Lapset tulivat etävanhemmalta

Just tollasta on meillä kun tullaan vaikka Linnanmäeltä kotiin tai vaikka jostakin muualta reissusta. Lapset vaan väsyy, kun on niin paljon aktiviteettia ja virikkeitä elämänmenossa, ei tarvi olla kuin vähän innostuneita jostakin. Se kuuluu asiaan, älä vaan ala heitä tynnyriin pistämään ja passivoitumaan tuleviksi sohvaperunoiksi.

haluatko yksinhuoltajuuden ap?

Tutulta kuulostaa. Välillä herra on tullut väsyneenä, nälkäisenä ja äkäisenä.



Kauanko teillä on erosta?



Onko lasten perusasiat etäkodissa ok?

Meidän muksut menee pitkin seiniä aina kun on ollut jotakin jännää tavallisuudesta poikkeavaa. Jopa karkkipäivä saattaa joskus aiheuttaa...

siipiä vailla sunnuntai-iltaisin kotiin tullessaan. Ihan poikki. Koskaan ei saa nukuttua tarpeeksi siellä, kun lasta ei viedä nukkumaan sänkyyn vaan hän nukahtaa sitten joskus isän katsoessa telkkaria... Ja kiukuttelee kun kotona on säännöt eikä saa mitä haluaa, kuten makaroonia ketsupilla aamiaiseksi jota isä kuulemma aina laittaa... Kesällä menossa sinne 4 viikoksi, saa nähdä mitä lapsesta jäljellä sen jälkeen!

etä haluaisi jossain vaiheessa lapset viikoksi luokseen. Jos ne lyhyenkin ajan jälkeen ovat noin hajalla, niin mitenkähän kokonaisen viikon jälkeen.



Mutta lohduttavaa kuulla, ettei olla ainoita.

ap

ja vierailujen jälkeen ollaan niin 'väsyneitä' että mennään pitkin seiniä. Tiistaihin mennessä tilanne normalisoituu.



Komppaan kakkosta ei tarkoita että etäperheessä on mitään vikaan...

Meillä vastaavia tarinoita kuulee esim. päiväkodista, yökyläilyjen jälkeen yms. En ole ihan niin vakuuttunut niiden totuusarvoista.

Ja jos lapsen väsymys ja kiukuttelu on tosiaan syy huoltajuuden menetykseen, niin pitänee tehdä itsestäni lastensuojeluilmoitus. Meilläkään ei kovin kummoista erikoisuutta aina tarvita, ennen kuin tilanne on ap:n kuvailema. Nytkin on, joten pitänee huomenna se ilmoitus tehdä. Minä kun vein pienemmät lapseni aamulla tallille, parin viikon päästä 6 vuotta täyttävä sai ensimmäisen kerran ratsastaa ilman taluttajaa ja 1v10kk vanhat kaksoset pääsivät kokeilemaan hiukan hevosen selässä oloa. Oli sen verran jännää, että on sen nyt iltapäivällä huomannutkin.

siipiä vailla sunnuntai-iltaisin kotiin tullessaan. Ihan poikki. Koskaan ei saa nukuttua tarpeeksi siellä, kun lasta ei viedä nukkumaan sänkyyn vaan hän nukahtaa sitten joskus isän katsoessa telkkaria... Ja kiukuttelee kun kotona on säännöt eikä saa mitä haluaa, kuten makaroonia ketsupilla aamiaiseksi jota isä kuulemma aina laittaa... Kesällä menossa sinne 4 viikoksi, saa nähdä mitä lapsesta jäljellä sen jälkeen!

Vaan esim. ihan teidän eronne aiheuttamasta stressistä lapsille.

Poukkoilu kahden kodin välillä ei välttämättä ole mitään ruusuilla tanssimista. Miettikääpä itsenne siihen asemaan...



Oma poikani on välillä kiukkuinen ja itkuinen kun tulee isältään. Ja asiasta keskusteltuamme selvisi että pojalla on mm. kotiintulon jälkeen isää ikävä.



Toinen juttu minkä takia saattavat kiukuta on se että ovat ehkä koko viikonlopun "skarpanneet" eli eivät ole kiukutelleet etävanhemmalleen ja nyt kaikki tunteet purkautuu kotona. Tutuimmalle aikuiselle lapset uskaltavat purkaa kaikki tunteensa kun luottavat että se vanhempi ei heitä hylkää vaikka kiukuttelisivatkin.



Eli syytä ei kannata heti hakea pelkästään etävanhemmasta.

En sano että nuo yllämainitut ovat totta teidän lapsillanne mutta ovat kyllä hyvin yleisiä kiukuttelun syitä erolapsilla.

...niin ovat nyt väsyneitä. Ja ehkäpä olisivat halunneet vielä jäädä etävanhemmalleen ja kiukuttelivat kun piti mennä tylsään kotiin.



t. se tylsä lähivanhempi jonka luona elämä on myös arkea, etävanhemmalla se on juhlaa (ja ihan ymmärrettävästi koska näkevät vaan joka toinen viikonloppu pitempään)

ja ovat taas ihan rikki. Vanhempi (5 v.) huusi ja kiukutteli. Nuorempi (2 v.) samoin, vaikka on yleensä tasainen ja tyytyväinen kaveri. Pistin molemmat päiväunille, nyt ovat kohta nukkuneet kolme tuntia... Ärsyttää, kun tämä on aina samaa, kun tulevat kotiin. Onko muillakin siirtymät tällaisia?

