APUA! 9-vuotias ihan hirveä, miten toimin?
9-vuotiaan kanssa mennyt ihan täysin hermot! Hän on koulussa mallioppilas, saa hyviä numeroita, liikunnallinen, tunnollinen, reilu kaveri ja jopa oppilaskunnassa. Kova jännittämään tosin ja paljon pelkoja.
Kotona hän on röyhkeä, kiusaa ja härnää pikkusisarusta, vastailee nenäkkäästi, vitkuttelee tahallaan, valittaa ruoasta, uhmaa ja ilkeilee. Hän ei halua mennä harrastuksiin ja kun sanon, että se on täysin vapaaehtoista ja saa lopettaa, hän ei halua sitäkään. Harrastuksiin kun olen sopinut kimppakyydin, niin ei sitten halua lähteä. Tuntuu, että kunnioitus on nollassa.
Äsken pyysin häntä 3 kertaa laittamaan telkkarin kiinni. Mitään ei tapahtunut ja sanoi sulkevansa kun ohjelma loppui mutta jatkoi sitten seuraavaan. Sanoin ei ja pyysin kaukosäätimen. Ei suostunut antamaan ja härnäsi ja minusta jopa kiusasi minua. Otin säätimen ja hänen kännykkänsä ja vein rauhassa pois. En jaksa huutaa hänelle. En aio antaa takaisin. Samalla rauhassa peruutin pullan leivonnan tästä päivältä (aiemmin suunniteltu, hän rakastaa leipomista ja pullaa). Mutta mitäs nyt? Auttakaa kokeneemmat! Alan olla tosi väsynyt ja keinot lopussa :(
Kommentit (33)
Mietipä miltä tuntuisi, jos oma äitisi sanoisi sinulle, että pane nyt se telkkari kiinni ja ottaisi lopulta kaukosäätimen kädestäsi. Mitä sanoisit, jos oma äitisi tulisi kotiisi ja kauhistelisi sotkua ja käskisi heti siivoamaan, kun kaikki ei ole tiptop. Mieti aina omaa käytöstäsi nuorta kohtaan, miltä tuntuisi, jos oma äitisi, puolisosi tai joku ystäväsi tekisi samoin sinua kohtaan. Näin ymmärrät miltä lapsestasi tuntuu.
Kuulostaa siltä, etta tunnollisuus koulussa ja tilanteiden jännittaminen "kostautuu" kotona, turvallisessa ympäristossä, kiukutteluna ja uhmaamisena. Isottelee kotona, kun koulussa/kavereiden kanssa ei uskalla laittaa vastaan. Voi olla, etta kilttinä kaverina jää myös toisten jalkoihin ja ottaa kotona tämän takaisin.
Juttelisin asiasta ja kertoisin tajuavani, mistä on kyse. Todennäköisesti kieltää asian mutta myös tajuaa, että olet tilanteessa kartalla. Turvalliset rajat edelleen kotona, kuten olet pitänytkin.
Hyvä, huutaa ei tarvitse mutta pidä jämäkästi kuria. Puhelin päiväksi talteen jos varoituksista huolimatta käyttäytyy huonosti. Voisiko olla uupunut tai jopa hieman masentunut? Jos koulussa jaksaa tsempata noin hyvin vaikka on kova jännittämään yms. Tehkää niitä mukavia asioita kotona, enemmän leivontaa ja sellaista jos hän siitä tykkää. Voi olla hyvin terapeuttista lapselle.
Lakatkaa olemasta koko ajan jälkikasvunne niskassa komentelemassa "kasvatuksen" nimissä.
Antakaa niiden kersojenne olla joskus ihan rauhassa edes kotonaan, kun koulussa pitää pingottaa ja pärjätä.
Leipokaa sitä pullaa. Pätemättä.
Olkaa mieluummin onnellisia kuin aina oikeassa ja niin perkeleellisen pedagogisia.
Rentoutukaa jukulauta.
Johdonmukainen käytös. Ja kannattaa myös valita, mitä lapselta vaatii. Ei joka asiasta kannata vääntää, anna liekaa yhdessä asiassa ja kiristä toisessa.
Ja sitä paitsi, lapsella on oikeus ja lupa myös raivota ja näyttää tunteensa. Niitä kiiltokuvalapsia on vain elokuvissa. Jos hillitsee itsensä aina ja kaikkialla, on tunteiden ja oman tahdon purkauduttava jossain muualla = kotona. Anna huutaa jos siltä tuntuu.
Ja tuohan kuulostaa ihan normaalilta 9-vuotiaalta, ei mun mielestä mitään erityistä. Kuuluu lapsen luonteen kasvamiseen.
Nyt netti kiinni ja hittoon sieltä vauvapalstalta!
Mähän sanoin että saat 5minuuttia palstailla!
