Tein hirvittävän virheen kun muutin. Onko muita jotka palanneet takaisin pian sinne mistä lähditte?
Paha oloni kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Kuvittelin tekeväni jonkin hienon elämänmuutoksen kun vaihdan kokonaan maisemaa, mutta ei se niin mennyt. Olen vielä yksinäisempi kuin ennen ja lapset eivät löydä kavereita tästä kylästä. En vain kerrassaan koe kuuluvani tänne. Koitin kai korjata jotain sisäistä tyhjyyttä maisemanvaihdoksella.
Onko noloa muuttaa takaisin? Mietin kuinka noloa onkaan kun tullaan takaisin maitojunalla, lapset menee takaisin vanhaan kouluunsa ja itse selitän tutuille että tämmöisen virheen menin tekemään. Eniten häpeän sitä että sekoitin lasten elämät tällä tavalla.
Kommentit (14)
Eniten noloa on se että lapsilla on tuollainen tuulella käyvä äiti. Mielenterveyteen tarvitset apua, etkä muuttoa
Niin just! Olet mielenterveys ongelmainen mene hoitoon
Oletteko kauan asuneet? Oletko ollut aktiivinen uusiin ihmisiin päin? Mieti näitä vielä, ei se muutos hetkessä synny. Tsemppiä!
Ilman muuttoa et arvostaisi vanhaa kotiseutua yhtä paljon. Siinä mielessä muutolla oli joku syy vaikka palaisittekin takaisin. :)
Aina, kun on uuden alku tulee tuo olo. Virhe. Harmittaa. Miksi? Koska ei ole helppoa ja ei suju. Uudella paikkakunnalla paikkansa löytäminen ja ystävien saaminen kestää. Älä luovuta, vaan jatka. Joku syy siihen oli, että läskit. Lapset sopeutuu nopeammin, kuin sinä.
No onhan meitä muuttajia muitakin.
Ja ihan pakosta. Työn perässä on ollut pakko muuttaa pois kotiseutujen läheisyydestä.
Mieheni menetti työpaikkansa kun alueella oleva tehdas lopettiin kokonaan.
Työn ja toimeentuloa takia jouduimme koko perhe muuttamaan täysin oudolle ja uudelle paikkakunnalle, josta mieheni sai vakituisen työn, samalta alalta josta oli aiemmin jäänyt tehtaan lopettamisen takia työttömäksi.
Itse olen suurtalouden kokki, ja asuttuamme vajaa vuosi uudella paikkakunnalla sain itsekin vakituisen työpaikan keittiöalalta, Molemamat lapsemme ovat jo kouluikäisiä.
Kaiken kaikkiaan muutto on sujunut hyvin Molemmilla on töitä ja myös vapaa-ajan harratuksia uudella kotipaikkakunnilla. Pikkuhiljaa myös muutama uusi ystäväperhe on löytynyt.
Muuttaminen uudelle paikkakunnalle tietää aina melkoista stressiä, mutta se pitää vain kestää.
Täytyy sopeutua, joustaa ja tottua uusiin maisemiin ja täysin outoihin ihmisiin.
Perheellisillä ihmisillähän ei muuta mahdollisuutta ole, koska itsensä ja perheensä on eletettävä. Ei se kenellekään helppoa ole, mutta yleensä normaalit ihmiset sopeutuvat tietyssä ajassa uusiin olosuhteisiin.
Toki käymme entisellä kotiseuduillamme lomilla ja suurimpina juhlapäivinä ja eriyisesti kesälomilla, koska molempien vanhemmat asuvat siellä.
Hävettää mutta vasta puoli vuotta ollaan asuttu. Näin vähällä olisin näköjään sitten luovuttamassa. Ujo luonteeni ei paranna asiaa. Isossa kaupungissa sentään hukuin massaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hävettää mutta vasta puoli vuotta ollaan asuttu. Näin vähällä olisin näköjään sitten luovuttamassa. Ujo luonteeni ei paranna asiaa. Isossa kaupungissa sentään hukuin massaan.
Ap
Sinuna muuttaisin takaisin, jos joku utelee niin sano vaikka, että asunto oli kaamea homeloukku ja lapset itkivät ikäväänsä. Vetäytyminen takaisin ei ole häpeä, olette yhtä elämänkokemusta rikkaampia. Jos on ujo ja jo alusta lähtien huonot fiilikset paikkakunnasta niin se ei muuksi muutu varsin kaan jos et ole sosiaalisten savolaisten tai pohjoiskarjalaisten pariin muuttanut, siellä ei ujous haittaa koska haastetta on lähinnä puheenvuoron saamisessa. Joku Pohjanmaa on jäätyvä helvetti asuinpaikkana siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
No onhan meitä muuttajia muitakin.
Ja ihan pakosta. Työn perässä on ollut pakko muuttaa pois kotiseutujen läheisyydestä.
Mieheni menetti työpaikkansa kun alueella oleva tehdas lopettiin kokonaan.
Työn ja toimeentuloa takia jouduimme koko perhe muuttamaan täysin oudolle ja uudelle paikkakunnalle, josta mieheni sai vakituisen työn, samalta alalta josta oli aiemmin jäänyt tehtaan lopettamisen takia työttömäksi.
