Voiko suhde toimia jos ikäeroa on todella paljon?

Niin.

Etenisin varovasti. Miehellä voi olla raskas menneisyys, joten sensitiivisyyttä vaaditaan. Mutta todennäköisesti vaivannäkösi palkitaan lopulta :)

Mitä ongelmia ajattelit miehen iästä tulevan?

Mistä löysit miehen?

Voi toimia, mutta edellytykset toimivalle suhteelle eivät ole niin todennäköiset kuin samanikäisten/ pienellä ikäerolla oleville pareille. Olette aivan eri ikäluokkaa ja sukupolvea, eläneet aivan eri vuosikymmeninä nuoruutenne jne.

Jos ikäero ei teitä itseänne lainkaan haittaa, ei sen pitäisi haitata muitakaan, mutta ihmisillä on oletuksia ja ennakkoluuloja, joille ei oikein voi mitään. Kun liikutte yhdessä, teitä saatetaan luulla isäksi ja tyttäreksi. Jos rakastatte aidosti toisianne, ette anna ihmisten kuvitelmien häiritä.

Meillä on hyvä ja toimiva ikäero.

Mies on sopivasti mua nuorempi 12 vuotta. En voisi kuvitellakaan olevani vanhan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä löysit miehen?[/quote

Hän oli yhteisen tuttumme kaveri faceboookissa, liityimme kavereiksi ja tykkäiltiin puolin ja toisin toistemme kuvista ja tilapäivityksistä ja itsenäisyyspäivänä hän laittoi viestin missä toivotti hyvää itsenäisyyspäivää ja vastasin ja juttu lähti siitä ja näimme.

Ajattelin että hän on nuorempi, mutta olen aina tapaillut itseäni vanhempia miehiä että en järkyttynyt iästä kuitenkaan ja halunnut juosta karkuun, yllättyin vain. Kuitenkin nyt kun mies kertoi ikänsä , jäin miettimään että voiko onnistua. Hänen vanhin lapsensa on 2 vuotta minua vanhempi . Ahdistaa tää tilanne koska hän on oikeasti todella ihana ja mukava enkä tiedä mitä teen.

Voi

Voi toimia tai sitten ei. Tai voi toimia aluksi muttei myöhemmin. Tai voi toimia kokoajan mutta tietynlaisen surun se voi aiheuttaa silti.

Minulla on mieheni kanssa tismalleen sama ikäero. Olin kylläkin 26v kun tapasin tulevan mieheni. Hän oli silloin 52v.

Kolahti jotenkin täysillä, menimme aika nopeasti naimisiin ja saimme kaksi lastakin peräjälkeen. Eipä tuossa olisi ollutkaan aikaa hukattavana miehen iän puolelta kun lapsia haluttiin. Miehellä oli jo yksi lapsi aiemmasta liitosta.

Olemme nyt 80v ja minä 54v. Lapset ovat aikaa sitten lentäneet pesästä maailmalle. Viimeiset 5 vuotta ikäero on tuntunut konkreettisesti eli 75v ikään asti mieheni oli selkeästi ikäistään nuoremman oloinen niin henkisesti kuin fyysisesti. Sitten rupesi tulemaan kaikenlaista pientä ja mies pappaantui ihan hetkessä. Olin itse silloin siis vasta vajaa 50v. Kyllähän se harmittaa. Pakko myöntää.

Mutta eniten surettaa että kenen kanssa juttelen tulevina vuosikymmeninä lastemme asioista, iloitsen (toivottavasti) lapsenlapsista, murehdin jos lapsilla on jotain huolta. Koska rakkaita lapsiahan he aina meille ja minulle ovat. Ja lasten isä on ihan elämän realiteetit huomioon ottaen kuolemassa seuraavan noin 5v sisällä luultavasti. Surullinen ajatus. Löydän itselleni kyllä varmasti halutessasi seuraa vielä jos haluan (tosin enpä ole varma haluanko) mutta lapsilla on vain yksi isä. Toisaalta voisihan yhtä hyvin olla että jonkun samanikäisen puolison kanssa olisi tullut vaikka riitaisa ero tmv eikä sitä juttukumppania olisi siksi.

