Lue keskustelun säännöt.
En halua viettää aikaa sukulaisporukassa.
02.12.2020 |
Miehen isällä on mukava käydä ja toinen sisaruksista tavataan monesti siinä yhtäaikaa ja on mukavaa ajanvietettä, kaikki mukavia toisilleen.
Toinen miehen sisarus taas on ikävämpää seuraa jos porukalla ollaan. Hän on joko erittäin hyvällä tuulella ja läheinen, halailee ja kiehnää miestäni joka ei tunnu nauttivan yhtälailla tai sitten sisarus on äreä ja pahantuulinen, sättii miestäni asioista jotka eivät ole hänen asioitaan. Minulle hänellä on tapana tiuskua myös jos ollaan kaikki paikalla. Mikäli olen keskenään tämän sisaruksen kanssa kaikki menee hyvin.
Nyt meidät on taas pariinkin paikkaan kutsuttu kaikki yhtäaikaa ja en todellakaan haluaisi osallistua, äidin luona ei edes mahduta syömään yhdessä ja silti kaikki pitää kutsua yhtäaikaa. Mieluummin erikseen voisi käydä. Ei tee mieli tuhlata joulupäiviä sellaiseen kärvistelyyn.
Olenko ihan itsekäs hirviö jos kiitän kutsusta ja keksin syyn etten pääse paikalle? Mies menköön yksin jos haluaa niin sisaruksen kanssa voivat nauttia toistensa huomiosta sellaisena kuin silloin tuntuu eikä minun tarvitse olla osallisena.
Kommentit (15)
Jokainen viettäköön aikaa sellaisella kokoonpanolla, että viihtyy. Ei tarvitse kärsiä jonkun pahanmielen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta korona-aikahan on täydellinen tekosyy olla tapaamatta sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mutta korona-aikahan on täydellinen tekosyy olla tapaamatta sukulaisia.
Ei toimi näiden ihmisten kanssa, kun kaikki tapaavat toisiaan. Aion myös tavata omat vanhempani joulun aikoihin.
Miksi pitäisi aina olla mukana puolison sukulaisia tapaamassa? Sä voit mennä tapaamaan omia vanhempiasi ja mies omiansa. Tuskin ne siellä itkuun puhkeaa, jos sä et tule mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi aina olla mukana puolison sukulaisia tapaamassa? Sä voit mennä tapaamaan omia vanhempiasi ja mies omiansa. Tuskin ne siellä itkuun puhkeaa, jos sä et tule mukaan.
Ei varmasti puhkeakaan, mutta miestä ei useinkaan huvita yksin lähteä vaan jää pois ajanvietoista joihin en lähde mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu ja erikoispäivät on tuskaa. Nytkin olisi lähisuvun kanssa pikkujoulua ja joulua, yhteensä ainakin kolme ajanviettoa samalla porukalla. Pelkkä ajatteleminen tuntuu kärsimykseltä. Tuntitolkulla odottaa milloin tilanne yhdellä henkilöllä lähtee käsistä ja alkaa minun ja mieheni sättiminen. Onneksi jäljellä olevissa ei ole alkoholia tarjolla niin paremmin pysyy tolkku käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Joulu ja erikoispäivät on tuskaa. Nytkin olisi lähisuvun kanssa pikkujoulua ja joulua, yhteensä ainakin kolme ajanviettoa samalla porukalla. Pelkkä ajatteleminen tuntuu kärsimykseltä. Tuntitolkulla odottaa milloin tilanne yhdellä henkilöllä lähtee käsistä ja alkaa minun ja mieheni sättiminen. Onneksi jäljellä olevissa ei ole alkoholia tarjolla niin paremmin pysyy tolkku käytöksessä.
Onko pakko osallistua jokaiseen? Käy yhdessä tilaisuudessa ja ohita loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu ja erikoispäivät on tuskaa. Nytkin olisi lähisuvun kanssa pikkujoulua ja joulua, yhteensä ainakin kolme ajanviettoa samalla porukalla. Pelkkä ajatteleminen tuntuu kärsimykseltä. Tuntitolkulla odottaa milloin tilanne yhdellä henkilöllä lähtee käsistä ja alkaa minun ja mieheni sättiminen. Onneksi jäljellä olevissa ei ole alkoholia tarjolla niin paremmin pysyy tolkku käytöksessä.
Onko pakko osallistua jokaiseen? Käy yhdessä tilaisuudessa ja ohita loput.
