Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää elämälle tarkoitus tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen?
12.12.2020 |
Vähänpä sitä tiesi kun miehen kanssa jätettiin 2,5v sitten ehkäisy pois ja alettiin haaveilla vauvasta. Nyt on rankat hoidot läpikäytynä ja niiden tulos 0 positiivista raskaustestiä. Ei missään vaiheessa edes yhtäkään haamuviivaa testiin, mun keho ei yksinkertaisesti suostu raskautumaan. Mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt ja alussa meille annettiin suuria toiveita hoitohenkilökunnan taholta jopa kevyiden hoitojen onnistumisesta, mikä tuntuu nyt entistä pahemmalta. Tuntuu, ettei elämällä ole enää mitään tarkoitusta enkä tule enää koskaan olemaan onnellinen. Ja ennenkuin joku tulee irvailemaan että mitäs ryhdyitte lapsentekoon yli-ikäisinä, niin olen 32-vuotias.
Kommentit (134)
Juurihan täällä oli pitkä ketju siitä, miten ilman lapsiakin voi elää onnellista elämää. Toki onhan tuo outoa jos ei mitään vikaa ole löytynyt eivätkä IVF-hoidotkaan ole toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli, voit raskautua milloin vaan :) Toivo ei ole menetetty mutta todellakin kannattaa laittaa asia ns. takavasemmalle ja keskittya muihin asioihin, jotka voivat olla mita vaan, mika sua kiinnostaa :) Lapsi tulee, jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs adoptointi?
Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.
Köyhä elämä jos omat lapset ovat sen ainoa tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko pohtineet adoptiota?
Ystäväni muuten raskautui kolmen vuoden yrityksen jälkeen. Tuli uudelleen raskaaksi, kun esikoinen oli 3,5-vuotias. Mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt. Eli toivoa on, jos kerran mitään vikaa ei ole löytynyt.
Onko adoptio vaihtoehto? Eräs tuttavani sai juuri hiljan adoptoitua lapsen (tosin pitkä prosessihan se on) kun ei muuten voinut saada lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs adoptointi?
Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.
Tässä tapauksessa on hyvä jos omiakaan ei tule. Tiesitkö että lapset tulevat hyvin kalliiksi.
Tuo lapsettomuus on oikeasti ihan hirveä tie kulkea, muistan kun itsekin itkin epätoivoisena negatiivinen raskaustesti kädessä ja yritin tahdonvoimalla nähdä siinä toisen viivan. Ehdottomasti synkin ajanjakso elämässäni, varsinkin kun alussa oli toiveikas ja naiivi ja oli jopa miettinyt lapselle nimen valmiiksi. Eivätkä hoidotkaan nykyään auta läheskään kaikkia, vaikka monet toisin luulevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa sijaisperheeksi. Saat suurimmat lapsihaaveet syrjään. Veikkaan, että osasyy raskaudettomuuteen on stressi, joten kunhan se vähän hellittää niin voi mahdollisesti tärpätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs adoptointi?
Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.
Tässä tapauksessa on hyvä jos omiakaan ei tule. Tiesitkö että lapset tulevat hyvin kalliiksi.
Voi elämä mikä kommentti taas kerran - eivät ihmiset normaalisti joudu laittamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja lapsen HANKINTAAN. Sitä paitsi eivät kaikki edes halua adoptiolasta, sillä ei se ole sama asia kuin biologinen oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisperheeksi ryhtymistä tulin itsekin ehdottamaan. Hyviä perheitä kaivataan aina tähän työhön. Ja toiminnassa huomioidaan niin lasten kuin perheidenkin toiveita, onko kyse muutamasta viikosta vai mahdollisesti aikuisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa sijaisperheeksi. Saat suurimmat lapsihaaveet syrjään. Veikkaan, että osasyy raskaudettomuuteen on stressi, joten kunhan se vähän hellittää niin voi mahdollisesti tärpätä.
Olin juuri tulossa sanomaan tämän saman. Kannattaa suunnata energiansa muualle kuin suremiseen, niin hankalaa kuin se onkin. Olen itse käynyt saman polun läpi, ja nyt moninkertaisena sijaisvanhempana, ja liki kuusikymppisenä voin sanoa, että minulla on suuri perhe, josta olla onnellinen. Eiväthän ne biologisia ole kukaan, mutta useimmat kohtelevat kuin olisin heidän äitinsä ja lastensa isovanhempi. Hyvin palkitsevaa sekin.
On niin paljon lapsia, joille oma perusperhe ei ole onnistunut syystä tai toisesta tarjoamaan lapsuuden tukea ja turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisperheille taitaa tosiaan olla kaiken aikaa kasvava tarve. Antakaa rakkautta jonkun muun jo olemassa olevalle lapselle. Ja tosiaan surullista jos ei elämälleen mitään muuta tarkoitusta keksi kuin lisääntyminen.
Vierailija kirjoitti:
Eli, voit raskautua milloin vaan :) Toivo ei ole menetetty mutta todellakin kannattaa laittaa asia ns. takavasemmalle ja keskittya muihin asioihin, jotka voivat olla mita vaan, mika sua kiinnostaa :) Lapsi tulee, jos on tullakseen.
Tarkoitat varmasti hyvää, enkä halua olla ilkeä, mutta juuri tuollaista tahattomasti lapseton ei halua kuulla. Kun todellakin joskus se toivo on täysin ja totaalisesti menetetty, turha edes haaveilla tulevansa raskaaksi. Nämä ovat todella kipeitä asioita.
- ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Sijaisperheeksi ryhtymistä tulin itsekin ehdottamaan. Hyviä perheitä kaivataan aina tähän työhön. Ja toiminnassa huomioidaan niin lasten kuin perheidenkin toiveita, onko kyse muutamasta viikosta vai mahdollisesti aikuisuuteen asti.
Jännää miten tätä aina ehdotetaan "helpoksi ratkaisuksi" lapsettomille. Nuo sijaislapset saatetaan ensiksikin ottaa pois koska tahansa ja heillä voi lisäksi olla kaikenlaisia ongelmia, minkä vuoksi sijaisperheenä toimiminen ei todellakaan sovi kaikille.
Aika "vähän" aikaa ootte yrittänyt, montako ivf/icsiä teille on tehty? Kun eihän ne heti ekasta tärppää.
Tukiperheeksi tai perhepäivähoitajaksi rupeaminen.
Ehkä teidän solut ei vaan sovi yhteen. Ei olisi eka pari jotka hedelmällisiä muiden kanssa mutta ei keskenään.
Kokeile inseminaatiota lahjasoluilla. Jos miehesi suostuu...
Entäs adoptointi?