Mutta siis. Ison ikäeron pariskunnilla se ikäero ei välttämättä näy eikä tunnu vuosikausiin eikä ehkä vuosikymmeniin. Mutta kyllä se jossain vaiheessa rupeaa tuntumaan. On sitten omasta itsestäsi kiinni ap haittaako se ajatuksena liikaa vai ei. Itse ajattelin että nooooo kun mies joskus kuolee olen jo joku vajaa 60v kääkkä että mitä väliä mutta...niin...ei se nyt ihan tältä tunnu nyt kun tuo aika lähestyy.

Ajattele miestä jos vaikka kuolet kohta syöpään niinkuin Janita Lukkarinen. Miehen suru tulee olemaan valtava.

Suuri ikäero tuo varmasti omat haasteensa suhteeseen. Ikäero ei välttämättä näy vielä, mutta me kaikki vanhenemme ja saatat tulevaisuudessa olla jo 50-vuotiaana miehesi omaishoitaja. Myös jälkikasvun hankkimista noin suurella ikäerolla kannattaa miettiä useamman kerran. Jaksaako mies olla tasavertainen ja osallistuva vanhempi lapsille?

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kuka helvetti ottaa itseään 25 v. vanhemman miehen. Mulla on nyt 5 vuotta nuorempi, jos vaihdan otan ainoastaan 10 vuotta nuorempia. Niin ja oon 38. Mun mies nyt 33.

Mun mielestä ei mutta joillakin on toiminut.

Näyttää toimivan hyvin isot ikäerot julkkiksilla ja esim. presidenteillä.

Onko susta ihan normaalia seutustella isäsi ikäisen ihmisen kanssa?

Eihän ole mitään takeita siitäkään, että suhde toimisi samanikäisen kanssa. Vaivansa ja vastuksensa on kaikissa suhteissa ja ne saattavat päättyä koska tahansa ja mistä syystä tahansa.

Jos mies on kiinnostava, kokeile. Jos suhde ei toimi, niin sitten se ei toimi. Jos toimii, hyvä.

Tuon ikäisellä miehellä hedelmällisyys on laskenut lähes 0.5% verrattuna 20 vuotiaaseen ja riski jostain vakavammasta kehityshäiriöstä on kasvanut luokkaa 0.1%. Kannattaa pitää mielessä jos ajattelitte perhettä perustaa

Ai sä oot niin paljon kypsempi että sun henkinen ikä on 49 v. tai sitten mies on henkiseltä iältään 23v.

Vierailija kirjoitti:

Suuri ikäero tuo varmasti omat haasteensa suhteeseen. Ikäero ei välttämättä näy vielä, mutta me kaikki vanhenemme ja saatat tulevaisuudessa olla jo 50-vuotiaana miehesi omaishoitaja. Myös jälkikasvun hankkimista noin suurella ikäerolla kannattaa miettiä useamman kerran. Jaksaako mies olla tasavertainen ja osallistuva vanhempi lapsille?

Hänelle on tehty vasektomia niin emme voisi saada lapsia. En tiedä haluaisinko edes lapsia, tuskin haluaisin ja hänen kanssaan tuntuisi että ei haittaisi yhtään vaikkemme tekisi tai pysty niitä tekemään. Hän on aivan erilainen kuin pari edellistä miestä, todella kiltti, huomaavainen ja aivan uskomattoman ihana. On kokenut paljon ja ollut vankilassa ja elänyt todella raskasta elämää, tullut uskoon ja muuttanut elämänsä. On jotenkin aivan erilainen ja ihana mitä edelliset eivät olleet.

Ei se nuorempana haittaa, mutta kun on 50v ja mies 76v, niin kyllä ollaan ihan eri elämänvaiheessa. Huonommaksi menee jo silloin, kun mies jää eläkkeelle ja itse on vasta 37v. Silloin alkaa viimeistään se kontrollointi ja valitus työmatkoista tai ihan vain ystävien tapaamisesta.