Lue keskustelun säännöt.
Pettymys omalle vanhemmalle
04.12.2020 |
Tai kyse ei ole varsinaisesti vanhemmasta, vaan isovanhemmasta, joka on kuitenkin aina ollut minulle enemmän vanhempi, kuin isovanhempi syystä että toinen vanhemmistani kuoli. Eloon jäänyt on epävakaa, väkivaltainen alkoholisti. Isovanhempani on minulle rakas ja tärkeä, mutta toisaalta välistä tekisi mieli katkaista välit täysin. En ole koskaan täyttänyt hänen vaatimuksiaan, olen aina ollut vääränlainen ja huono, jopa hävettävä. Tämän hän on myös sanoittanut minulle arvostelemalla. Vähän aikaa sitten hän kertoi minulle hoitajasta, joka oli käynyt hänen luonaan: hoitaja oli minua hieman nuorempi, kahden lapsen äiti. Asui omakotitalossa miehensä kanssa. Vertaili minuun ja sanoi suoraan, että tuolla tavalla (oikein) ne jotkut osaavat elämänsä hoitaa.
Minä olen huono ja hävettävä ihminen, kun erosin isovanhempani mielestä täydellisestä miehestä. Kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa omaa taloa. Kun minulla ei vieläkään ole lapsia. Ei ole hienoa uraa ja ammattia. Opiskelen ja teen töitä, tai pääosin teen töitä. Entinen puolisoni käytti paljon päihteitä ja oli sopimaton vanhemmaksi, silti minä olen typerä kun erosin täydellisestä miehestä.
Teen paljon töitä, minulla on miesystävä jolla on lapsia. Kohtelen miehen lapsia rakastavasti ja hyvin, pidän heistä valtavasti ja lapset minusta. Haaveilen tottakai omasta lapsesta. En ole tehnyt rikoksia, en menettänyt luottotietoja. Silti saan harva se päivä kuulla isovanhemmaltani arvostelua ja vähättelyä. Edellisen miesystävän kanssa sanoi, että ymmärränhän minä, että ei noin tasokas mies voi olla tosissaan minun kanssani. En ymmärrä nuita puheita. Samanaikaisesti hän on kuitenkin omalla tavallaan rakastava ja välittävä. Ei vaan arvosta yhtään sitä, mitä ja kuka minä olen. Olen iso pettymys hänelle.
Enkä voi ymmärtää miksi. Lapsuuteni oli aika traumaattinen ja elämä itsetuhoisen, väkivaltaisen alkoholistin hoivissa oli kamalaa. Moni samanlaisista lähtökohdista tullut päätyy mt-oireiden takia eläkkeelle, alkoholisoituu, päätyy tekemään rikoksia tms. En missään nimessä kehu itseäni, ei ole pelkästään omaa ansiotani, että olen saanut elämäni jotenkin raiteilleen. Silti...voisi nuista asioista edes vähän ylpeä olla.
En ole pystynyt opiskelemaan itselleni akateemista turkintoa, sillä traumaoireilu vaikuttaa aika paljon omaan elämään. Vaikka pystynkin tekemään töitä ja opiskelemaan. Tämä on ilmeisesti myös yksi häpeän aihe ja osoitus siitä, että olisin tyhmä ja yksinkertainen.
Olen välistä todella väsynyt tähän kuvioon ja isovanhempaan. Olen saavuttanut elämässäni kaikesta huolimatta paljon ja selviytynyt edes jokseenkin järjissäni kamalasta lapsuudesta. Ei jaksaisi siihen päälle jatkuvaa vähättelyä, arvostelua ja suoraan sanomista siitä, miten olen epäonnistunut elämässäni, kun en ole pystynyt elämään kaavaa: yliopisto-opiskelut-oikea ammatti-mies-lapset-talo-perunamaa.
En tiedä mitä hain tällä. Ehkä vain avautumista.
Kommentit (9)
Välistä tunnen kieltämättä myös vihaa ja halveksuntaa isovanhempaani kohtaan. Miten voi olla noin typerä ja pinnallinen ihminen, että arvottaa pelkästään tuollaisia ulkokultaisia asioita? Ja surullinen siitä, ettei hän koskaan todellisuudessa tule tuntemaan ja näkemään minua sellaisena mitä olen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on todellisuudessa pettynyt itseensä. Oliko hänen lapsi tuo alkoholisti vai se joka kuoli? Joka tapauksessa hän vaikuttaa epäonnistuneen omassa tehtävässään vanhempana, kun hänen oma lapsi joko alkoholisoitui tai kuoli ennenaikaisesti ( ja oli tehnyt lapsen alkoholistin kanssa). Oliko hänellä itsellään loistava ura? Vai sössikö hän itse senkin? Yritä olla välittämättä, koska hän purkaa omaa pettymystään itseensä nyt sinuun. Jos olet oikein rohkea tai teillä on hyvä keskusteluyhteys voisit suoraan kysyä häneltä: onko hän tyytyväinen omaan vanhemmiksensa, uraansa ja puolisoonsa? Vai menikö joku pieleen?