No niin , nyt on viikonlopun saunavuoro tästä hyvästä peruttu! Olisit totellu!
Ymmärrän, että on rasittavaa. Mutta älä ota leipomista pois :(
Kuulostaa siltä, että lapsi kokee kunnioituksen puutetta - sinuna hellittäisin vähän!
Jos ihminen kokee, että häntä arvostetaan omana itsenään, hän ei koe katkeruutta ja kapinan tarvetta. Älä ole niin tiukka, osoita luottamusta, ja anna hänen itsenäistyä myös omilla ehdoillaan!
Harrastuksiin voi mennä polkupyörällä. Silloin se ei ole kenenkään muun ongelma kuin itsensä jos ei huvita.
Kiitos! Arvostan kommenttejanne paljon. Annan lapselle liekaa, koska ymmärrän, että on raskasta jännittää ja tosiaan, hän on pienikokoinen ja kiltti, eli altavastaaja koulussa. Hyvä pointti tuo että isottelee sitten meille kun uskaltaa. Puhun hänen kanssaan.
En painosta häntä, mutta telkkaria ei voi tuijottaa koko päivää ja kun pyydän, niin se pitää laittaa pois. Ei minua tarvitse härnätä. Lapsi harrastaa joukkuelajia ja siihen kuuluu, että harrastuksessa käydään. Hän saa lopettaa , mutta ei itse halua. Olen sanonut, että kerta viikossa riittää myös. Kuitenkin lähteminen on aina taistelua. Ja nyt hän haluaisi vielä jatkaa toista harrastusta! Olen rauhassa selittänyt, että lajit maksavat ja on ok jäädä tauolle, mutta se ei käy että me maksamme ja järkkäämme ja sitten aina hirveän vaikeaa lähteä. Parempi olisi sitten ilman harrastusta. Annamme hänelle paljon tilaa, mutta silti hän kiusaa ja härnää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietipä miltä tuntuisi, jos oma äitisi sanoisi sinulle, että pane nyt se telkkari kiinni ja ottaisi lopulta kaukosäätimen kädestäsi. Mitä sanoisit, jos oma äitisi tulisi kotiisi ja kauhistelisi sotkua ja käskisi heti siivoamaan, kun kaikki ei ole tiptop. Mieti aina omaa käytöstäsi nuorta kohtaan, miltä tuntuisi, jos oma äitisi, puolisosi tai joku ystäväsi tekisi samoin sinua kohtaan. Näin ymmärrät miltä lapsestasi tuntuu.
Nimenomaan. En usko että kukaan kohtelee toisia tarkoituksella noin epäkunnioittavasti... he kai ajattelavat vain asiaa, ja heitä harmittaa jos eivät hallitse asioita. Mutta kun siinä on se toinen ihminenkin ja hänen tunteensa. Puhumattakaan lapsesta, johon nähden aikuisella on helposti ylivalta.
Telkkaria ei tarvitse tuijottaa koko päivää, olet oikeassa. Mutta miksi ette nyt leivo sitä pullaa? Vai pitäisikö istua sohvalla kädet ristissä?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsi kokee kunnioituksen puutetta - sinuna hellittäisin vähän!
Jos ihminen kokee, että häntä arvostetaan omana itsenään, hän ei koe katkeruutta ja kapinan tarvetta. Älä ole niin tiukka, osoita luottamusta, ja anna hänen itsenäistyä myös omilla ehdoillaan!
Jos auktoriteetti haluaa itselleen kunnioitusta, niin silloin nimenomaan pitää olla tarkka siinä, että ei suvaitse röyhkeyttä ja nenäkkyyttä itseään kohtaan. Se, että auktoriteettihenkilö sallii jonkun muun pitävän hän pilkkanaan on pahinta mahdollista myrkkyä henkilön auktoriteetille.
Tästä syystä ihan laissakin kaikenlaiset hyökkäykset ja avoin niskoittelu viranomaisia vastaan ovat erityisen rangaistavia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Arvostan kommenttejanne paljon. Annan lapselle liekaa, koska ymmärrän, että on raskasta jännittää ja tosiaan, hän on pienikokoinen ja kiltti, eli altavastaaja koulussa. Hyvä pointti tuo että isottelee sitten meille kun uskaltaa. Puhun hänen kanssaan.
En painosta häntä, mutta telkkaria ei voi tuijottaa koko päivää ja kun pyydän, niin se pitää laittaa pois. Ei minua tarvitse härnätä. Lapsi harrastaa joukkuelajia ja siihen kuuluu, että harrastuksessa käydään. Hän saa lopettaa , mutta ei itse halua. Olen sanonut, että kerta viikossa riittää myös. Kuitenkin lähteminen on aina taistelua. Ja nyt hän haluaisi vielä jatkaa toista harrastusta! Olen rauhassa selittänyt, että lajit maksavat ja on ok jäädä tauolle, mutta se ei käy että me maksamme ja järkkäämme ja sitten aina hirveän vaikeaa lähteä. Parempi olisi sitten ilman harrastusta. Annamme hänelle paljon tilaa, mutta silti hän kiusaa ja härnää. Ap
Lapsi alkaa kiusata ja härnätä juuri siksi, että annetaan liikaa tilaa, eikä ole topakkaa kuria. Lapset tarvitsevat sen kurin ja tiukan esivallan (=vanhemmat) jotta voivat hyvin.
