Aikuinen tytär ei syö.
Olen aivan voimaton asian suhteen.
Kolmekymppinen tyttäreni kuihtuu silmissä, ekäi varmaan paina enää viittäkymmentä kiloa. Solisluut törröttävät paidan kaula-aukosta ja lapaluut näkyy paidan läpi. Kyläillessään juo vain kahvia. On lakannut käyttämästä maitoakin siinä. Sanoo aina syöneensä juuri.
Olen koittanut kysyä ystävällisesti, turhautuneena olen myös suuttunut. Sitä kadun, koska hän on selvästi sairas. Ehkä tajuaa itsekin, mutta ei halua puhua aiheesta eikä kuulemma halua apua. Ahdistuu silminnähtävästi.
Voinko tehdä mitään? Lähetin juuri sähköpostia syömishäiriöliittoon, mutta olisi kiva kuulla, jos täällä on jollain samankaltaisia kokemuksia.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole syömisestä vaan sen takana olevasta ongelmasta. Mikä on saanut tytön etsimään hallinnantunnetta? Mitä perheessänne on tapahtunut? Onko isä kuvioissa?
Kolmekymmentävuotiaalla yksiasujalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole syömisestä vaan sen takana olevasta ongelmasta. Mikä on saanut tytön etsimään hallinnantunnetta? Mitä perheessänne on tapahtunut? Onko isä kuvioissa?
Kolmekymmentävuotiaalla yksiasujalla?
Ei se 18-vuoden ikä muuta ihmistä tunteettomaksi olioksi, joka ei taivu haasteiden ja menetysten edessä. Mukavahan se olisi, jos ikä toisi jonkun suojamuurin.
Ei siihen kuulu viivaa, mutta meni jo.
- 3
On ilmeisimmin sairastunut anoreksiaan ja tarvitsee apua, mitä pikemmin, sen parempi. Hyvä, että laitoit viestiä Syömishäiriöliittoon, soita jos eivät vastaa.
Onko tyttärellä stressiä pahasti jostain? Onko tapahtunut jotain traumaattista, esim ero tms?
Ei auta yhtään, jos naputat syömisestä, vaikka tottakai ymmärrän, että olet huolesta sekaisin. Hyvä olisi, kuten edellinen postaaja sanoi, jos saisit selville mikä häntä ahdistaa. Anoreksiassa on kyse juuri kontrollintarpeesta, joka puolestaan juontaa usein ahdistaviin asioihin.
Sen voi tietenkin sanoa, että on huolissaan syömättömyydestä, mutta pakottaa ei voi.
Toivottavasti pääsee avun piiriin pian! Voimia äidille. ❤️
Terv. Anoreksiasta parantunut
Tyttö oli nuorena ylipainoinen, mutta on sittemmin laihduttanut itsensä normaalipainoiseksi. Lapsuudessa ei ollut mitään erityisen traumaattista. Olen ollut aina yh, mutta hyvässä työssä, joten mistään ei ole ollut puutetta.
Nyt tämä korona heitti tilanteen hänen kohdallaan kaiken sekaisin. Oma teoriani on, että kyseessä on nimenomaan ahdistus epävarmasta tulevaisuudesta ja ruoka on ainoa asia, jota hän voi itse tällä hetkellä kontrolloida.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Tyttö oli nuorena ylipainoinen, mutta on sittemmin laihduttanut itsensä normaalipainoiseksi. Lapsuudessa ei ollut mitään erityisen traumaattista. Olen ollut aina yh, mutta hyvässä työssä, joten mistään ei ole ollut puutetta.
Nyt tämä korona heitti tilanteen hänen kohdallaan kaiken sekaisin. Oma teoriani on, että kyseessä on nimenomaan ahdistus epävarmasta tulevaisuudesta ja ruoka on ainoa asia, jota hän voi itse tällä hetkellä kontrolloida.