Ikävä kuulla, että lapset reagoivat näin kahden kodin välillä ramppaamiseen. Tämä on yksi niitä asioita, joita pitäsi tosissaan miettiä ennen kuin erotaan. Lapsethan sen eron hinnan maksavat, he sen kaikista konkreettisimmin kokevat.

Minäkin kiukuttelisin jos pitäisi vaeltaa kahden kodin välillä, tottua kaksiin erilaisiin sääntöihin, ikävöidä vanhempaa joka ei ole paikalla ja tietää, että tätä hommaa ei nyt saa pariin viikkoon tehtyä tai puhuttua, kun ei ole tämän alan asiantuntija paikalla.

Älä syytä etävanhempaa, vaikka se helppoa olisikin. Yritä nyt edes lasten vuoksi hoitaa asiat jotenkin niin, että sujuisivat mahdollisimman hyvin. Lapset maksavat jo teidän kahden aikuisen tolloilusta ihan rittävästi.

lapset ovat samanlaisia koko maanantai illan hoitopäivän jälkeen. On ollut ikävä

...viikko viikko meiningillä.



Mietipä itsekin ap jos lähdet matkalle viikonlopuksi niin sehän hirveää hössötystä kokoajan. Ensin matkat eli siirtymiset. Sitten tottuminen uuteen asuinpaikkaan. Seuraava päivä oleilua ja koitetaan nauttia kaikki mahdollinen mikä ehditään koska kohta pitää taas mennä jo kotiin. Seuraavana päivänä onkin jo mielessä että kohta pitää lähteä kotiin ja yhtäkkiä ollaankin jo menossa kotiin. Ja tällaista viikkotolkulla. Ei ihme että lapsia hermostuttaa ja kiukututtaa.



Kuinka erilaista onkaan mennä viikoksi matkalle! Siirtymät ovat aika pienet verrattuna siihen että perillä ollaan viikko. Ei ole kiirettä ängetä kaikkea kivaa yhteen-kahteen päivään vaan voi rauhassa nauttia elämästä. Kivempaa se lapsillekin olisi. Ja tietenkin etävanhemmalle.

Kesällä menossa sinne 4 viikoksi, saa nähdä mitä lapsesta jäljellä sen jälkeen!

Saati sitten jos yhtään epäilyttäisi ovatko edes perusasiat kondiksessa toisessa osoitteessa.

Kesällä menossa sinne 4 viikoksi, saa nähdä mitä lapsesta jäljellä sen jälkeen!

Saati sitten jos yhtään epäilyttäisi ovatko edes perusasiat kondiksessa toisessa osoitteessa.

:(

Jösses! Kauheaa olisi olla kuukausi putkeen erossa omasta lapsesta! Saati sitten jos yhtään epäilyttäisi ovatko edes perusasiat kondiksessa toisessa osoitteessa.

Mietipä sitä asiaa vaikkapa etävanhemman kannalta. Näkee lapsiaan n. 4pvää/kk.

Totta turiset, tuossa on paljon varmasti sellaista, mikä on yleistä.



Toisaalta on myös yleistä, että etävanhempi ei raski laittaa lapsia tarpeeksi ajoissa nukkumaan, pitää heille yhtä tarkkaa rytmiä tai antaa syödä esim. karkkeja tämän tästä (vähän kuin hyvitykseksi erossa olosta). Nämä sotkevat helposti pienen ihmisen vuorokausirytmin ja väsymys nyt saa tunnetusti usean ihmisen ihan äkäiseksi.

tiedän, että lapsilla ei kyllä ole ollut mitään viikonloppujuhlaa siellä. Enemmän se on sellaista, että muksujen pitäisi olla hiljaa, jotta vanhempi saa tehdä töitään rauhassa.



Meillä ei mitenkään onnistuisi viikko-viikko-systeemi. Etä ei kerta kaikkiaan ole niin paljoa vanhempi, että pystyisi ottamaan lapsista noin pitkäksi aikaa vastuuta. Nytkin mieluummin pitää aina yhden yön kuin koko viikonloppua.



ap

mutta kun LAPSEN OIKEUS on tavata kumpaakin vanhempaansa - ei mitään väliä sillä, että voiko lapsi etän luona hyvin.



Tää on niin tuttua. Meillä lapset reagoivat aluksi voimakkaasti isällä olemiseen, kun naiset vaihtuivat ja kodit sitä mukaa. Nyt kun tilanne isön luona on vakaampi, menevät tapaamiset vähän paremmin; ei enää hervotonta itkua ja kiukuttelua isille lähdöstä, ei enää kaameaa väsymystä sieltä tullessa. Tällä hetkellä lapset vaan ovat likaisia ja nuhjuisia palatessaan - mutta pitää tietty olla kiitollinen, että edes palaavat, koska isä ei ole maailman vastuuntuntoisinta sorttia. Mutta minkäs teet? Isän kevyt välinpitämättömyys ei ole peruste tapaamisten eväämiselle..