Kun ei jaksa enää selviytyä. Mietin vain loppuani.
On taisteluntahto kadonnut.
Tätä en jaksa selittää mutta on liikaa kertynyt haavoja. Minut on henkisesti lyöty niin maahan, etten usko enää jaksavani.
Alkoi jo lapsuudesta, oli ongelmia runsaasti ja edelleen nyt aikuisena elän elämää joka on väärää. Olen kasvanut kieroon ja saanut turpiini kirjaimellisesti liian monia kertoja suhteissa.
Annan kohdella itseäni huonosti koska en vain jostain syystä usko olevani yhtä hyvä kuin toiset. Koen itseni ulkopuoliseksi ja monin tavoin vääränlaiseksi. Olen hakenut apua mutta en jaksa siltikään. Mikään ei auta tähän.
Tahdon päästää vain irti ja kadota.
Kommentit (27)
Älä vingu. Ala tekemään elämästäsi parempaa yksi asia kerrallaan.
Keskity itsesi huoltamiseen henkisesti ja fyysisesti. Mikä pakkomielle niihin parisuhteisiin ajaa?! Opi elämään omillasi ja itsellesi. Jos parisuhde ja hyvä sellainen on joskus tulollaan niin sitten siihen menet mukaan.
Unohda nuo kommentit. Minä ymmärrän sinua. Se on kuitenkin totta, että sinun ei tarvitse jäädä sen vangiksi. Joudut tekemään enemmän töitä kuin muut. Nielemään ilkeät ja ikävät sanat. Kunnes jonain päivänä huomaat, että olet niiden yläpuolella. Terapiaa kannattaa kokeilla. Se ei sulje mitään pois eikä sitä ole pakko jatkaa, mutta älä nyt heitä kaikkea pois ennen kuin olet kokeillut kaikkea. Se ei ole vielä tässä, sinun tarinasi. Ota kynä käteen ja lähde kirjoittamaan jatkoa. Unohda se, mitä yhteiskunta sinulta haluaa. Mitä sinä haluat? Et tule saamaan isäsi rakkautta, äitisi ei kerro olevansa sinusta ylpeä. Ne ovat asioita, joihin et voi itse vaikuttaa. Itket silmät päästäsi öisin vielä monta kertaa. On asioita, jotka menetit ja niistä saa olla vihainen, surullinen, saat tuntea. Älä anna tunteen syödä sinua kokonaan. Elämässä tulee huonoja hetkiä, mutta tulee niitä hyviäkin. Niiden välillä se on painottelua meillä kaikilla. Voimme itse pyrkiä kallistamaan vaakaa.
Yritä totutella elämään yksin vähän aikaa, tai eläinten seurassa. Ehkä sinun kuuluisi omassa rauhassa hoivata itseäsi nyt ja levätä. Saatat tosiaan olla vetänyt puoleesi vääränlaisia ihmisiä, ja ennen kaikkea etsit ja odotat heiltä vääränlaisia, itseäsi vahingoittavia, asioita. Suosittelisin omaa rauhaa ja irtiottoa ihmisistä joksikin aikaa. Ja toivon että jatkat avun hakemista ja vastaanottamista. Yritä hiljentää ja rauhottaa elämääsi, ja opettele olemaan itsellesi se turvallinen ja hoivaava äiti, jota sinulla ei koskaan ollut. Uskon että tällä tavalla alkaisit eheytyä ja vahvistua, ja sinulle alkaisi uusi, ihan oman itsesi näköinen, hyvä elämä. Toivotan onnea ja uskoa matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on kun syyttää lapsuuttaan joka asiasta. Sinulla on kumminkin ollut vuosia aikaa tehdä elämästäsi sinun näköisesi. Et voi muuttaa mennyttä, mutta voit kyllä vaikuttaa tulevaan.
Tuollaistako se sitten on, kun tekee elämästään omansa näköistä? Irvailua särkyneelle vauvapalstalle? Vai onko se vain sinun mätä sisimpäsi, minkä olet antanut tulla esiin?
Onpa negatiivista porukkaa täällä. Ainakin nuo pari ensimmäistä vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Älä vingu. Ala tekemään elämästäsi parempaa yksi asia kerrallaan.
Kannattaisi noudattaa omaa neuvoaan.
Eri 123 kirjoitti:
Onpa negatiivista porukkaa täällä. Ainakin nuo pari ensimmäistä vastausta.
Ovat katkeria, eikä ole se oma muutos tainnut onnistua ;)
Sincc
Miksi jotkut pitää olla aina niin negatiivisia? -.-
Irti päästäminen on kyllä ihan hywä vaihtoehto. Siitä voit aloittaa. Toimii joillakin.
Sincc
Woit alkaa opetuslapsekseni.
