Jouduin yöllä sairaalaan. Kukaan ei saa tulla katsomaan. Yksinäinen olo...
Kommentit (29)
Kurja juttu :( Sairaalassa on muutenkin yksinäistä ja ikävää olla. Toivottavasti et joudu olemaan kovin montaa päivää.
Jaksamista ja paranemista sinulle! Saako ne tuoda sulle sinne edes lehtiä tai muuta?
Toipumisia! Voithan soittaa videopuheluita?
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu :( Sairaalassa on muutenkin yksinäistä ja ikävää olla. Toivottavasti et joudu olemaan kovin montaa päivää.
En toivottavasti. EI mitään hengenhätää ole. :) ap
Mites ne vanhukset, joita ei kukaan käy viikkoihin saati kuukausiin katsomassa? Niinpä!
Siksikö sinne hakeudut kun oli yksinäinen olo 🤔
Ole tyytyväinen, paranet. Kriittisesti sairaiden luona saa nimittäin vierailla.
tume kirjoitti:
Mites ne vanhukset, joita ei kukaan käy viikkoihin saati kuukausiin katsomassa? Niinpä!
Mikä ihme meissä suomalaisissa on, että pitää kilpailla kenellä on kurjinta ja mitätöidä toisen paha olo kokonaan?!?
Otat levon kannalta ja pidät netin kautta yhteyksiä :)
Miksi jouduit sairaalaan?
Kappas, muutama ankeuttaja eksynyt ketjuun kertomaan mikä olisi maksimaalisen kurjaa ja mitätöimään ap:n tuntemuksia.
Miksi pitää olla ilkeä ap:lle? Sairaalaan joutuminen on aina kurja kokemus, itsekin sinne äkillisesti muutamaan otteeseen joutuneena tiedän...Tsemppiä ap, kyllä se siitä <3
Vierailija kirjoitti:
tume kirjoitti:
Mites ne vanhukset, joita ei kukaan käy viikkoihin saati kuukausiin katsomassa? Niinpä!
Mikä ihme meissä suomalaisissa on, että pitää kilpailla kenellä on kurjinta ja mitätöidä toisen paha olo kokonaan?!?
Siis tämä näin. Jokaisella on elämässä huolia - olivatpa ne sitten maailman mittakaavalla suuria tai pieniä, on jokaisella oikeus kokemukseensa ja tunteisiinsa.
Se, että jollakulla on jossainpäin maailmankolkkaa asiat varmasti huonommin ei tarkoita sitä, etteikö oma elämä ja sen murheet kuitenkin paina omassa vaakakupissa eniten.
AP:lle isosti tsemppiä, tosi kurja tilanne kyllä. Sairaalat on niin inhottavia paikkoja muutenkin, että yhtään enempää kurjistavaa tekijää ei kaipaa.
Toivottavasti pääset pian sieltä kotiin ☺️
Se on kamalaa.
Olin psykiatrisella osastolla viime keväänä siihen aikaan kun korona villiintyi, piti olla kuukausi ilman mitään ulkopuolisia kontakteja. Ja seurana sairaalassa vain muita hulluja... Siinä sitä vasta hulluksi tuleekin 😂
Sairaalassa tärkeintä on sellainen paketti korvatulppia, jossa on monta paria. Kaksi euroa apteekissa.
Älkää koskaan menkä sairaalaan ilman sitä. olin vuosituhannen alussa kolme kuukautta sairaaloissa.
Usein potilashuoneessa televisio huutaa yötä päivää, huonekaverit huutaa, käytävällä on helvetillinen meteli kun ambulanssikuskit työntelevät ihmisiä yötä päivää huudellen, jne.
Tärkeintä on saada nukuttua, oli ympäristö tai tilanne mikä hyvänsä.
Pitäkää paketti korvatulppia varalla aina. Toinen tärkeä on rahaa eli kortti ruokaan.
Talon tarjonta on usein hyvin onnetonta, kanttiinista täytyy ostaa tai pyytää tuomaan lisää.
Vielä 20 vuotta sitten kun itse olin, oli ohjesääntöjä tarjota sitä Erittäin Matalakalorista Dieettiä potilaille.
