Lue keskustelun säännöt.
Etätyöapatia - en ole enää oma itseni
01.12.2020 |
Tämä jatkuva etätyö puuduttaa. Kotinurkissa pyörimenen ja päivien yksitoikkoisuus on alkanut todella ahdistaa. Olen asiantuntijatyössä ja ennen päivät koostuivat palavereista (nyt etänä), seminaareista, messuista, asiakaskohtaamisista jne. Olen aina ollut tarkka pukeutumisestani ja siististä olemuksesta. Nyt en kehtaa katsoa itseäni peilistä. En tunne itseäni naiseksi enää. En käy kampaajalla, hyvä kun viitsin edes laittaa hiuksia. En meikkaa enää. Kaikki kivat vaatteeni roikkuvat kaapissa ja päällä on hupparit, t-paidat, trikoot ja collegehousut. Ei vaan ole mitään syytä pukeutua normaalisti, mutta tämä oloasuissa pyöriminen saa aikaan oman viehättävyyden katoamisen. Mies ei ole valittanut, mutta ehkä hänkin katselisi pirteämmän näköistä vaimoa.
Tiedän, että tämä murhe on pieni monien muilla olevien isompien haasteiden suhteen, mutta vaikuttaa silti jatkuessaan masentavasti. Elämänilo on kadonnut.
Kommentit (27)
Sanon vaan että jos sun varsinainen ongelma on, että et jaksa pukeutua toimistovaatteisiin etäpalavereihin, niin sun ongelmat ON TOSIAAN PIENIÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätyö parasta, saisi kestää vaikka loputtomiin, ei tarvi lähteä sinne juoruakkojen ja kyylien konttoriin. Kerrankin saa työrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan että jos sun varsinainen ongelma on, että et jaksa pukeutua toimistovaatteisiin etäpalavereihin, niin sun ongelmat ON TOSIAAN PIENIÄ.
No ei siis pelkästään vaatteet ja olemus, mutta niilläkin on merkitystä miten koen itseni. Kokonaisuus, ihmisten kohtaamattomuus, tylsyys, synkkyys, pimeys jne. Kaiken peruminen ovat pikkuhiljaa nakertaneet ja alan olla apaattinen.
Etätyö on ihan parasta ja olen jo tehnyt sitä vuosia, mutta kyllähän se kyrsii, ettei kaikki ole ihan normaalisti työn ulkopuolella.
On puuduttavaa. Siksi kävin kesän jälkeen toimistolla 2 pv viikossa. Nyt se ei enää käy, kaikki komennettiin taas täysetätöihin. Onneksi on pari kivaa kahvilaa, johon voi mennä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan sitä kotonakin pukeutua hienosti. Kuulostaa itse asiassa aika kriittiseltä. Huomenna laitat ittes nätiksi töihin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella puuduttavaa ja lamauttavaa. Tämä pimeys ei paranna asiaa.
Minusta etätyö on ihan parasta,haluaisin jäädä pysyvästi etätyöhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työrauha on uskomaton! Tuottavuuteni on moninkertaistunut tänä vuonna. Välillä kyllä kaipaan turhia palavereja, tapahtumia ja muuta sellaista löysää aikaa.
Tykkään kyllä etätöistä, mutta sen myötä olen alkanut lusmuta töistä. Paljon enemmän saan aikaan niinä päivinä kun käyn toimistolla hoitamassa ne pari pakollista juttua. Kun teen kotona tukka pystyssä ja lökähousut jalassa, ei vain työt maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta etätyö on ihanaa. Voi nukkua hieman pidempään eikä tarvi miettiä työvaatteita tai lounasta. Pyjamassa voi työskennellä ja syö, mitä kaapissa on. Ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Minusta etätyö on ihanaa. Voi nukkua hieman pidempään eikä tarvi miettiä työvaatteita tai lounasta. Pyjamassa voi työskennellä ja syö, mitä kaapissa on. Ihanaa!