Millainen lapsuutesi oli, kerro siitä, oliko köyhyyttä, alkoholismia tai pahoinpitelyä
Kaikki mitä on tapahtunut on sinussa ja pysyy
Lyö lyötyä, mutta muista etteivät kaikki katso sitä vierestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on kun syyttää lapsuuttaan joka asiasta. Sinulla on kumminkin ollut vuosia aikaa tehdä elämästäsi sinun näköisesi. Et voi muuttaa mennyttä, mutta voit kyllä vaikuttaa tulevaan.
Tuollaistako se sitten on, kun tekee elämästään omansa näköistä? Irvailua särkyneelle vauvapalstalle? Vai onko se vain sinun mätä sisimpäsi, minkä olet antanut tulla esiin?
Juurikin tälläistä! Ja tämä vauvapalstahan se onkin oikea paikka tulla narisemaan kaikkine huolineen! Sinä et tiedä minusta sen enempää kuin minäkään sinusta. Mutta sen tiedän ettei itsesäälissä kiereskely vie asioita yhtään mihinkään. Jos on noin heikkohermoinen, niin ei kannattaisi tulla vauvakommentteja paljonkaan lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Irti päästäminen on kyllä ihan hywä vaihtoehto. Siitä voit aloittaa. Toimii joillakin.
Sincc
Woit alkaa opetuslapsekseni.
Unohdat kaiken maallisen ja ihmisten höpötykset ja oletukset ..
Olet wain sinä
Sincc
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä on tapahtunut on sinussa ja pysyy
Kas, meillä on täällä matrixin ankeuttaja ..
Sincc
Kiitos teille muutamalle, taidatte ymmärtää oikeasti.
En tiedä miksi kaikki tuntuu niin kamalalta ja raskaalta. En voi nyt luottaa mihinkään.
Pääni on tällä hetkellä aika solmussa ja myöskin ruhjeilla johtuen ihmisistä ympärilläni.
Olen menossa terapiaan, on tulossa oikeudenkäynti väkivaltaan liittyen minua kohtaan, heitin huonot ystävät mäkeen elämästäni ja yritän pärjätä jotenkin.
Otin sairaslomaa töistä. Työ ei tuo mitään merkitystä, olen väärässä paikassa..
Tämä kaupunki saa mieleni hajoamaan.
Täältä kaikki lähti, alkoholismi, väkivalta, talousongelmat, myrkylliset ihmissuhteet.
Täällä kasvoin ja tänne tulin takaisin, valitettavasti.
Välissä suoritin työtä, olin todella hyvä ja menestyin. Olin itsenäinen.
Taas sitten tyrin, lankesin pahaan (päihteet ja huonot ihmiset) ja uskoin kaikkea. Uskoin hyvään ja parantumiseen, uskoin, että voin miehen pelastaa ja häntä rakastaa mutta menin itse rotkoon taas.
Nyt ei enää jaksaisi nousta ja rakentaa jälleen.
Viimeksi siinä kului useampi vuosi, että eheydyin ja samantien parannuttuani menin mokaamaan, toistamaan kaiken.
En kuunnellut itseäni.
Tuntuu niin epätoivoiselta. Vihaan elämääni ja ainoa mikä voisi auttaa niin pääsisin pois täältä. Mutta kohta alkaa terapia ja opiskelu, en jaksaisi mutta ehkä on pakko.
On kuitenkin todella lähellä, en kestä enää vastoinkäymisiä. On tapahtunut liikaa eikä minulla ole ketään oikein tai en pysty nyt luottamaankaan. En tahdo olla tekemisissä toisten kanssa.
En halua mennä töihin, en vain jaksa mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Irti päästäminen on kyllä ihan hywä vaihtoehto. Siitä voit aloittaa. Toimii joillakin.
Sincc
Woit alkaa opetuslapsekseni.
Miten päästät " irti".
Kepeät asiat, kuten en syö enää karkkia. Kirjoita paperiin nuo sanat ja polta paperi takassa. Helepottaa!
Niin ja pois tästä kaupungista meinasin mutta täällä alkaisi terapia yms. En jaksaisi tehdä edes kelan lomakkeita ja te toimiston.
Ei ole oikein mieltä missään. En edes tiedä tahdonko opiskella kyseistä alaa.
Niin ja vanhemmat ovat alkoholisteja yms, täältä se lähti ja tänne tulin takaisin. Tänne harmaaseen pieneen rinkiin jossa ihmiset voivat huonosti. Ei ole mikään muuttunut, näköjään en minäkään.
Ap
Tuollaista se on kun syyttää lapsuuttaan joka asiasta. Sinulla on kumminkin ollut vuosia aikaa tehdä elämästäsi sinun näköisesi. Et voi muuttaa mennyttä, mutta voit kyllä vaikuttaa tulevaan.