Ulkopuolisuuden tunne; kaikista pahin? Pahempi kuin kiusaaminen?
Onko teillä kokemuksia siitä, että jäät ulkopuoliseksi jossain porukassa ja miten haavoittavaa se on?
Itse muistan jo lapsuudesta ihan pienenä, kun olin ensimmäisessä harrastuksessa ja jäin ulkopuoliseksi. Nyt aikuisena olen kokenut sen kaikkein pahimmaksi, ja loukkaavimmaksi muodoiksi kiusata.
Kertokaa omia näkemyksiä kiitos...
Kommentit (3)
Aikuisiällä ei enää niin harmita, vaikka ei pääsisi johonki porukkaan esim työpaikalla. Sen sijaan edelleen sattuu, kun omassa kaveripiirissä edelleen toimitaan kuin teinit eikä vaikka kutsuta kaikkia yhteisiin illanviettoihin.
Kyse on omasta kokemuksestasi, ei muiden toiminnasta. Sinä näet ja koet jotain sellaista, mikä ei ole muille totta, joten ei se ole muiden syytäkään.
On kokemusta. Mutta ei se ole minua enää pitkiin aikoihin loukannut eikä satuttanut. Päinvastoin, koen että se suojaa minua. Olen ulkopuolinen, ja siksi minun ei tarvitse välittää, mitä mieltä minusta ollaan. Jos en olisi ulkopuolinen, olisin väistämättä riippuvaisempi yhteisöstä ja sen tuomioista.