Sinulle 10 pistettä, minäkin viihdyn kotona verkkareissa toitä tehden. Voitais mennä naimisiin, mut oot kuitenkin varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätyö on ollut aika ajoin puuduttavaa aikaa mutta hyvät puolet ovat kyllä voittaneet huonot. Kaipaan toki nimenomaan kasvokkain tapahtuvia tapaamisia ja konferensseja. Perus palaverit näen jopa parempana hoitaa etänä, esim viikottain tapahtuvat seurantapalaverit onnistuu ihan yhtä hyvin kotoa käsin. Ongelmat eivät johdu etätyöstä vaan koronasta. Voisin hyvin jatkaa kotona oloa niin että matkustaisin tapaamisiin kotoa käsin. Tällä hetkellä just se kasvokkain tapaaminen on riski. Sinänsä toimistolla voi istua muutaman työkaverin kanssa edelleen ilman suurempaa riskiä jos haluaa maskin ja etäisyyden avulla mutta tuskin tämä piristäisi kenenkään päivää sen kummemmin .
Multa on mennyt jotenkin maku koko työelämään, olen siis kaupallisella alalla asiantuntijana, edennyt uralla ja ollut aiemmin todella motivoitunut ja jaksanut kehittää ja osallistua kaikkeen. Nyt syksyllä on iskenyt täysi apatia, mikään ei tunnu miltään. Ei edes yllätysbonukset jotka saatiin, tai muutama kk sitten kerrottu ylennys. Normaalisti olisi välittömästi selannut jonkun kivan matkan mihin ne voi käyttää :) Nyt teen työni, mutta se ei jaksa kiinnostaa yhtään. Jotenkin tunnen oloni jopa masentuneeksi, vaikka introverttinä vihaankin avokonttoreitakin. Mutta liika on liikaa kumpaankin suuntaan.
Tykkään etänä työskentelemisestä. Saan hommat todella paljon nopeammin tehtyä kun kukaan ei keskeytä eikä hölise omiaan kuten toimistolla. Mutta on tässä varjopuolensakin. Asuna on verkkarit ja hupparit ja villasukat, mutta olen käynyt hiljattain kampaajallaja värjäytin siellä myös kulmat ja ripset ja laitan aamuisin hiukset ja vähintään peitän tummat silmänaluset ja laitan sävyttävän päivävoiteen. On mukavampi katsoa itseä peilistä kun on edes vähän siistimmän näköinen pärstä. Koiran kanssa aamulla tehty lenkki virittää työpäivään. Työläppäri ja puhelin menee kiinni kun päivän työtunnit on tehty enkä vapaa-aikana niitä avaa.
näitä suosittelen ap:llekin. Aamulla ennen työpäivää lenkki ja suihku, laita edes hiukset siististi ja kevyt meikki, ja voithan pukea vaikka stretch-farkut ja siistimmän paidan työpäivän ajaksi jos verkkareissa hiihtely tuntuu tylsältä.
Niin, enemmän mua kyllä kyrsii, ettei voi käydä ravintoloissa, kahviloissa, vanhemmilla, anopilla, kavereilla. Onneksi on sentääm mies ja lapset. Etätyö yksinään ois ihan ok, mutta kaikki tämä yhdessä aiheuttaa kieltämättä apatiaa. Lisäksi toki vielä ahdistus, mitä tämä aiheuttaa sitten yhteuskunnallisesti ja taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta etätyö on ihanaa. Voi nukkua hieman pidempään eikä tarvi miettiä työvaatteita tai lounasta. Pyjamassa voi työskennellä ja syö, mitä kaapissa on. Ihanaa!
Sinulle 10 pistettä, minäkin viihdyn kotona verkkareissa toitä tehden. Voitais mennä naimisiin, mut oot kuitenkin varattu.
Kiitos vain, mutta varattu olen :)
Minua ahdistaa etätyössä se, että työasiat valuvat pakotetusti oman kodin seinien sisäpuolelle. Työssäni ollaan tekemisissä elämän varjoisampien puolten kanssa ja itselleni hyvin tärkeä osa oman kuormituksen säätelyä on ollut se, että työasiat jäävät työpaikalle.
Jatkuva etätyö voi olla vähän puuduttavaa. Toisaalta itse en kyllä viihdy toimistossakaan.