Siis onko hän tyytyväinen omaan vanhemmuuteensa?
Vierailija kirjoitti:
Hän on todellisuudessa pettynyt itseensä. Oliko hänen lapsi tuo alkoholisti vai se joka kuoli? Joka tapauksessa hän vaikuttaa epäonnistuneen omassa tehtävässään vanhempana, kun hänen oma lapsi joko alkoholisoitui tai kuoli ennenaikaisesti ( ja oli tehnyt lapsen alkoholistin kanssa). Oliko hänellä itsellään loistava ura? Vai sössikö hän itse senkin? Yritä olla välittämättä, koska hän purkaa omaa pettymystään itseensä nyt sinuun. Jos olet oikein rohkea tai teillä on hyvä keskusteluyhteys voisit suoraan kysyä häneltä: onko hän tyytyväinen omaan vanhemmiksensa, uraansa ja puolisoonsa? Vai menikö joku pieleen?
Lapsensa oli se joka kuoli. Hän itse erosi aikoinaan kelvottomasta miehestä, joka oli surkea isä ja kamala puoliso. Ei ole kouluttautunut oikein millään tavalla, mutta oli töissä ja hoiti yksinhuoltajana lapset ja kodin samalla. Olet varmasti oikeassa tuossa pettymyksessä. Olen yrittänyt olla ottamatta itseeni, mutta välistä kommentit vain osuvat ihon alle. Varsinkin kun sitä positiivista tsemppausta haluaisi kuulla niin kovasti. Elossa olevaan vanhempaan en ole juuri yhteydessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tyytyväinen omaan vanhemmuuteensa?
En tiedä onko hän tyytyväinen omaan vanhemmuuteensa. Hänellä on elossa oleva lapsi, jota moittii samalla tavalla usein. Mikään ei ole riittävän hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että hän yrittää elää omaa elämäänsä sinun ja elossa olevan lapsen kautta. Kiukuttelee teille, kun ette toteuta hänen haaveitaan.
Toivovat itsensä jatkeitaan. Arvostelemalla ja vähättelemällä hallitaan väärällä tavalla, hallitsemisen aseena käytetään myös häpeän tuottamista. Kohde pidetään nöyränä palvelijana ja uskotaan, ettei kohde uskalla ajatella itse tai repäistä itseään vallankäytön alta. Energiasyöppöjä, joista olisi hyvä päästä eroon, elleivät puheesta ymmärrä muuttaa käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä äläkä ota itseesi. Isovanhempasi arvomaailma on peräisin jostain monen vuosikymmenen takaa. Maailma oli silloin erilainen, arvot olivat erilaisia, tavoitteet olivat erilaisia. Silloin mentiin enemmän kaavan mukaan ja pyrittiin olemaan niinkuin toiset ihmiset olettivat. Teillä on ei vain yhden, vaan kahden sukupolven ikäero, muista se. Ei ihme ettei kuviot ole samat.
Et sinä ole pettymys, sinähän olet oman elämäsi sankari kun olet selvinnyt niistä asioista, joita olet käynyt läpi tähän mennessä!!! Pidä vaan oma linjasi jatkossakin. Katso eteenpäin! Sinullahan on ilmeisesti tällä hetkellä asiat järjestyksessä lukuun ottamatta paheksuvaa isovanhempaa. Nauti elämästäsi juuri nyt, tällä hetkellä. Tulevaisuus sitten tuo tullessaan mitä sen pitääkin tuoda :)
Jos koet sopivaksi, puhu isovanhemman kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Kerro miltä sinusta tuntuu kun hän yrittää pusertaa sinua muottiin, joka ei ole sinulle sopiva. Ja jollei muu auta, vähennä yhteydenpitoa, jos hän alkaa tuntua sinusta liian ahdistavalta.
Kaikkea hyvää sinulle! <3
Tai olisihan se mukavaa saada vertaistukea. Kuulla muiden kokemuksia.
Ap