empatiaa ja anteeksipyyntöä lapsille. Jos joutuu johtajan puhutteluun liittämisen ja anteeksi antamisen vaatimisesta, on todennäköisesti käytetty asiattomia, selkeästi lasta alistavia keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Kaikki vuorovaikutus perustuu kuuntelemiseen.
Esim meillä töissä työkaverit tykkäävät puhua itsestään ja havahduin siihen että tiedän heistä todella paljon, eivätkä he juuri mitään minusta. Ei heitä ole koskaan kiinnostanut kuunnella mitä minä kerron, he haluavat päästä puhumaan vain itsestään.
Paitsi yksi henkilö löytyy töistä, joka aina välillä kyselee mitä kuuluu antaen vapauden minulle rajata itse kuinka paljon kerron. Hänellä ei ole kiire kertomaan itsestään heti perään.
Mutta muuten, lähes kaikki työkaverini ovat auliisti laulaneet omat asiansa, mutta eivät esim edes tiedä onko minulla lapsia jne.
Olen itse miettinyt tätä aika paljon. Teen työtä, joka perustuu ihmisten asioiden kuuntelulle (ja myös kyselylle) ja jotenkin karsastan muissa tilanteissa kysellä ihmisiltä suoraan heidän asioitaan.
Esimerkiksi, jos joku kahvihuoneessa vaikka puhuu lapsistaan, kysyn kuinka monta ja minkäikäisiä lapsia hänellä, sitten kun pidemmän aikaa kuuntelee toisen juttuja, oppii tuntemaan hänen elämäänsä, ystävystyy ja sitten saatan kysellä tarkemminkin miten vaikka joku lapsista voi. Jos joku ei koskaan avaa keskustelua omista asioistaan, en viitsi kysyä mitään spesifiä, se tuntuisi tungettelevalta. Voin toki kysyä jotain small talk-tyylisiä kysymyksiä kuten vaikka mitä suunnitelmia on lomaksi jne. Koen, että jokainen saa päättää kuinka paljon haluaa itsestään jakaa ihmissuhteissa ja itse jaan sen mukaan kuinka läheinen ja luottamuksellinen suhde minulla on henkilön kanssa. Töissä minulla on sekä hyviä ystäviä, että henkilöitä joiden elämästä en tiedä mitään, oletan, että he eivät halua jakaa asioitaan.
Kilpailu huomiosta on kovaa. Hiljaisille ei jätetä mitään. Se on vastenmielistä.