Lue keskustelun säännöt.
Miten te luulette, ettei 19v poikanne pärjää armeijassa?
05.12.2020 |
Itse asuin jo 18v naisena yksin omassa vuokrayksiössä. Muistan kun kävin joskus kahvilassa ja se kahvilanpitäjä joka kerta pelkäsi, miten 19v poikansa pärjää armeijassa. Miksi?
Kommentit (18)
Poikani on vasta 15 vuotias, mutta uskon hänen pärjäävän aikanaan armeijassa oikein hyvin. Poika on urheilullinen, fiksu, kätevä käsistään, rauhallinen ja lehmänhermoinen nuori mies, joka on harrastanut partiota vuosia ja ei ole mikään hienohelmainen tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluista kovin, niin se voi toki pelottaa. Siellä tehdään pojasta mies.
m39
Vierailija kirjoitti:
Jos se poika oli sitten jotenkin arka.
Tai sitten huono liikunnallisissa jutuissa, läski, äidin mussukka, erityisherkkä ja hölmö.
Poikani on nyt kohta 17 v. Ei välttämättä mene armeijaan, koska ei pärjäisi siellä. Suurin ongelma on syöminen. On supernirso. Lisäksi on niin pieni (ehkä tuon nirsouden takia), että voisi olla fyysisesti liian rankkaa.
Mulla vanhemmat kerran vuodessa tarkasti, että olenko hengissä eli kävivät kerran vuodessa kylässä. Outoa tuollainen, että jatkuvasti huolehditaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten yksin asumista voi verrata armeijaan? Jos sinä asuit jossakin opiskelija-asunnossa, sait lämpimän aterian puolilta päivin eteesi ja söit sen lämpimässä puhtaassa paikassa, vaihdoit vaatteesi kerran pari päivässä puhtaisiin ja tietenkin kuiviin vaatteisiin, kävit posliinipaskalla aina, nukuit lakanoissa hyvällä patjalla ja ainoa ikävä juttu oli se, että äitee ei passannut koko aikaa, niin miten voit verrata sitä armeijaan? :D
Vierailija kirjoitti:
Poikani on nyt kohta 17 v. Ei välttämättä mene armeijaan, koska ei pärjäisi siellä. Suurin ongelma on syöminen. On supernirso. Lisäksi on niin pieni (ehkä tuon nirsouden takia), että voisi olla fyysisesti liian rankkaa.
No hui, poikasi varmaan haluaisi sinut turvakseen sinne ja joka paikkaan muuallekin. Äitee tietää mitä poju haluaa ja mistä tykkää, äitee on ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten yksin asumista voi verrata armeijaan? Jos sinä asuit jossakin opiskelija-asunnossa, sait lämpimän aterian puolilta päivin eteesi ja söit sen lämpimässä puhtaassa paikassa, vaihdoit vaatteesi kerran pari päivässä puhtaisiin ja tietenkin kuiviin vaatteisiin, kävit posliinipaskalla aina, nukuit lakanoissa hyvällä patjalla ja ainoa ikävä juttu oli se, että äitee ei passannut koko aikaa, niin miten voit verrata sitä armeijaan? :D
Asuin yksin vuokrayksiössä. Ei mulla ketään ollut ruokkimassa tms. Ihan itse laitoin ruuat ja ostin kaupasta. ap
Jos se poika oli vaikka kovasti ylipainoinen? Tai luonteeltaan herkkä? Koulukiusattu? Syitä voi olla monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se poika oli vaikka kovasti ylipainoinen? Tai luonteeltaan herkkä? Koulukiusattu? Syitä voi olla monia.
Olin minäkin 9v koulukiusattu, silti asuin yksin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on nyt kohta 17 v. Ei välttämättä mene armeijaan, koska ei pärjäisi siellä. Suurin ongelma on syöminen. On supernirso. Lisäksi on niin pieni (ehkä tuon nirsouden takia), että voisi olla fyysisesti liian rankkaa.
No hui, poikasi varmaan haluaisi sinut turvakseen sinne ja joka paikkaan muuallekin. Äitee tietää mitä poju haluaa ja mistä tykkää, äitee on ihana!
Enpä usko, että minua tarvitaan. Poika pärjää suunnilleen missä tahansa, paitsi syömisessä ja fyysisissä jutuissa. Ei koe armeijaa erityisen tärkeäksi.
T.5
Vierailija kirjoitti:
Kouluista kovin, niin se voi toki pelottaa. Siellä tehdään pojasta mies.
Jåå, joku laittaa aina ruuat valmiiksi ja pesee sun pyykit. Muu henkilökunta on valmiiksi miettinyt tämän ja tulevien päivien ohjelman, ei tarvitse omaa päätään vaivata. Siinä sitä sitten pikkumiehistä kasvaa miehiä.
Kyllä se mieheksi kasvaminen tapahtuu muualla kuin varusmiespalveluksessa. Lusmut ja lapamadot ei intissä muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikani on nyt kohta 17 v. Ei välttämättä mene armeijaan, koska ei pärjäisi siellä. Suurin ongelma on syöminen. On supernirso. Lisäksi on niin pieni (ehkä tuon nirsouden takia), että voisi olla fyysisesti liian rankkaa.
Nirsous on opetettua ja opittua. Ei mikään luonteenpiirre.
Tuttavan luona 10 vuotta sitten, kuuntelin kun äiti ruoka-aikaan sanoi 3 v. lapselleen: "Et sä varmaan tätä lehmänmaitoa halua juoda ruuan kanssa?". Tuo nyt 13-vuotias lapsi ei sitten vieläkään juo maitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on nyt kohta 17 v. Ei välttämättä mene armeijaan, koska ei pärjäisi siellä. Suurin ongelma on syöminen. On supernirso. Lisäksi on niin pieni (ehkä tuon nirsouden takia), että voisi olla fyysisesti liian rankkaa.
Nirsous on opetettua ja opittua. Ei mikään luonteenpiirre.
Tuttavan luona 10 vuotta sitten, kuuntelin kun äiti ruoka-aikaan sanoi 3 v. lapselleen: "Et sä varmaan tätä lehmänmaitoa halua juoda ruuan kanssa?". Tuo nyt 13-vuotias lapsi ei sitten vieläkään juo maitoa.
Niin, opetin lapseni vauvana sellaiseksi, että tarvittiin nenämahaletkua ja gastroomaa. Ja näiden opetusten avulla hän on 16-vuotiaana reilu 40 kiloa. Aika hyvin opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se poika oli sitten jotenkin arka.
Tai sitten huono liikunnallisissa jutuissa, läski, äidin mussukka, erityisherkkä ja hölmö.
Eikös tollaset usein oo myös arkoja. Siis neljä ensimmäistä.
Kun ei ole se penaalin terävin kynä...
Onneksi sai vapautuksen.
Jos se poika oli sitten jotenkin arka.