Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei jaksa enää selviytyä. Mietin vain loppuani.
14.12.2020 |
On taisteluntahto kadonnut.
Tätä en jaksa selittää mutta on liikaa kertynyt haavoja. Minut on henkisesti lyöty niin maahan, etten usko enää jaksavani.
Alkoi jo lapsuudesta, oli ongelmia runsaasti ja edelleen nyt aikuisena elän elämää joka on väärää. Olen kasvanut kieroon ja saanut turpiini kirjaimellisesti liian monia kertoja suhteissa.
Annan kohdella itseäni huonosti koska en vain jostain syystä usko olevani yhtä hyvä kuin toiset. Koen itseni ulkopuoliseksi ja monin tavoin vääränlaiseksi. Olen hakenut apua mutta en jaksa siltikään. Mikään ei auta tähän.
Tahdon päästää vain irti ja kadota.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja pois tästä kaupungista meinasin mutta täällä alkaisi terapia yms. En jaksaisi tehdä edes kelan lomakkeita ja te toimiston.
Ei ole oikein mieltä missään. En edes tiedä tahdonko opiskella kyseistä alaa.Niin ja vanhemmat ovat alkoholisteja yms, täältä se lähti ja tänne tulin takaisin. Tänne harmaaseen pieneen rinkiin jossa ihmiset voivat huonosti. Ei ole mikään muuttunut, näköjään en minäkään.
Ap
Analysoit kuitenkin itseäsi, ettei mikään olisi muuttunut. Liekkö jotain muuttunut.
Sincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, älä elä muiden kautta. Lakkaa tarvitsemasta muita, ala elää itsellesi.
Vain siten voi eheytyä.
Päätä ettet ala parisuhteeseen etkä tarvitse ketään muuta kuin itsesi seuraavan vuoden aikana.
Kyllä elämä on sitten mukavaa aikaa, parasta ikinä.
Pahinta on kun ei voi luottaa itseensä.
Muutuin niin paljon huonon suhteen aikana, menetin arvoni ja elämänilon. Jäin riippuvaiseksi ja annoin sen viedä. Kamala prosessi ollut kun ero tuli ja edelleen manipulointi jatkui, väkivalta, päihteet yms.
Pahinta tässä on ollut itsensä vieminen tähän kuntoon. Tiedän, että ne olivat omia valintojani mutta silti en pysty käsittämään miten voi näin tapahtua.. Miksi annoin kaiken tapahtua?
Oli tätä ennen aika kun kerrankin elämässäni tein asioita jotka tekivät minut onnelliseksi, olin hyvä tyyppi ja seison omilla jaloillani.
Olin aivan eri paikassa, tekemässä asioita hyvien ihmisten kanssa. Asioilla oli suunta. Se oli minun elämäni.
Nyt on matto vedetty jalkojen alta joka kyllä tuntuu varsin epätoivoiselta, jopa epätodelliselta. Tätä ei vain kestä kun todellisuus olikin paljon pahempaa kun alkuunkaan kuvittelin vaikka intuitio kyllä varoitteli varsin hyvissä ajoin päätöksistäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, yritä vaan vielä kerran, pliis. Tuntuu siltä että tiedät mitä nyt kannattaa tehdä, ja täälläkin on ollut hyviä neuvoja. Usko itseesi, minä uskon sinuun. Se on niin inhimillistä ja tavallista langeta pari kertaa, ennen kuin oppii pitämään puolensa ja valitsemansa suunnan. Sitä vahvempana sieltä noustaan.
Alue: Aihe vapaa
Yksin olet sinä ihminen....