Itse olen suurtalouden kokki, ja asuttuamme vajaa vuosi uudella paikkakunnalla sain itsekin vakituisen työpaikan keittiöalalta, Molemamat lapsemme ovat jo kouluikäisiä.
Kaiken kaikkiaan muutto on sujunut hyvin Molemmilla on töitä ja myös vapaa-ajan harratuksia uudella kotipaikkakunnilla. Pikkuhiljaa myös muutama uusi ystäväperhe on löytynyt.
Muuttaminen uudelle paikkakunnalle tietää aina melkoista stressiä, mutta se pitää vain kestää.
Täytyy sopeutua, joustaa ja tottua uusiin maisemiin ja täysin outoihin ihmisiin.
Perheellisillä ihmisillähän ei muuta mahdollisuutta ole, koska itsensä ja perheensä on eletettävä. Ei se kenellekään helppoa ole, mutta yleensä normaalit ihmiset sopeutuvat tietyssä ajassa uusiin olosuhteisiin.
Toki käymme entisellä kotiseuduillamme lomilla ja suurimpina juhlapäivinä ja eriyisesti kesälomilla, koska molempien vanhemmat asuvat siellä.
Sama täällä.
Työttömyyden takia jouduimme muuttamaan lähes toiselle puolea Suomea.
Ainoa ilo siitä oli alkuvaiheessa se, että molemmilla oli töitä ja toimeentulo oli taattu.
Olihan se pitkän aikaa yksinäistä elämää, ja kaikki kanssakäyminen vain perheen keskeitä.
Mutta vähitellen niitä uusia tuttuja alkoi tulla ja myöhemmin myös oikeita ystäviäkin.
Kun lapset menivät kouluun, niin jo vanhempien illoissa tutustui uusiin ihmisiin, samoin lasten harrastusten parissa.
Kun itsekin rohkaistuin harratuspiireihin uudella paikkakunnallla, sieltäkin löytyi juttukavereita ja ihmisiä joiden kanssa pitää yhteyttä.
Tulevaisuuden Suomi on varmasti juuri tälläinen. Ei ole mitään tiettyä pysyvää paikkakuntaa ja työpaikka johon voi kiinnittyä ja uskoa, että tässä ja täällä elämme koko loppuelämämme.
Aika muuttuu ja tietyt ammatit katoavat kokonaan. Pitää opisekella uusi ammatti ja muutta sen ammatin mukana sinne missä juuri sen ammatin työtä on tarjolla.
Ja tosiasia on on sekin, että loppujena lopuksi, ihminen on erittäin joustava ja sopetuvainen olio, jos niin on tarvis.
Onko uudessa kaupungissa vastineita harrastuksille sun muille mitä teit edellisessä kaupungissa? Tyyliin joogastudio, kirjapiiri, taideryhmät, mitä tahansa. Noista tapaisi ihmisiä ja pikkuhiljaa alkaisi sopeutumaan myös.
Meillä sama kuin parilla muullakin kommentoijalla, eli töiden perässä oli pakko muuttaa.
Nyt on molemmilla vanhemmilla vakituiset työpaikat, ja jo se auttaa kestämään siinä sopeutumisessa.
Pari vuotta olemme uudella paikkakunnalla asuneet.
En ole miettinyt kovin paljon sellaisia 'mitä jos'-juttuja muutosta. Kuten jo sanottu, perhe on elätettävä.
Onneksemme lapset ovat löytäneet kavereita ja harrastuksia.
Myös me vanhemmat olemme löytäneet tuttuja ja kestäähän se paikkansa löytäminen oman aikansa, mutta auttaa kun on avoin ja aktiivinen.
Ymmärrän että voi tuntua rankalta alussa, mutta sinnittele vielä.
Ajattele myös sitä että edes takaisin muuttaminen ei ole halpaa lystiä.
Eli nyt katse eteenpäin ja oikein paneutukaa siihen sopeutumiseen.
Minua on myös auttanut se että ajattelen kuinka kasvatetaan juuret tänne meille koko perheelle ja jonain päivänä meillä on ehkä kokonainen oma sukuhaaramme täällä.
Tsemppiä Ap! Älä vielä luovuta!
Menee vuosi -puolitoista,ennenkuin uusi paikka tuntuu omalta. Ajattele positiivisesti,muutolla oli varmaan syy uuteen alkuun,miksi et ottaisi sitä uutena alkuna?Jos muutat vanhaan tuttuun,et kasva ihmisenä etkä anna perheellesi uutta mahdollisuutta. Älä muuta takaisin vaan ota reipas askel uuteen! ❤️
Ei aikuisena tarvitse mitään nolostelua miettiä omista elämänvalinnoistaan. Varsinkin kun on ihan normaalia muuttaa toviksi muualle ja sitten takaisin, jotkut tekevät tätä ihan tietoisesti kun haluavat vaihtaa maisemaa vain vuodeksi tai kahdeksi. Toiset tulevat takaisin kun eivät viihtyneetkään muualla. Se on vaan elämää.
Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja toimi kuten on sinulle ja lapsillesi parhaaksi. Menee vain elämä hukkaan jos miettii mitä muut ajattelevat. Varsinkin kun yleensä eivät ajattele yhtään mitään, kun kaikki muutkin murehtivat niitä omia ongelmiaan.
Ei se mikään häpeä ole.
Palaat takaisin ja sillä selvä. Älä liikaa mieti.