11v lapsi on kotona koko ajan näköyhteyden päässä minusta. Ei mene huoneeseenkaan mielellään.

Mitä hän oikeasti pelkää? Jotain on tainnut tapahtua.

-5/5

Yrittäkää nyt edes!

Ok, miten olet uhkaillut lasta?

Tuo ikä on vaikea, koska "pitäisi" olla jo iso, vaikka lapsesta itsestä saattaa tuntua, että on vielä pieni. Ei ole iso eikä pieni, se on vaikeaa kenelle vain. 

Anna lapsen olla siinä lähellä. Voit tehdä vaikka niin, että vietät hänen kanssaan päivittäin tunnin laadukasta aikaa, jolloin olet läsnä vain hänelle. Sen jälkeen hänen pitää puuhailla omiaan, vaikka sitten olohuoneessa lähellä sinua. 

Lapset ovat myös hyvin erilaisia. Keskimmäinen on nyt tuon 11v ja hän on hyvin itsenäinen tapaus. Viihtyy omissa oloissaan. Sen sijaan vuotta vanhempi sisarus ei jää edes iltapalapöytään yksin, jos muut ovat jo syöneet ja siirtyneet yläkertaan. Hän on lähes aina siellä, missä on joku muukin. 

Auttaisiko keskustelu (ei tivaaminen) lapsen kanssa? Eli et kysy tuosta takertumisesta, vaan kysy, mitä hänelle kuuluu. Onko koulussa ollut kivaa/tapahtunut jotain ikävää/... Onko kavereita, mitä heidän kanssaan tekee? Millaisia videoita katsoo netistä? Jne.

Jos lapsesi kieltäytyy puhumasta, on aiheellita hakea hänelle perheen ulkopuolista apua, esim. koulupsykologilta/kuraattorilta.

Ystäväni lapsi alkoi teini-iän kynnyksellä takertumaan äitiinsä. Halusi jopa nukkua samassa huoneessa kuin äitinsä. Syyksi paljastui seksuaalinen hyväksikäyttö.

Vaikea kommentoida mitään näillä tiedoilla, mutta ei kuulosta täysin normaalilta.

Ai nytkö tämä lapsi on jo 11 v? Ensin 5 v, sitten 6 v, syksyllä 7 v ja nyt jo 11 v! Nopeasti kasvaa :)

Minulla lapsi oli tosi takertuvainen juuri 11v. Vuotta myöhemmin pukkaa murrosikää ja ottaa paljon enemmän hajurakoa.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko keskustelu (ei tivaaminen) lapsen kanssa? Eli et kysy tuosta takertumisesta, vaan kysy, mitä hänelle kuuluu. Onko koulussa ollut kivaa/tapahtunut jotain ikävää/... Onko kavereita, mitä heidän kanssaan tekee? Millaisia videoita katsoo netistä? Jne.

Jos lapsesi kieltäytyy puhumasta, on aiheellita hakea hänelle perheen ulkopuolista apua, esim. koulupsykologilta/kuraattorilta.

Ystäväni lapsi alkoi teini-iän kynnyksellä takertumaan äitiinsä. Halusi jopa nukkua samassa huoneessa kuin äitinsä. Syyksi paljastui seksuaalinen hyväksikäyttö.

Voi ei! Oliko samassa taloudessa tämä hyväksikäyttö? Nyt alkaa huolestuttaa, kun omakin lapsi on jo aika iso, mutta ei tykkää nukkua tai varsinkaan nukahtaa yksin.... Että onko jotain tapahtunut esimerkiksi kaverin luona kylässä.

Minä olin tuollainen lapsena. En pystynyt nukahtamaan myöskään, ellen aistinut jonkun olevan lähellä. Esim. kuulin vanhempien katsovan televisiota olohuoneessa ja minun huoneeni ovi raollaan -> turvallinen olo. Ihan pienenä pelkäsin jäädä yksin huoneeseenkin.

Minulla ei hyväksikäyttöä tms taustalla, mutta minut laitettiin alle vuoden ikäisenä päiväkotiin, ja olin joskus hoidossa yötäkin (vanhemmat vuorotyössä). Ehkä se vaikutti turvattomuuden tunteeseen, en tiedä.

Vieläkin näin aikuisena inhoan nukkua yksin.