Liika tilan antaminen ja painostamisen välttely tekee vain hallaa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Arvostan kommenttejanne paljon. Annan lapselle liekaa, koska ymmärrän, että on raskasta jännittää ja tosiaan, hän on pienikokoinen ja kiltti, eli altavastaaja koulussa. Hyvä pointti tuo että isottelee sitten meille kun uskaltaa. Puhun hänen kanssaan.
En painosta häntä, mutta telkkaria ei voi tuijottaa koko päivää ja kun pyydän, niin se pitää laittaa pois. Ei minua tarvitse härnätä. Lapsi harrastaa joukkuelajia ja siihen kuuluu, että harrastuksessa käydään. Hän saa lopettaa , mutta ei itse halua. Olen sanonut, että kerta viikossa riittää myös. Kuitenkin lähteminen on aina taistelua. Ja nyt hän haluaisi vielä jatkaa toista harrastusta! Olen rauhassa selittänyt, että lajit maksavat ja on ok jäädä tauolle, mutta se ei käy että me maksamme ja järkkäämme ja sitten aina hirveän vaikeaa lähteä. Parempi olisi sitten ilman harrastusta. Annamme hänelle paljon tilaa, mutta silti hän kiusaa ja härnää. Ap
Pienikokoisuus poikien maailmassa ei ole helppoa! Voi olla julmaakin tuntea koko ajan olevansa fyysisesti heikompi. Ja joukkuelajissa pärjääminen siihen lisäksi. Tuttavallani on pienikokoinen poika myös ja on tosi kova suustaan. Jollain se koko pitää kompensoida ja teidän poika tekee sen vaan kotona, koska on kiltti jännittäjäluonne muualla.
No lakkaa sinä ensin kiusaamasta lastasi
Meillä alkoi vähän samanlainen vaihe, kun lapsi oli 9-10. Ennen niin kivasta isoveljestä tuli pikkuveljeään kiusaava ja muutenkin rasittavan näsäviisas ja vastaan inttävä. Koulussa mallioppilas. Hain apua perheneuvolasta, josta ei niinkään konkreettista apua ole ehkä tullut, mutta pohdittua asioita muista näkökulmista. Poika käy siellä nyt kanssa juttelemassa 1-2 kertaa kuussa. Ajan kuluminen on varmaan osaltaan auttanut, sitten perheneuvola ja se, että yritän kiinnittää huomiota siihen, että annan kahdenkeskistä aikaa ja positiivista palautetta riittävästi. Välillä on kyllä todella vaikea keksiä mitään positiivista ja huomaa, että tulee liikaa motkotettua mikä pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä alkoi vähän samanlainen vaihe, kun lapsi oli 9-10. Ennen niin kivasta isoveljestä tuli pikkuveljeään kiusaava ja muutenkin rasittavan näsäviisas ja vastaan inttävä. Koulussa mallioppilas. Hain apua perheneuvolasta, josta ei niinkään konkreettista apua ole ehkä tullut, mutta pohdittua asioita muista näkökulmista. Poika käy siellä nyt kanssa juttelemassa 1-2 kertaa kuussa. Ajan kuluminen on varmaan osaltaan auttanut, sitten perheneuvola ja se, että yritän kiinnittää huomiota siihen, että annan kahdenkeskistä aikaa ja positiivista palautetta riittävästi. Välillä on kyllä todella vaikea keksiä mitään positiivista ja huomaa, että tulee liikaa motkotettua mikä pahentaa tilannetta.
Silloin kun on tarpeen antaa negatiivista palautetta niin ei kannata jäädä motkottamaan. Sen sijaan lähtökohdaksi kannattaa ottaa se, että käskee lasta kerran, ja jos käsky ei korjaa lapsen käytöstä, niin uutta käskyä ei enää tule, vaan sen jälkeen joko rangaistaan tuntuvasti tai pakotetaan muuten lapsi korjaamaan käytöksensä. Jämäkkä ja johdonmukainen linja siis.
Apuvälineinä voi käyttää esim. kirjallisten sääntöjen laatimista lapsille tai ns. käytöstaulua mihin kirjataan ruksein vähäisempi huono käytös, ja kun on tietty määrä rukseja täynnä, niin tulee rangaistus.
Olisin tosi kiitollinen neuvoista! Ap