Miehen vanhemmat eronnut niin ainakin kahdessa "pakko" käydä. Muuten ei haittaisikaan, mutta kaikkien näiden ihmisten ollessa paikalla tunnelma on ikävä ja yksi henkilö yleensä puhuu ikävästi, tiuskii ja määräilee. Hänenkin kanssa on mukavaa jos ollaan keskenään, mutta mieheni ollessa paikalla hän on äreä joko minulle tai miehelle. Ärsyttää, kun kaikkien pitäisi yhtäaikaa ahtautua samaan paikkaan. Miksi vanhemmille ei riitä, että jokainen käy eri aikaan vaan pitää olla kaikki kerralla eikä pöytäänkään mahdu yhdessä.
Vastaile tiuskimisiin niin ärsyttävän ystävällisesti ja rauhallisesti kuin pystyt, myös miehellesi tarkoitettuihin sanomisiin. Hymyile, hymähtele hyväntuulisesti ja naurahtele ikäänkuin tiuskija kertoisi pikku vitsejä. Pure hammasta ja esitä että et ymmärrä tiuskijan olevan tosissaan. Voit myös harjoitella säälivää myötätuntoista katsetta. Aloita uusi puheenaihe kehumalla jotakin huoneessaolijaa aina heti kun olet mitätöinyt ilkeilyn "ystävällisellä" eleellä (huom.kehun on oltava totta, ei imartelu) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaile tiuskimisiin niin ärsyttävän ystävällisesti ja rauhallisesti kuin pystyt, myös miehellesi tarkoitettuihin sanomisiin. Hymyile, hymähtele hyväntuulisesti ja naurahtele ikäänkuin tiuskija kertoisi pikku vitsejä. Pure hammasta ja esitä että et ymmärrä tiuskijan olevan tosissaan. Voit myös harjoitella säälivää myötätuntoista katsetta. Aloita uusi puheenaihe kehumalla jotakin huoneessaolijaa aina heti kun olet mitätöinyt ilkeilyn "ystävällisellä" eleellä (huom.kehun on oltava totta, ei imartelu) .
Hyviä vinkkejä. Kiitos. Enpä ole osannut ajatella, että asiaa voisi lähestyä tuolla tavalla. Tuollaisesta saa voimaa itselleen, kun taas aiemmin olo on aina ollut pelokas ja väistyvä, ahdistaa se ihminen.
Korona-aikana ei kokoonnuta. Älä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu saatu välteltyä tapaamisia. Lisää kutsuja tulee, mutta näihin ei varmaan mies lähde mukaan niin ei tule hankalia tilanteitakaan välttämättä.
Itse ajattelen, että ei ole minun sukulaisia ja miehen sukulaisia, vaan meidän sukulaisia. Kun ollaan naimisiin menty ja lapsiakin saatu, olemme yhtä perhettä, jolla on yhteinen suku. Kummankin sukulaiset ovat lasten sukulaisia ja tuntuisi oudolta sanoa lapsille, että tämä täti on sinun sukulainen, mutta ei minun, koska hän on isän puolelta sukua ja minä en siksi tule tapaamiseen mukaan.
Meillä lähtökohtaisesti ollaan kaikki mukana sukutapaamisissa. Olemalla itse ystävällinen ja kohtelias kaikille, pärjää yleensä sen hankalankin tyypin kanssa. Ja liian pitkiä aikoja ei tarvitse viettää hankalien ihmisten kanssa, yhden joululounaan kestää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että ei ole minun sukulaisia ja miehen sukulaisia, vaan meidän sukulaisia. Kun ollaan naimisiin menty ja lapsiakin saatu, olemme yhtä perhettä, jolla on yhteinen suku. Kummankin sukulaiset ovat lasten sukulaisia ja tuntuisi oudolta sanoa lapsille, että tämä täti on sinun sukulainen, mutta ei minun, koska hän on isän puolelta sukua ja minä en siksi tule tapaamiseen mukaan.
Meillä lähtökohtaisesti ollaan kaikki mukana sukutapaamisissa. Olemalla itse ystävällinen ja kohtelias kaikille, pärjää yleensä sen hankalankin tyypin kanssa. Ja liian pitkiä aikoja ei tarvitse viettää hankalien ihmisten kanssa, yhden joululounaan kestää kyllä.
Tykkään tavastasi nähdä asiat. Itsekin mielelläni ajattelen noin. Emme kuitenkaan ole vielä naimisissa ja mies tekee selkeää eroa sukulaisten välille, luultavasti näin vaikka olisimme naimisissa.
tiuskua = tiuskia