Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihan normaalia, että kun ikää tulee lisää niin yhteydenpidot ihmisten kanssa vähenee ja vähenee?
03.12.2020 |
Noin 20 vuotiaana vielä äiti ja isä ja ystävät ja kaikki oli paljon yhteydessä, nähtiin usein, viestiteltiin paljon joka päivä jne. Nyt kun lähestyy kolmea kymppiä niin vanhemmat soittaa enää ehkä parin viikon välein, ystävistä kuulee ehkä kerran viikossa ja mietin että olenko itse tehnyt jotain ärsyttääkseni heitä vai onko ihan normaalia tämä. Ystävillä tietysti alkaa olla perheitä, eikä vanhempia ehkä enää niin kauheasti kiinnosta kun elämässäni ei tapahdu mitään. Onko muilla näin?
Kommentit (13)
On ihan normaalia. Päälle viiskymppisenä ei paljon puhelin pirise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää hankkia uusia kavereita jos alkaa tuntua liian yksinäiseltä.
20-vuotiashan on pelkässä biletysiässä, aina pörrää kavereita ympärillä, sekä tyttöjä että poikia.
Tietenkin elämä tasaantuu kun ihminen vanhenee, tulee uusia asioita joihin huomio ja elämä keskitittyy, työelämä, kumppani ja perhe ja uudet harrastukset.
Normaalia elämänvaiheiden muutoksiakhan nuo ovat.
Vasta kun tulee iäkkäämmäksi ja jää pois työelämästä ja päälle päätteeksi alkaa sairastella, on se kanssakäyminen ihmisten kanssa todella vähäistä.
Ihmisen pitää vain sopeutua. Ja voihan yksinkin harrastaa ja tehdä monenlaista jos vain kiinnostusta ja jaksamista riittää.
Juu. Lopulta vain yksin kököttää tuvassa.
Valitettavasti. Vanhempieni ja sisaruksien kanssa tulee edelleen pidettyä tiiviisti yhteyttä, mutta ystävät etääntyvät. Olen itse yrittänyt heistä pitää kiinni kynsin hampain, mutta heille alkanut kaikki muu mennä ystävyyssuhteiden edelle. Sitä se aikuisuus vissiin on. Jos ei ole puolisoa niin yksinäisyys häämöttää.
Ei vanhemmat ja sisarukset kuitenkaan ole sama asia kuin ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näin äitinä sanon, että lapsiin alkaa luottaa kun lähestyvät kolmeakymppiä, joten kuulumiset soitetaan kerran viikossa ja lisäksi jos on asiaa.
Kyllä. Jotenkin on laiskistunut pitämään yhteyttä ja viihtyy mieluummin yksikseen. Tämä korona on tuonut paljon helpotusta sosiaalisiin paineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Kaikki ylijäävä aika tulee vietettyä oman kumppanin kanssa. Se on meille parasta laatuaikaa tässä orvanpyörässä.
Haluaisin ystäviä, mutta olen nukkumassa niin ison osan ajasta, että sosiaalista elämää ei oikein jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jo alle kolmekymppisenä niin unohdettu ja yksinäinen että varmaan jos tämä tästä pahenee niin itsem*rha odottaa.
Parisuhteessa lähipiiri tuplaantuu. Omat ja kumppanin vanhemmat, omat ja kumppanin sukulaiset, omat ja kumppanin ystävät. Jos ei ole parisuhteessa, niin koulu- ja opskeluaikaisissa ystävissä näkee tämän harvenemisen, kun niiden elämään astuu toinen liuta ihmisiä lisää.
Kannattaa aloittaa kiinnostava harrastus ja edetä siinä mestariksija toimia laajalla saralla harrastuksensa hyväksi. Näin voi saavuttaa pysyvän ystävä- ja tuttavapiirin oli tilanne mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ei soita enää ollenkaan. Itse soittelin joskus, nyt en enää viitsi kun en jaksa olla aina se joka näkee vaivan. Mustakin olisi kiva jos kuulumisia kysellään, mutta jos ei kiinnosta niin minkäpä sille sitten.
Alue: Aihe vapaa
Itselläni ainakin on ihmissuhteet vähentyneet tasaiseen tahtiin vuosien varrella. Nyt niitä on enää muutama jäljellä. N58