Onko viiskymppisenä enää mitään tehtävissä huonolle itsetunnolle?

Kognitiivinen käytösterapia voisi auttaa :)

Tuo kuulostaa mielenkiintoiselta, kiitos. Oletan, että sen avulla opetellaan uusia tapoja reagoida tilanteissa, joissa normaalisti tulee ne negatiiviset ajatukset, riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteet jne.? Ap

Kuin omasta kynästäni! Olen nelikymppinen ja aivan samanlainen kuin sinä ap. Olen aina ollut jännittäjä. Ystäviä on kuitenkin aina ollut, en ole koskaan kokenut olevani yksinäinen ja työssä koen olevani pidetty. Ei ole kiusattu ikinä, mitä nyt yläasteella joku saattoi sanoa jotain ikävää ulkonäöstäni, mutta ne olivat ihan satunnaisia yksittäisiä kommentteja.

En oikein usko että terapiasta olisi apua ainakaan itselleni. Menneisyydessä ei ole mitään mikä olisi voinut aiheuttaa jännittämisen. Kotona on aina kannustettu ja välit on edelleen lämpimät.

Mutta tämä kyllä ihan valtavasti vie voimavaroja. Jännitän esim palavereja ihan hirveästi, etenkin jos esimiehet on paikalla. Jännitän myös kaikkea muutakin ja erityisesti uusia tilanteita. Myös vanhempainillat kauhistus.

Nuorempana toivoin että jännittäminen helpottaisi iän myötä, mutta niin ei ole käynyt. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Pelkään että jännittäminen vie vielä työkyvyn kokonaan. 10 vuotta olen ollut samassa firmassa, eikä tämä jännitys helpota. Kun tiimiin tulee uusia jäseniä, niin he ovat heti jotenkin tosi rentoja, heittävät huulta palaverissa ym sillä aikaa kun itse koitan vaan keskittyä hengittämiseen. Varsinaisen työni hoidan kuitenkin moitteetta ja siksi kai olen niin pitkään saanut jatkaakin samassa firmassa.

Ihan olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku on saanut apua jostakin. Beetasalpaajia syön pahimpina työpäivinä, mutta varsinaista ongelmaa ne ei kuitenkaan poista.

Vierailija kirjoitti:

Kuin omasta kynästäni! Olen nelikymppinen ja aivan samanlainen kuin sinä ap. Olen aina ollut jännittäjä. Ystäviä on kuitenkin aina ollut, en ole koskaan kokenut olevani yksinäinen ja työssä koen olevani pidetty. Ei ole kiusattu ikinä, mitä nyt yläasteella joku saattoi sanoa jotain ikävää ulkonäöstäni, mutta ne olivat ihan satunnaisia yksittäisiä kommentteja.

En oikein usko että terapiasta olisi apua ainakaan itselleni. Menneisyydessä ei ole mitään mikä olisi voinut aiheuttaa jännittämisen. Kotona on aina kannustettu ja välit on edelleen lämpimät.

Mutta tämä kyllä ihan valtavasti vie voimavaroja. Jännitän esim palavereja ihan hirveästi, etenkin jos esimiehet on paikalla. Jännitän myös kaikkea muutakin ja erityisesti uusia tilanteita. Myös vanhempainillat kauhistus.

Nuorempana toivoin että jännittäminen helpottaisi iän myötä, mutta niin ei ole käynyt. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Pelkään että jännittäminen vie vielä työkyvyn kokonaan. 10 vuotta olen ollut samassa firmassa, eikä tämä jännitys helpota. Kun tiimiin tulee uusia jäseniä, niin he ovat heti jotenkin tosi rentoja, heittävät huulta palaverissa ym sillä aikaa kun itse koitan vaan keskittyä hengittämiseen. Varsinaisen työni hoidan kuitenkin moitteetta ja siksi kai olen niin pitkään saanut jatkaakin samassa firmassa.

Ihan olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku on saanut apua jostakin. Beetasalpaajia syön pahimpina työpäivinä, mutta varsinaista ongelmaa ne ei kuitenkaan poista.

Täällä myös yksi samanlainen. Voisin allekirjoittaa joka sanan. Välillä tekisi mieli vain jäädä kotiin ja syrjäytyä kun aivan tavallisetkin asiat jännittää niin että ne vievät keskittymiskyvyn ja vievät itsetunnon pohjalle.

Nämä tunteet ovat hyvin tavallisia, ap. Moni itsevarmalta vaikuttava on todellisuudessa ujo ja epävarma.

Mutta kannattaa tosiaan yrittää muokkautua hieman ja harjoitella "kanssakäymistä". Sekin kasvattaa itsetuntoa että asettaa jonkin tavoitteen itselleen ja saavuttaa sen, ei tarvi olla mikään isokaan juttu. Tai joku kurssi jolla joudut pois normaaliympyröistä ja oppimaan uutta, vaikka purjehdus tai ratsastus tms.

Tekstisi kuulostaa tutulta ap. Tosin minulla on kiusaustaustaa koulusta ja olen todella herkkä. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä olen sosiaalinen, vaikka perusluonteeltani olen vähän erakko. Olen itse saanut apua erityisesti hypnoosiin perustuvasta suggestoterapiasta. Kaikenlaista muutakin on tullut kokeiltua. Hyviä ohjeita tässä ketjussa mielestäni, esim. uuden, ihan erilaisen jutun opettelu tai harrastaminen on auttanut myös minua siinä, että olen saanut vähän lisää itsevarmuutta. Tsemppiä paljon sinulle ja muille epävarmoille ja jännittäjille! Haluaisin uskoa, että itseään vaivaavaan asiaan on löydettävissä apua  ja voi kehittyä, vähän kerrassaan tai ainakin saada niitä voimakkaimpia epäonnistumisen tai epävarmuuden tunteita hälvennettyä, vaikka jännittäisikin joissakin tilanteissa. 

Tätä vois lähestyä ainakin kahdelta eri kantilta. Kehon kautta: lääkkeet ja/tai hengitys- yms. harjoitukset. Älyn kautta: pohtimalla, mikä oikein jännittää ja voisiko sille tehdä jotain. Ja voisihan nämä yhdistääkin. En ole mikään ammatti-ihminen, ja ehkä sellaisen apu olisi tarpeen, jos kyse vaikeasta jännittämisestä. Mutta jos haluat kokeilla omahoitoa, niin suosittelen seuraavia helppoja metodeja:

1. Aina kun huomaat jännittäväsi, keskity hengittämään syvään ja rauhallisesti hetken aikaa. Tämä on uskomattoman yksinkertainen ja tehokas tapa laukaista jännityksiä.

2. Mieti, mikä sinua oikeastaan jännittää ja miksi olet niin herkkä muiden katseille. Mikä on pahinta, mikä voisi tapahtua? Käy pahin läpi mielessäsi ja totea, että no niin, siitäkin selvittiin. Voit myös tarkkailla todella itsevarmoja ihmisiä. Vaikkapa Trumpia, joka hävisi vaalit, mutta uskoo edelleen voittaneensa ne, ja mikä hulluinta, tällä itsevarmuudellaan saa edelleen suuret joukot taakseen. Ilman mitään substanssia. Sinulla on varmasti paljon enemmän ansioita omassa työssäsi, ei pitäisi olla mitään objektiivista syytä epävarmuuteen.