Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Onkos täällä muita joihin työnhaun ja työllistymisen raadollisuus on iskenyt vasten kasvoja? Vai millaisia mietteitä aihe herättää? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, että sinua on kohdannut työttömyys. Näinhän se on, että valitettavasti ihmiset eivät osaa asettua toisten ihmisten asemaan. Ylpistellään vaan omilla saavutuksilla, etenkin jos on ollut helppo elämä.
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti. Välttelen itse tilanteita, joissa joutuisin kertomaan olevani työtön. Sitä alkaa itsekin kyseenalaistaa itseään ja syitä miksi tässä on. Vaikka toki kun järjellä miettii niin töitä ei vain ole kaikille ja jos itse on tehnyt sen minkä voi niin loppu ei ole enää omissa käsissä. Uudelleen kouluttautumista ja tutkinnon laajentamista työllistävämpään suuntaan aion viejä yrittää. Minulla olisi yli 30 vuotta viejä työikää jäljellä, joten vielä en tosiaan aio luovuttaa vaikka olen tajunnut miten raadollista tämä työnhaku sirkus on. Ro tätä tajua ennen kuin itse kokee tämän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Ennätys on ollut melkein 800 hakijaa yhteen paikkaan mihin hain... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että sinua on kohdannut työttömyys. Näinhän se on, että valitettavasti ihmiset eivät osaa asettua toisten ihmisten asemaan. Ylpistellään vaan omilla saavutuksilla, etenkin jos on ollut helppo elämä.
Yritän välttää katkeroitumista, mutta ottaahan se koville, kun samalla koulutuksella opiskelukaverit on kaikki töissä ja saaneet työpaikat kivuttomasti. Itsellä ei vain tuuri sitten ole käynyt enkä ole ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kieltämättä oli huonoin mahdollinen hetki sille, että määräaikainen työ päättyi keskellä koronaa. Ap
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin nelikymppinen ihminen jäin keväällä koronan myötä työttömäksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Puuhailen kaikenlaisia käsitöitä kotonani, eli aika kuluu kyllä, mutta olen alkanut epäillä, että ehkä en enää koskaan työllisty. Se mietityttää kyllä. Olen hakenut myös muita kuin oman alani töitä, kokoaikaista ja pientä määräaikaista pätkää, mutta ei ole tärpännyt.
Minä sen sijaan en ole ollut koskaan työtön, mutta tein töitä 9 vuotta ennen kuin sain koulutustani vastaavan päivätyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Näinhän sitä sanotaan ja pitänee suurimmalta osin paikkansa. Tosin olen itsekin saanut töitä ilman, että on ollut kummempia suhteita ja myös puolisoni on saanut. Arvostan jotenkin enemmän työpaikkoja, jotka palkkaa myös ns uusia ihmisiä ilman kytköksiä. Mutta ehkäpä yritetään pelata jotenkin niin varman päälle, että jos joku tuntee tyypin ja tietää, että se on ns normaali tyyppi niin helpommin ajatellaan, että ei tule sitten ihan virherekrya. Tosin eihän mitään takeita silti ole, että tyyppi hoitaa hommansa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sen sijaan en ole ollut koskaan työtön, mutta tein töitä 9 vuotta ennen kuin sain koulutustani vastaavan päivätyön.
Tällaiset tarinat antaa uskoa. Ehkä itselläkin vielä nämä ei oman alan pätkätyöt ja muut kuviot vielä poikii sen oman alan työnkin. Sormet ristiin. Ap
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteet on tärkeitä ja korona-aikanakin voi verkostoitua Linkedinissä ja online-tapahtumissa. Vaikka se tuntuisi inhottavalta ja tyhmältä, kannattaa aina heittää verkot mahdollisimman laajalle. Mene oman alasi webinaareihin ja tapahtumiin ja puhu työpajoissa yms. Tee nimeäsi tunnetuksi oman alasi piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
No... niitä maistereita ja tohtoreita kyllä tarvitaan. Varastomiehenä ilmeisesti sinä voisit diagnosoida sairaat, kehittää rokotteita, laskea siltojen lujuuslaskelmia, johtaa vaikeaa isoa organisaatiota.. tässä vain muutama esimerkki.
On hirveää resurssintuhlausta kouluttaa kalliilla maisteri/tohtori ja jättää sitten se tietotaito hyödyntämättä.
Mä en halua sanoa tätä pahalla, mutta olen huomannut, että moni nuori vastavalmistunut akateeminen luulee saavansa asiantuntija-alalta heti manageritason töitä, vaikka työkokemus on nolla.
Siis se asiantuntijuushan tulee vasta kokemuksen myötä, kun voit sanoa, mitä olet tehnyt ja mitä osaat. Asiantuntijuuden rakentaminen kestää vuosia. Maisterin paperit on vasta se lähtötilanne. Sitten lähdet rakentamaan sitä osaamista. Hankit lisää kokemusta, koulutusta jne.
Assaripaikka tai harjoittelu on hyvä vastavalmistuneelle ja sitä kautta niitä hommia pääsee oppimaan.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sen sijaan en ole ollut koskaan työtön, mutta tein töitä 9 vuotta ennen kuin sain koulutustani vastaavan päivätyön.
Tällaiset tarinat antaa uskoa. Ehkä itselläkin vielä nämä ei oman alan pätkätyöt ja muut kuviot vielä poikii sen oman alan työnkin. Sormet ristiin. Ap
Tosin sillä erotuksella, että minä olen ollut työtön tässä välillä.. Tosin olen valmis kyllä hakemaan ja olen hakenutkin muita kuin oman alan töitä. Enää en kuitenkaan muuttaisi uppooutoon paikkaan, jos työ ei edes vastaa koulutusta. Sen ei oman alan työn pitää sitten olla lähellä, että sellaiseen taas menisin. Mielummin vielä katson tuon opiskelukortin vaikka, jos työt ei tärppää. Vaikka kyllähän sekin mietityttää paljonko opiskelua uudestaan ja uudestaan voi vaatia jo vuosikaudet opiskelleelta ja opintolainat jo ottaneelta ihmiseltä työllistymisen eteen. Alani kun on ihan semi työllistävä eikä nyt ihan pilipali, mutta näinkin voi käydä.Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
No... niitä maistereita ja tohtoreita kyllä tarvitaan. Varastomiehenä ilmeisesti sinä voisit diagnosoida sairaat, kehittää rokotteita, laskea siltojen lujuuslaskelmia, johtaa vaikeaa isoa organisaatiota.. tässä vain muutama esimerkki.
On hirveää resurssintuhlausta kouluttaa kalliilla maisteri/tohtori ja jättää sitten se tietotaito hyödyntämättä.
Tulevaisuudessa tekoäly tekee nuo kaikki hommat ..
Sincc
Työtä on kyllä kaikille, jos annettaisiin vain kysynnän ja tarjonnan kohdata.
Alue: Aihe vapaa
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.