Lue keskustelun säännöt.
Millä eroon uupumiskierteestä?
30.11.2020 |
Nyt menossa seitsemäs vuosi, joidenka sisään on mahtunut kolme loppuunpalamista. Alkuperäinen uupuminen johtui liiallista vapaaehtoistyöstä (srk) ja kuormittavasta lapsuudenperheestä. Sittemmin on tullut tehtyä liikaa töitä. Nyt on kuitenkin terapian avulla muodostettu tasapainoisemmat välit perheeseen, seurakunta jätetty taakse ja puolen vuoden sairasloma töistä on takana. Fyysinen terveys ja veriarvot ovat kunnossa, ihana kumppani tukena ja muutenkin elämässä vihdoin seesteisempää. Silti uupumus ja masennus pysyvät. (Mielestäni uupumus on näistä päällimmäisin)
Kysymykseni on siis, miten olette uupumiskierteestä päässeet? Mitä oivalluksia tai elämäntaparemonttia teitte? Palauduitteko entisellenne? Mistä löysitte toivoa?
Kommentit (5)
Jos sun vuoteen mahtuu kolme loppuunpalamistw, se on merkki siitä, että yrität ”takaisin normaaliin” liian aikaisin. Sun pitäis pitää puolen vuoden sairasloma. Ainakin. Kunnon toipumisia ei mahdu kolmea vuoteen.
Lisäksi sun ei pitäisi yrittää palata ”takaisin entiseen” koska se entinenhön sairastutti sinut. Sun tarvii muuttaa enemmän. Yleensä se tiivistyy siihen, mitä vaadit itseltäsi ja muilta. Uupujat ovat perfektionisteja ja perfektionisti ei koskaan ole itselleen tarpeeksi hyvä. Mitä muuta sellaisesta voi seurata kuin tyytymättömyyttä, turhautumista, uupumista ja masennusta?
Ja vielä kolmanneksi: jos tosiaan noin paljon ja noin pitkään masentaa, niin hae ihmeessä siihen lääkitys. Masennus kroonistuu, jos se saa jatkua pitköön ja sitten sitä ei ehkä enää edes pysty parantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kuulisin mielelläni kokemuksia.
T. Uupunut
Mä koitan liikkua, naapurissa onneksi asuu sellainen ihana reipas liikunnanohjaaja joka järkkää ryhmäliikuntaa pihalla.sen lisäksi syön Msm:mää. Tää pimeys on vaikeeta mulle ja kevät ja kesä helpompia.
Mä en ole ihan burnoutiin asti ikinä mennyt, mutta pari kertaa on tullut käytyä sen partaalla. Viime hetkellä olen aina saanut työmäärää vähennettyä, kun olen tajunnut, että en voi jatkaa samalla tavalla. Nyt on vuosi terapiaa takana ja suurin muutos lienee se, että olen oppinut laittamaan rajoja. Tällä hetkellä teen gradua, joka on kovan työtahdin takia roikkunut vuosikausia. Teen myös töitä, mutta tuntimäärä on paljon aiempaa vähäisempi. Lisäksi tulisi keikkatyötä ja sijaisuuksia, joihin olen aiemmin suostunut liian helposti mentaliteetilla "kyllä minä vielä näistä selviän". Nyt osaan valita tarkemmin hommat, joihin lähden mukaan. Keikkatyöt tietyssä paikassa kuormittavat kohtuuttomasti, joten en ota niitä vastaan. Jossain toisessa paikassa suostun tekemään päivän parin sijaisuuksia, mutta viikkoa en. Toki tämä elämäntapa tietää pienempiä tuloja, mutta mieluummin valitsen jaksamisen.
Up