Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helpottaako ikävä kotipaikkakunnalle koskaan?
01.12.2020 |
Olen asunut jo 15 vuotta pääkaupunkiseudulla, mutta viettänyt pitkiä aikoja kotipaikkakunnalla Lapissa. Kaipuu takaisin kotiin on ollut kova ja jokaisella reissulla pala sielusta on jäänyt Lappiin.
Kaupunkilainen elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta, vaikka nuorempana teatterit, kahvilat, meri ja kaikki mahdollisuudet tuntuivat upeilta. Nyt Lappiin jääneet kaverit elävät mukavasti omissa talossaan ja käyttävät vapaa-aikansa luonnossa, mitä olen itsekin alkanut kaivata viime vuosina, tänä vuonna tietenkin entistä kovemmin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä yksinkertaisempaa elämää haluan elää.
Helpottaako tämä ikävä koskaan?
Kommentit (18)
Ei helpota eikä varsinkaan Lappi-ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ikävöin maaseudulle jossa kasvoin aikuiseksi. Vanhempani asuvat siellä vieläkin.
Itselleni oli helpotus päästä pois sieltä jumalanhylkäämästä ja ahdistavasta kylästä Keski-Suomesta. En ole siellä käynyt kertaakaan edes pistäytymässä sen jälkeen kun vanhempani kuolivat.
Kannattaa muuttaa. Tunnet itsesi taas onnelliseksi. Mekin palasimme Helsingistä kotipaikkakunnalle. Kylläkin vain 50 km. Sen jälkeen alkoi hyvä elämä.
Ei helpota, vaikka muutin maaseudulta maaseudulle eli olosuhteet melko samat. Nykyinen paikkakunta on paljon eläväisempi, kotipaikkakunta on hiipunut todella kovaa vauhtia. Tiedän että siellä ei olisi töitä, ei ketään ystäviä, loppujenlopuksi voisi olla ahdistavaa asua siellä. Mutta silti, on ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotti vuosia ennen kuin pääsin oikeasti lähtemään. Salosta Helsinkiin muuttanut.
Se mitä etsii ei oo ennallaan.. Kuurankukkia.
Eihän kaipaus ole huono tunne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni muuttaa takaisin aikansa töitä tehtyään. Voit ajatella että henkinen kotisi on siellä, että vain asut etelässä.
Lappi on hiukan eri asia kuin keski-suomen korkeudella olevat pikkukaupungit. Pikkukaupunkiin jos palaa huomaat että kannatti käydä muualla. Tai siis joistakin huomaa, että ne ei käyneet missään.
En yhtään kaipaa Outokumpuun, josta lähdin jo kauan sitten. Kun vuosittain käyn siellä, niin kiitän onneani, että lähdin - niin on kuihtunut kaupunki nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vielä ollut päivääkään ikävä. t: Riihimäeltä Helsinkiin 30 vuotta sitten muuttanut
Aika kultaa muistot. Nyt Lapissa on tosi kurjasti asiat, jopa turistikohteissa. Ainoa missä on vilinää ovat teho-osastot. Mutta nekin kohta hiljaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lappi on ihan oma maailmansa. Siihen seutuun jos tykästyy tai on sieltä kotoisin, se on sydämessä ja kaipuu pysyy aina.
Kotiseutu voi olla rakas tai sitten ankeuden huipentuma. Mekin tehtiin aikoinaan kiekka pääkaupunkiseudulla, reilut 10 vuotta asuttiin. Se tuntui tärkeältä, ja paluumuuton jälkeen vanha kotikaupunki oli muuttunut uudestaan rakkaaksi ja jotenkin ihanan pieneksi. Pikkukaupungin ongelmia toki on, huonohko talous jne,. mutta asuinolosuhteet on niin paljon paremmat, asumisessa hinta-laatusuhde paremmin kohdillaan ja runsaasti luontoa ympärillä.
Lapin luontoa ei voi verrata mihinkään muuhun. Nykyään vielä kun voi tehdä etätöitä, se on hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa Savoon niin tiedätte että se kotipaikka on ainakin rakkain josta lähditte. Mikään ei ole hirveämpi paikkakuntana. No ehkä joku Pietari.
Itse olen muuttanut kotipaikkakunnalta jo 21 vuotta sitten, mutta edelleen kaipaan sinne. Ikävä koko ajan sisaruksia ja vanhempia. Mutta miehellä ei olisi töitä kotipaikkakunnalla eikä kyllä itselläkään. Ja lapsillakin kaverit täällä. Ehkä sitten eläkeiässä.
Kun juoksut on juostu niin voi muuttaa.
No sinusta ei ainakaan olisi Mars siirtokunnan perustajaksi, koska siihen projektiin ei ole kuin menolippuja. Kyse on kuitenkin toisesta planeetasta.
Alue: Aihe vapaa
No ei vielä 40v jälkeen ole helpottanut...