Sille on se englanninkielinenkin lyhenne. 800 kaloria vuorokaudessa viikosta toiseen ei naurata isoa miestä. Lepokulutus on laskureiden mukaan 2200 kaloria.
Olen tosi pahoillani. Joudutko olemaan pitkään? Läheiseni joutuu olemaan yli joulun. Suunnittelen, miten ilahduttaa häntä puhelimen välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
tume kirjoitti:
Mites ne vanhukset, joita ei kukaan käy viikkoihin saati kuukausiin katsomassa? Niinpä!
Mikä ihme meissä suomalaisissa on, että pitää kilpailla kenellä on kurjinta ja mitätöidä toisen paha olo kokonaan?!?
Turhasta valittaminen on loukkaavaa niitä kohtaan joilla oikeasti on hirveitä tilanteita elämässään. Tulee tunne että miksi tuon ihmisen paha olo yhdestä yöstä yksin on järkyttävä ja sääliä ja myötätuntoa keräävä asia mutta kun itse sairastin täysin yksin vuoden syöpää, välillä ollen sairaalassa eristettynä yksin, välillä omassa kodissani kun ei päässyt sytostaattien aiheuttaman huonovointisuuden ja neutropenian vuoksi minnekään. Kivut, erilaiset hankalat oireet, kuolemanpelko, hirveät sytotiputukset, hirveät tutkimukset, tutkimuslaitteet, yksinäisyys, juuri ennen syöpädiagoosia tapahtuneet läheisten menetykset, miksi minä en ole myötätunnon arvoinen? Miksi minua haukutaan heikoksi vaikka taistelin läpi hoitojen, monta kuukautta, tuijottelin peloissani ja yksin säksättävää laitetta joka kiersi ympärilläni, ja joku toinen jota pidetään normaalina, vahvana ihmisenä murtuu jo yhdestä yöstä?
Itse meinasin vaipua itsesääliin kurjuudessani, mutta sitten ajattelin että jopa monet pienet lapset joutuvat käymään saman läpi sairastuessaan syöpään ja jopa viettämään sairaalassa paljon pidempiä aikoja kuin minä ja käymään samat kurjat tutkimukset ja hoidot läpi.
Tsemppiä kuitenkin.
tume kirjoitti:
Mites ne vanhukset, joita ei kukaan käy viikkoihin saati kuukausiin katsomassa? Niinpä!
Tai ne vanhukset, joilla ei ole edes kotia vaan joutuvat kerjäämään kaduilla saadakseen edes vähän ruokaa ja nukkumaan yönsä kaatopaikoilla? Suomalaiset vanhukset ovat aika kermaperseitä siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa tärkeintä on sellainen paketti korvatulppia, jossa on monta paria. Kaksi euroa apteekissa.
Älkää koskaan menkä sairaalaan ilman sitä. olin vuosituhannen alussa kolme kuukautta sairaaloissa.
Usein potilashuoneessa televisio huutaa yötä päivää, huonekaverit huutaa, käytävällä on helvetillinen meteli kun ambulanssikuskit työntelevät ihmisiä yötä päivää huudellen, jne.
Tärkeintä on saada nukuttua, oli ympäristö tai tilanne mikä hyvänsä.
Pitäkää paketti korvatulppia varalla aina. Toinen tärkeä on rahaa eli kortti ruokaan.
Talon tarjonta on usein hyvin onnetonta, kanttiinista täytyy ostaa tai pyytää tuomaan lisää.
Vielä 20 vuotta sitten kun itse olin, oli ohjesääntöjä tarjota sitä Erittäin Matalakalorista Dieettiä potilaille.
Sille on se englanninkielinenkin lyhenne. 800 kaloria vuorokaudessa viikosta toiseen ei naurata isoa miestä. Lepokulutus on laskureiden mukaan 2200 kaloria.
VLCD-dieettiä ei todellakaan tarjoilla peruspotilaalle, vaan massiivisen lihavalle potilaalle, jolla on syy jonka takia painoa pitää saada nopeasti alemmas.
Kun minä jouduin sairaalaan, ei ollut ketään, joka olisi tullut katsomaan, vaikka olisi tietysti päässyt.