- ap
Minä puhun nyt vain minuna, mutta kyllä se isän puuttuminen on tyhjiö, mitä ei voi korjata. Onko hänellä ketään toista turvallista aikuista entä miespuolisia? Itse menetin isäni enkä ikinä toipunut siitä. Minulla on myös syömishäiriö, mistä en ole päässyt eroon. Minulla on valtavasti kertynyttä tuskaa, mitä elän joka päivä. En ole asiantuntija enkä osaa ratkaista ongelmaa. Voin vain kertoa oman kokemukseni, mutta minulla ei ole ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö oli nuorena ylipainoinen, mutta on sittemmin laihduttanut itsensä normaalipainoiseksi. Lapsuudessa ei ollut mitään erityisen traumaattista. Olen ollut aina yh, mutta hyvässä työssä, joten mistään ei ole ollut puutetta.
Nyt tämä korona heitti tilanteen hänen kohdallaan kaiken sekaisin. Oma teoriani on, että kyseessä on nimenomaan ahdistus epävarmasta tulevaisuudesta ja ruoka on ainoa asia, jota hän voi itse tällä hetkellä kontrolloida.
- ap
Minä puhun nyt vain minuna, mutta kyllä se isän puuttuminen on tyhjiö, mitä ei voi korjata. Onko hänellä ketään toista turvallista aikuista entä miespuolisia? Itse menetin isäni enkä ikinä toipunut siitä. Minulla on myös syömishäiriö, mistä en ole päässyt eroon. Minulla on valtavasti kertynyttä tuskaa, mitä elän joka päivä. En ole asiantuntija enkä osaa ratkaista ongelmaa. Voin vain kertoa oman kokemukseni, mutta minulla ei ole ratkaisua.
Hän on ollut aina läheinen isäni, vaarinsa kanssa. Sen lisäksi hänellä on 4 kummitätiä, joista kahden kanssa on läheinen. Samaten serkkuni on melkein kuin toinen äiti hänelle. Hän on ennen puhunut ja pystynyt juttelemaan heidän kanssa, mutta on nyt huomattavan sulkeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö oli nuorena ylipainoinen, mutta on sittemmin laihduttanut itsensä normaalipainoiseksi. Lapsuudessa ei ollut mitään erityisen traumaattista. Olen ollut aina yh, mutta hyvässä työssä, joten mistään ei ole ollut puutetta.
Nyt tämä korona heitti tilanteen hänen kohdallaan kaiken sekaisin. Oma teoriani on, että kyseessä on nimenomaan ahdistus epävarmasta tulevaisuudesta ja ruoka on ainoa asia, jota hän voi itse tällä hetkellä kontrolloida.
- ap
Syömishäiriö on koko elämän mittainen taisto, ylipainosta alipainoon on hyvin normaalia, kun lähdetään laiduttamaan pitäisi se tehdä varoen, ei kokukuttavin dietein ja liikaa treenaten. terveellistä kotiruokaa ja hyötyliikuntaa, ne riittää jokaiselle, mutta kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa jos on kärsinyt syömishäiriöistä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö oli nuorena ylipainoinen, mutta on sittemmin laihduttanut itsensä normaalipainoiseksi. Lapsuudessa ei ollut mitään erityisen traumaattista. Olen ollut aina yh, mutta hyvässä työssä, joten mistään ei ole ollut puutetta.
Nyt tämä korona heitti tilanteen hänen kohdallaan kaiken sekaisin. Oma teoriani on, että kyseessä on nimenomaan ahdistus epävarmasta tulevaisuudesta ja ruoka on ainoa asia, jota hän voi itse tällä hetkellä kontrolloida.
- ap
Tästä saattaa hyvin olla kyse. Korona on pistänyt monen ihmisen elämän elämän sekaisin ja etenkin mielenterveyden.
Kyse ei ole syömisestä vaan sen takana olevasta ongelmasta. Mikä on saanut tytön etsimään hallinnantunnetta? Mitä perheessänne on tapahtunut? Onko isä kuvioissa?